Talvisodan ilmasotatoimet

Talvisodan ilmasotatoimet ovat talvisodan aikana käytyjä ilmasotatoimia. Talvisota alkoi, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta 1939.

Fokker D.XXI oli Suomen ilmavoimien päähävittäjä vuonna 1939.

Osapuolien vahvuus ja kalustoMuokkaa

SuomiMuokkaa

 
Bristol Blenheim oli Suomen ilmavoimien tärkein pommikone.

Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen oli Suomen ilmavoimilla käytössä 116 lentokonetta, joista iso osa oli vanhentuneita.

Päähävittäjä oli Fokker D.XXI, jonka huippunopeus oli 418 km/h. Tärkein pommikone oli Fokkeria nopeampi Bristol Blenheim, jonka huippunopeus oli 424 km/h. Muita Suomen ilmavoimien lentokoneita olivat muun muassa vanhentunut kaksitasohävittäjä Bristol Bulldog, vanhentunut ja vain tiedustelutehtävissä käytetty kaksitasohävittäjä Gloster Gamecock sekä syöksypommittajat ja tiedustelukoneet Fokker C.X ja Fokker C.V. Suomi vastaanotti sodan aikana ulkomailta useita lentokonetyyppejä, joita olivat esimerkiksi hävittäjät Fiat G.50, Morane-Saulnier M.S. 406 ja Gloster Gladiator. Suomi sai myös lukuisia lentokoneita sotasaaliiksi Neuvostoliitolta.

Suomella oli talvisodan aikana kolme lentorykmenttiä: Lentorykmentti 1, Lentorykmentti 2 ja Lentorykmentti 4, joissa kussakin oli lentolaivueita (LeLv).

Lentorykmentti 1Muokkaa

Pääartikkeli: Lentorykmentti 1

Lentorykmentti 1:n komentajana oli eversti Yrjö Opas.

Lentorykmentti 1:een kuuluneet laivueet[1]
laivueen nimi kalusto sijoituspaikka
Lentolaivue 10 12 Fokker C.X Lappeenranta, Puumala
Lentolaivue 12 13 Fokker C.X, 1 Westland Lysander, 6 Gloster Gladiator Kannas, Suur-Merijärvi
Lentolaivue 14 4 Fokker C.X, 7 Fokker C.V, myöhemmin 7 Gloster Gladiator Kannas, Laikko ja Käkisalmi
Lentolaivue 16 8 Blackburn Ripon, 4 Fokker C.V, 3 Junkers W 34, 3 Fokker C.X Kuluntalahti, Värtsilän kenttä

Lentorykmentti 2Muokkaa

Pääartikkeli: Lentorykmentti 2

Lentorykmentti 2:n komentajana oli everstiluutnantti Richard Lorentz

Lentorykmentti 2:een kuuluneet laivueet[1]
laivueen nimi kalusto sijoituspaikka
Lentolaivue 22 10 Hawker Hurricane, 5 Brewster B.239 Hollola
Lentolaivue 24 36 Fokker D.XXI Immola, Lappeenranta, Suur-Merijoki, Joutseno, Lemi, Ristiina
Lentolaivue 26 Aluksi 10 Bristol Bulldog, myöhemmin 23 Fiat G.50, 9 Gloster Gladiator Utti, Heinjoki, Raulampi
Lentolaivue 28 23 Morane-Saulnier M.S. 406 Kuluntalahti, Värtsilän kenttä

Lentolaivue 22 ei ehtinyt taistelutoimiin talvisotaan.

Lentorykmentti 4Muokkaa

Pääartikkeli: Lentorykmentti 4

Lentorykmentti 4:n komentajana toimi Toivo Somerto

Lentorykmentti 4:ään kuuluneet laivueet[1]
laivueen nimi kalusto sijoituspaikka
Lentolaivue 42 12 Bristol Blenheim Luonetjärvi
Lentolaivue 44 8 Bristol Blenheim, 1 Douglas DC-2 Luonetjärvi
Lentolaivue 46 20 Bristol Blenheim Luonetjärvi

Muut lentoyksikötMuokkaa

Muita lentoyksiköitä olivat Ruotsin vapaaehtoisyksikkö Flygflottilj 19, meritiedustelulaivueet Lentolaivue 36 ja Täydennyslentolaivue 39, Täydennyslentorykmentti 1, Täydennyslentorykmentti 2 ja Täydennyslentorykmentti 4.

NeuvostoliittoMuokkaa

 
DB-3

Talvisodan syttyessä Neuvostoliiton ilmavoimilla oli noin 5 000 lentokonetta, joista noin 2 000 osallistui talvisotaan.[2] Neuvostoliiton ilmavoimilla oli käytössä useita hävittäjiä, kuten vanhentunut Polikarpov I-15 ja sen parannettu versio Polikarpov I-153 sekä Polikarpov I-16. Neuvostoliiton pommikoneita olivat muun muassa Tupolev SB-2, DB-3, Polikarpov R-5 sekä pienempi määrä Tupolev TB-3:a.

Osapuolien ilmasotatoimetMuokkaa

SuomiMuokkaa

Suomen ilmavoimien taisteluvahvuus talvisodan syttyessä oli 31 hävittäjää, 17 pommikonetta ja jopa 54 tiedustelutehtäviin soveltuvaa lentokonetta. Suomen ilmavoimat oli asetettu torjuntavalmiuteen 7. lokakuuta 1939 ja reserviläiset saapuivat ylimääräisiin kertausharjoituksiin 14. lokakuuta. Etteivät neuvostoliittolaiset voisi tuhota koneita maassa, suomalaiset koneet oli hajautettu useille kentille tai metsiin. Neuvostoliiton hyökkäykset kentille eivät olleet tehokkaita. Talvisodan lopussa suomalaiset hävittäjät ja pommittajat tekivät rynnäkkötehtäviä puna-armeijan jalkaväkeä ja maamaaleja vastaan, varsinkin Viipurinlahdella.

