Avaa päävalikko

Talbot-Lago T26 kilpa-autotMuokkaa

Mallinimen avain, teknisiä tietojaMuokkaa

Talbot-Lago T26C ja T26C-DA (T = Talbot, 26 = CV- eli cheval vapeur-verohevosvoimat, C = course ransk. kilpailu, DA = double allumage ransk. tuplasytytys), olivat ranskalaisen Talbot-Lagon malleja, joilla ajettiin Formula 1:ssä kausina 1950-1951. Autoilla saavutettiin 25 pistettä. Autossa käytettiin Talbotin T26C L6 4.5 -moottoreita[1][2], jotka pohjautuivat maailmansotaa edeltäneen T150-mallin kuusisylinteriseen, 170 hevosvoiman 3 988 cm3 rivimoottoriin, jonka iskutilavuutta oli kuitenkin kasvatettu 4 482 cm3 kokoon tehon kehittyessä 240 hv:sta kausien 1950-1951 tuplasytytyksellä varustetun DA-mallin aina 275-280 hevosvoimaan. Ahtamaton T26-moottori oli kilpailuissa alakynnessä ahdettuihin kilpailijoihinsa kuten Alfa Romeo 158, Ferrari 125 F1 tai 4CLT-48 verrattuna, joskin sen pienempi ominaiskulutus ja suurempi polttoainekuorma sallivat harvemmat varikkokäynnit. Myös T26:n nelivaihteinen esivalintavaihteisto periytyi T150-mallista, mutta T26:n paino F1-versiossa oli hieman edeltäjäänsä pienempi, 950 kiloa (Wikipedia FR, T26 ja T150).

KilpailutoimintaMuokkaa

Vuonna 1949 saavutetun kahden GP-voiton (Louis Rosier Belgiassa, ja Louis Chiron kotikilpailussa Ranskan GP:ssä) lisäksi Talbot-Lago osallistui T26C:n DA-versiolla ensimmäisenä ranskalaisena automerkkinä uuteen Formula 1-sarjaan vuonna 1950: Louis Rosier saavutti ylivertaisten Alfa Romeo 158:ien kannassa sarjan 4. sijan kahdella GP-pronssilla ja hyvillä sijoittumisilla, ja lisäksi kertyi kaksi voittoa sarjaan kuulumattomissa kilpailuissa, Albin GP:ssä sekä Alankomaiden GP:ssä. Dorino Serafini toi valmistajalle jopa GP-hopeasijan kauden 1950 Italian GP:stä. Kaudella 1951 T26C:n kilpailukyvyttömyys kävi yhä selvemmäksi: ainoastaan Belgian GP:ssä Rosier ja Yves Giraud Cabantous mahtuivat enää viiden kärkeen (4:s ja 5:s), ja lopputuloksissa Rosier saavutti Talbot-Lagollaan enää sarjan jaetun 12. sijan. Kausi 1953 tiesi F1-sarjan iskutilavuusrajojen muutoksia: ahdinmoottoreissa sai 1 500 cm³ sijaan olla enää enintään 750 cm³ iskutilavuus, ja vapaastihengittävissä moottoreissa 4 500 cm³ sijaan enintään 3 000 cm³. Pienenä autonvalmistajana Talbot-Lagolla ei ollut uuden moottorin kehittämiseen tarvittavia resursseja, ja siksi se jäi pois F1-sarjasta.

Kuriositeettina mainittakoot, että vuonna 1955 Talbot-Lagon vanhan F1-kilpurin korin takaosa varustettiin korkealla tuuliohjaimella, jonka takana ranskalainen kilpapolkupyöräilijä José Meiffret saavutti Linas-Monthléryn moottoriradalla uuden polkupyörien nopeusennätyksen 175,609 km/t. Meiffret kohentaisi lukemaa uudelleen vielä vuonna 1962, tällä kertaa kuitenkin Mercedes-Benz 300 SL:n kuomun takana, ennätyslukemaan 204,778 km/t. Kilpapyörä oli varustettu ennätystä varten erittäin pitkällä välityssuhteella, erikoisuutena lähes asfalttia viistävällä 130-piikkisellä eturattaalla.

