Avaa päävalikko

Taloussprii

Suomessa vuoteen 1972 myyty kotikäyttöön tarkoitettu etyylialkoholivalmiste

Taloussprii eli T-sprii (myös tenttu, tenu, liekkiviina[1]) oli Suomessa vuoteen 1972[2] asti myyty, kotitalouskäyttöön tarkoitettu tekninen etyylialkoholivalmiste, joka tunnettiin suosittuna alkoholijuomien korvikkeena. Taloussprii jouduttiin lopulta vetämään markkinoilta kesällä 1972 sen huomattavan väärinkäytön vuoksi. Pullot oli varustettu tekstillä Taloussprii T.[2]

Talousspriipullo

Sisällysluettelo

Koostumus ja käyttöMuokkaa

T-spriitä myytiin kotitalouskäyttöön, esimerkiksi ikkunanpesuaineeksi sekä spriikeitinten polttoaineeksi.[3] Valmistettaessa ruokaa spriikeittimellä denaturointiaineista saattoi tulla hajuja ruokaan.[4]

T-spriin alkoholiprosentti oli 94.[1] Pullon kyljessä oli liekin kuva ja T-kirjain, mistä juontuivat nimet T-sprii ja ”liekkiviina”.[3] Kirjain T aineen nimessä tarkoitti ’teknistä’.[3] T-sprii maksoi ”muutaman markan” litralta.[3]

VäärinkäyttöMuokkaa

T-spriitä käytettiin huomattavan paljon väärin. Suosituin tapa juoda sitä oli vedellä laimennettuna: laimennussuhde oli yksi osa spriitä ja kaksi osaa vettä.[5] Juomaa kutsuttiin ”sotkuksi”.[2] T-sprii huomioitiin rappioalkoholisteista poiketen paremmissakin piireissä: eräs toimittaja kertoi maistaneensa T-spriitä limonadilla laimennettuna ja kertoi sen olevan ”oivaa nappojuomaa”.[2]

Nimenomaan T-spriin on sanottu tehneen asunnottomista alkoholisteista yleisen näyn kaupungeissa 1960-luvun lopulla.[1] Aineen lempinimestä tenu johdettiin myös rappioalkoholistin nimitykseksi muodostunut sana tenukeppi, samaan tapaan kuin aiemmin oli pulituuri-lakan nimestä muodostettu sana puliukko.[6]

T-spriin kutsumanimestä liekkiviina on johdettu myös Lepakkoluolan asunnottomien alkoholistien yömajan kutsumanimi Liekkihotelli.[3]

HistoriaMuokkaa

Vuonna 1961[3] T-spriin koostumuksessa tehtiin muutos, jossa sen metanolipitoisuus laskettiin alle prosenttiin. Tämä aiheutti merkittävän muutoksen korvikealkoholien käytössä Suomessa, sillä sen myrkyllisyys vastasi enää raakaa, laimennettuna juotavaksi kelpaavaa pirtua.[7] T-spriin suosiota juomana lisäsi sen korkean alkoholipitoisuuden ohella halpa hinta. Lisäksi alkoholijuomien ostamista Alkosta säädeltiin vuoteen 1971 asti niin sanotun viinakortin avulla.[1]

T-sprii -pullon kyljestä poistettiin 1964 asetuksen edellyttämä myrkkytunnus. Vuonna 1967 sitä juotiin korvikealkoholina päihtymistarkoituksessa arviolta jo 220 000–330 000 litraa vuodessa. T-spriin nauttiminen julkisilla paikoilla kaupungeissa alkoi aiheuttaa järjestyshäiriöitä, ja huoltoviranomaiset poliisin sekä terveysviranomaisten tukemina vaativat tuotteen kieltämistä.[7] Presidentti Urho Kekkonenkin vaati vuonna 1968 Suomen Kuvalehdessä pakinoitsijanimimerkillä Liimatainen, että ”liekkiviinaksi” kutsutun spriin myyminen kiellettäisiin.[8][9]