NeuvostoliittoMuokkaa

Koko talvisodan aikana Neuvostoliitto pommitti Suomen alueen kohteita kuten tehtaita, kaupunkeja ja rautateitä. Pommitukset eivät aina olleet tehokkaita ja lisäksi pommikoneet kärsivät usein raskaita tappioita. Sodan alussa koneet lähetettiin muodostelmissa tehtäville ilman hävittäjäsuojaa, jolloin ne olivat helppoja maaleja suomalaisille hävittäjälentokoneille. Vasta sodan loppupuolella alettiin käyttää hävittäjäsuojaa. Tärkeimpiä kaupunkeja, joita pommitettiin olivat muun muassa Viipuri, Turku (jossa sijaitsi ainoa jäistä vapaa satama), Tampere ja Helsinki. Neuvostohävittäjät I-16 ja I-153 olivat suomalaishävittäjiä parempia.

Neuvostoliiton ilmavoimien tappiotMuokkaa

Neuvostoliiton ilmavoimat menettivät yhteensä 207 lentokonetta ilmataisteluissa ja 314 ilmatorjunnalle, eli yhteensä 521 lentokonetta. Lisäksi monta konetta menetettiin kuljetuslennoilla uusiin tukikohtiin, teknisistä ongelmista, polttoaineen loppuessa, lentäminen huonossa säässä ja niin edespäin. Arviot tappioista ovat asteittain nousseet ja mukaan lukien tappiot sotatoimista ja onnettomuuksista Neuvostoliiton tappiot ovat arvion mukaan noin 1 000 lentokonetta ja noin 1 200–1 300 lentäjää.

Suomen ilmavoimien lentokaluston määrän kehitys ja tappiotMuokkaa

 
Suomen ilmavoimille talvisodan aikana ostettu Fiat G.50 jatkosodan aikana.

Talvisodan alkaessa Suomen ilmavoimilla oli käytettävissään mm. 51 hävittäjä-, 18 pommitus-, 56 yhteistoiminta- sekä 178 koulutuskonetta. Taisteluarvoltaan edes tyydyttäviksi oli sodan aikana osoittautunut vain 41 Fokker D.XXI -hävittäjää, joista lentokuntoisia sodan alkaessa 31 kpl, ja 18 BL-pommituskonetta, joista lentokuntoisia 16. Taistelutappioista huolimatta lentojoukkojen käytössä olleen kaluston määrä lisääntyi sodan aikana, koska Suomeen saapui ulkomailta uusia lentokoneita. Suomen oma lentokoneteollisuus joutui sodan aikana keskittymään ainoastaan olemassa olevien koneiden korjauksiin, eikä uusia lentokoneita talvisodan aikana valmistunut. Lentokoneiden maahan saapuminen ei käytännössä tarkoittanut valmiita taisteluyksiköitä. Vain osa koneista ehti osallistua sotatoimiin ja mm. lentäjien ja mekaanikkojen koulutus uusiin konetyyppeihin oli vielä pahasti kesken. Sodan päätyttyä (tilanne 15. maaliskuuta 1940) Suomessa oli yhteensä: [3][4]

Ilmavoimien lentokoneiden kokonaismäärä talvisodan päättyessä oli 231 pl. harjoitus- ja koulukoneet. Taistelukoneista 62 kpl oli sotatoimiin kelpaamattomia tai poistokuntoisia. Välirauhan aikana jälkimmäisistä osa siirrettiin koulutuskäyttöön tai poistettiin käytöstä. Talvisodan aikana suomalaiset menettivät 62 lentokonetta, joiden tappioluvuissa ovat mukana myös ruotsalaisten vapaaehtoisten Pohjois-Suomessa menettämät koneet. [5]

  • 11 kpl oli Fokker D.XXI -tyyppisiä
  • 17 kpl Gloster Gladiator -tyyppisiä
  • 7 kpl Fokker C.X -tyyppisiä
  • 5 kpl Blackburn Ripon -tyyppisiä
  • 12 kpl Bristol Blenheim -tyyppisiä.

Lentävän henkilökunnan tappiot olivat yhteensä 41 upseeria, 33 aliupseeria ja 1 miehistön jäsen eli yhteensä 75 miestä kaatuneina tai kadonneina. Lisäksi yhteensä haavoittui tai vammautui 26 miestä. [6]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Talvisodan historia 1–4. Sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto (toim.). Helsinki: Sotatieteen laitos, 1991. ISBN 951-0-17565-X.
  • Jatkosodan historia 1–6. Sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto (toim.). Helsinki: Sotatieteen laitos, 1993. ISBN 951-0-15326-5.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Risto Pajari, Talvisota ilmassa, WSOY, Porvoo, 1971.
  2. Richard Huble, käännös Helge Seppälä, Toisen maailmansodan lentokoneet, WSOY, Porvoo - Helsinki, 1976. ISBN 951-0-07838-7
  3. Talvisodan historia – Osa 1 s. 184 : Sotatieteen laitos
  4. Talvisodan historia – Osa 4 s. 321 : Sotatieteen laitos
  5. Talvisodan historia – Osa 4 s.96 ja Jatkosodan historia – Osa 1 s.162 : Sotatieteen laitos
  6. Talvisodan historia – Osa 4 s. 96: Sotatieteen laitos