Talikko (myös taikko, tarikko tai tadikko) on työkalu, jossa on varsi ja useasta piikistä muodostuva terä. Talikolla käsitellään sellaisia aineita, joiden käsittelyyn lapio ei työkaluna sovellu, esimerkiksi multaa, puunlehtiä, juurikkaita tai lantaa.

Talikko ja komposti

Tavallisimpia talikon malleja ovat 5-piikkinen, ohuin piikein varustettu talikko vaikkapa eläinten lannan tai säilörehun käsittelyyn sekä 4-piikkinen, paksummin piikein varustettu puutarhatalikko mullan möyhennykseen. Näissä talikoissa on piikkien väli 5-6 cm. Selvästi toisenlainen on iso perunatalikko, jossa on pyöreäpäiset paksuhkot pitkät piikit 2-2,5 cm:n välein. Juurikastalikko muistuttaa perunatalikkoa. Heinähangon ja talikon rajamailla on kädensijalla, pitkällä varrella ja neljällä pitkällä, harvalla piikillä varustettu olkitalikko eli elotalikko.

Talikon materiaalit ja muotoilu suunnitellaan käsiteltävän aineen ominaisuudet huomioon ottaen. Varsi on puuta tai teräsputkea ja kädensija terästä puuotteella tai kokonaan muovia.

Talikon pituus on tyypillisesti 110-140 cm.

Sanan alkuperä muokkaa

Sana talikko on johdos vanhasta germaanisesta lainasanasta tade, joka merkitsee lantaa. D-äänteen vastine vaihtelee murteittain. Sanan kirjakielinen muoto on alkujaan peräisin hämäläismurteista.[1] Sana tadikko on tarkoittanut kaksihaaraista lannanluontivälinetta Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Hämeessä, Etelä-Savossa sekä Karjalassa.

Tehdasvalmisteisten kaksipiikkisten rautatadikkojen tullessa käyttöön siitä käytettiin yleisesti nimeä tadikko, ja viisipiikkistä kutsuttiin hangoksi.[2] Eri puolilla maata käytettyjen nimitysten yhtenäistyessä ja materiaalin muuttuessa puusta raudaksi nimitykset muuttuivat siten, että kaksipiikkistä kutsutaan hangoksi ja viisipiikkisiä talikoiksi.

Lähteet muokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1263. WSOY, 2004.
  2. Historiallinen maatalous www.helsinki.fi. Viitattu 31.1.2019.

Aiheesta muualla muokkaa