Taloussosiologia

Taloussosiologia tarkastelee erilaisten taloudellisten ilmiöiden yhteiskunnallisia syitä ja vaikutuksia. Tieteenala voidaan jakaa klassiseen ja nykyaikaiseen kauteen: klassisella kaudella keskityttiin erityisesti moderniin ja sen osatekijöihin, kuten rationalisaatioon, maallistumiseen, kaupungistumiseen ja stratifikaatioon. Koska sosiologia kehittyi pitkälti reaktiona kapitalistiseen moderniin, taloustieteellä on merkittävä rooli suuressa osassa klassista sosiologista tutkimusta. Max Weberin työ koskien taloustieteen ja uskonnon suhdetta sekä länsimaiden lumouksen haihtumisen tematiikkaa on ehkä merkittävin taloussosiologian klassisen kauden lähestymistavoista.

Taloussosiologian nykyinen kausi sai alkunsa vuonna 1985, kun Mark Granovetter julkaisi teoksensa Economic Action and Social Structure: The Problem of Embeddedness. Teoksessa Granovetter kehittää uppoutuneisuuden käsitettä, jonka mukaan yksilöiden tai yritysten väliset taloudelliset suhteet tapahtuvat olemassa olevien sosiaalisten suhteiden sisällä ja ovat siten näiden suhteiden jäsentämiä.

Klassinen taloussosiologia

Taloussosiologia syntyi uutena lähestymistapana taloudellisiin ilmiöihin; se korosti erityisesti talouden rakenteiden ja instituutioiden roolia suhteessa yhteiskuntaan, ja yhteiskunnan vaikutuksia talouden rakenteisiin ja instituutioihin. Kapitalismin ja modernin suhde on klassisen taloussosiologian keskeinen kysymys, jota käsittelevät esimerkiksi Max Weber teoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki (1905) ja Georg Simmel kirjassaan The Philosophy of Money (1900). Marxin historiallinen materialismi voidaan nähdä pyrkimyksenä osoittaa, kuinka talouden voimat vaikuttavat yhteiskunnan rakenteeseen perustavalla tasolla. Émile Durkheimin The Division of Labour in Society Weberin Economy and Society julkaistiin molemmat vuonna 1922.

Uusi taloussosiologia

Nykyisin taloussosiologia keskittyy erityisesti taloudellisen vaihdon sosiaalisiin seurauksiin ja merkityksiin sekä sosiaalisiin vuorovaikutuksiin, joita taloudellinen vaihto helpottaa tai haittaa. Modernin taloussosiologian tärkeitä hahmoja ovat esimerkiksi Fred L. Block, James S. Coleman, Mark Granovetter, Harrison White, Paul DiMaggio, Joel M. Podolny, Richard Swedberg ja Viviana Zelizer Yhdysvalloissa, sekä Euroopassa Luc Boltanski, Laurent Thévenot ja Jens Beckert. Näihin voidaan lisätä Amitai Etzioni, joka on kehittänyt sosiaalitaloustieteen ideaa, sekä Chuck Sabel, Wolfgang Streeck ja Michael Mousseau, jotka toimivat poliittisen taloustieteen ja sosiologian tieteenaloilla.

Keskittyminen matemaattiseen analyysiin ja hyödyn maksimointiin 1900-luvulla on johtanut siihen, että taloustieteen on nähty liikkuvan pois juuriltaan yhteiskuntatieteissä. Useat taloustieteen tai talouspolitiikan kriitikot ovat tuoneet esille näkökannan, jonka mukaan talouden abstraktissa mallinnuksessa ei huomioida keskeisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Taloussosiologia pyrkii määrittämään perinteisesti taloustieteilijöiden tutkimia kysymyksiä uudelleen sosiologisin käsittein. Se on siten vastaus myös taloustieteilijöiden (kuten Gary Becker) pyrkimyksiin tuoda talouden lähestymistavat – erityisesti hyödyn maksimointi ja peliteoria – sellaisten sosiaalisten tilanteiden analyysiin, jotka eivät selvästi ole luonteeltaan tuotantoa tai kauppaa. Karl Polanyi oli ensimmäinen teoreetikko, joka toi esille idean uppoutuneisuudesta, jolla hän tarkoitti, että taloudella on kiinteä suhde yhteiskunnallisiin instituutioihin.