Vuonna 1968[7] T-sprii denaturoitiin lisäämällä siihen ripulia aiheuttavaa ainetta ja tuotteen vastenmielisen ja kitkerän makuiseksi tekevää denatoniumia (tuotemerkki Bitrex) myynnin vähentämiseksi.[3] Myynti ei siitä laantunut, sitä vastoin haju alkoholistien suosimissa paikoissa lisääntyi, sillä T-spriitä juoneilla ja sen seurauksena ripulista kärsineillä rappioalkoholisteilla ei ollut juurikaan peseytymismahdollisuuksia, eikä myöskään kiinnostusta pitää huolta henkilökohtaisesta hygieniastaan.[1] Keskiolutlain voimaantulo 1969, viinakortin poisto ja asunnottomien tulojen kasvu kuitenkin vähensivät aineen juomista, kun korvikekäyttäjät alkoivat siirtyä halpojen väkevien viinien pariin.[3]

T-spriin suosio puhdistustarkoituksessakin laski koostumuksen muutoksen ja denaturoinnin myötä, koska monien mielestä sen laatu pesuaineena samalla huonontui.[3]

T-sprii poistettiin markkinoilta kesällä 1972, ja viimeiset pullot myytiin saman vuoden juhannusaattona.[2] Sen korvasi Sinol, jota myös on juotu korvikealkoholina.[7]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Aulio, Olli: Suuri retkeilykirja, s. 113, 326. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1990. ISBN 951-20-5862-6.
  • Keränen, Kaija: Liekki kaupungin varjoissa. (Tutkijan työpöydältä) Sofia – Helsingin kaupunginmuseon asiakaslehti, 2012, nro 1, s. 19. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo. Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
  • Malinen, Anette: Kartoitus alkoholikorvikkeiden käytöstä Suomessa vuonna 2002. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2003. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 18.11.2012). (englanniksi)
  • Rantanen, Miska: Lepakkoluola. Lepakon ja Liekkihotellin tapahtumia ja ihmisiä 1940–1999. Porvoo: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24640-9. (suomeksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Keränen, Kaija: Liekki kaupungin varjoissa. (Tutkijan työpöydältä) Sofia – Helsingin kaupunginmuseon asiakaslehti, 2012, nro 1, s. 19. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo. Artikkelin verkkoversio (PDF).
  2. a b c d e Rantanen 2000, sivu 50.
  3. a b c d e f g h i Rantanen 2000.
  4. Aulio, Olli: Suuri retkeilykirja, s. 113, 326. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1990. ISBN 951-20-5862-6.
  5. Rantanen 2000, sivu 52.
  6. Rantanen 2000, sivu 51.
  7. a b c d Malinen, Anette: Kartoitus alkoholikorvikkeiden käytöstä Suomessa vuonna 2002, s. 14. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki, 2003. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003:3. Viitattu 18.11.2012.
  8. Liimatainen (Urho Kaleva Kekkonen): Vähäisiä sanoja paljosta liekkiviinasta. Suomen kuvalehti 11.5.1968
  9. liekkiviina-nimityksestä ks. esim. Taipale, Ilkka: Kustaa Arvo Parkkila: mallilapsi ja puliukko. Asukki: asunnottoman yksineläjän lehti 2/2010, s. 14. (PDF)

Aiheesta muuallaMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Korvikealkoholitoimikunta: Korvikealkoholitoimikunnan mietintö. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 1974. (suomeksi)
  • Lehtimäki, Leni: Korvikealkoholien väärinkäyttäjät Helsingissä. Huoltaja, 1965, 53. vsk, s. 589–592, 626–630. Helsinki: Huoltaja-säätiö. (suomeksi)
  • Murto, Lasse: Korvikealkoholistit ja yhteiskunnan hoito- ja huoltotoimenpiteet. Osaraportti Alkoholitutkimussäätiön rahoittamasta tutkimuksesta "Korvikealkoholistien hoitoon hakeutumishalukkuus ja hoitoon hakeutumisen esteenä olevat tekijät". Tampere: Tampereen yliopisto : Sosiaalipolitiikan laitos, 1971. ISBN. (suomeksi)
  • Mäkelä, Klaus: Korvikealkoholin juopottelukäyttö t-spriin myynnin lopettamisen jälkeen. Alkoholipolitiikka, 1973, 38. vsk, nro 3, s. 106–110. (suomeksi)
  • Turunen, Sakari: Denaturoitujen alkoholien väärinkäyttö. Duodecim, 1967, 83. vsk, s. 276–280. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. ISSN 0012-7183. (suomeksi)