Talbot-Lago T26-urheiluautotMuokkaa

T26 Grand Sport:in tietojaMuokkaa

 
1950 Talbot-Lago T26 GS (Saoutchik)

Anthony Lago valmistutti myös 32 kappaleena Grand Prix -malli T26C:n tekniikalla varustettuja T26 Grand Sport-alustoja. Ensimmäinen niistä suunniteltiin vuoden 1946 aikana, ja esiteltiin lokakuussa 1947 Pariisin automessuilla. Valmistus jatkui vuosien 1948-1952 välisen ajan. 29 kpl näistä autoista oli lyhyellä, 2 650 mm, loput kolme 2 800 mm:n pidemmällä akselivälillä. Korit olivat yksilöllisiä, ja tunnettujen koriräätäleiden työtä: lukumääräisesti eniten T26 GS-autoja varustettiin kuuluisan Saoutchik:in koreilla, mutta myös nimekkäät Chapron, Franay, Figoni&Falaschi, Dubos ja Antem pukivat ne Spyder-avoautoiksi, tai harvinaisemmin coupé-korisiksi. Vientiin menneiden T26 GS-alustojen tiedetään saaneen Pennock-, Van den Plas-, Graber- ja Stabilimenti Farina-koreja. Kyseessä oli eksklusiivinen, erittäin suorituskykyinen urheiluauto - toisin kuin esimerkiksi Delagen tai Delahayen urheilulliset matka-autot - sillä sen tekniikka perustui T26C-kilpamalleihin. Hyvin harvinaiset Grand Sport-yksilöt arvostetaan klassikkoautojen huutokaupoissa erittäin korkealle: esimerkiksi käykööt vuoden 1947 Franay-korinen T26-GS, joka jo vuonna 2013 saavutti peräti 2 035 000 US-taalan kauppahinnan Scottsdalessa (AZ, USA) järjestetyssä huutokaupassa[3]. Kuvat autosta ilmentävät lyhyen alustan pulmallisuutta korin takaosan sopusuhtaisen muotoilun kannalta.

T26 Grand Sport kilpailuissaMuokkaa

Myös T26GS-autoilla kilpailtiin: vuonna 1950 Louis Rosier ja hänen poikansa Jean-Louis voittivat Le Mansin 24 tunnin ajot (toisissa lähteissä mainitaan, että kyseessä oli eräs useista korilla jälkeenpäin urheiluautokilpailuihin varustetuista T26C-kilpureista, ei alunperin Grand Sport), ja 1952 Pierre Levegh ajoi kuuluisasti Le Mans-ajojen johdossa, kun hän tuntia ennen maaliin tuloa ilman kuljettajanvaihtoa ajettuaan kytki yliväsyneenä vahingossa liian pienen vaihteen, ja ylikierroksille karannut moottori rikkoutui. Louis Rosier, joka oli tuonut Talbot-Lagolle sen kaksi viimeistä GP-voittoa vuosina 1950-1951, osallistui T26GS-Spyderillä vielä vuoden 1953 IV. Carrera Panamericana-kilpailuun, ja saavutti luokassaan (urheiluautot yli 1 600 cm³) ja samalla yleiskilpailussakin huomion arvoisen viidennen sijan[4] kolmoisvoittaja-Lancian jälkeen, kahden uudemman, väkivahvan Ferrari 375 MM:n välissä.

Aika ajaa T26:n ohiMuokkaa

Valitettavasti Anthony Lagon oletus, että tähtitieteellisen kalliille ja etenkin Ranskassa 4,5-litraisen moottorinsa takia ankarasti verotetuille urheiluautoille olisi laajempaa kysyntää, osoittautui erehdykseksi: ostajakunta koostui varakkaista henkilöistä, jotka käyttivät elegantteja Grand Sport:ejaan niin arkiajoihin kuin satunnaisiin mäki- tai ratakilpailuihin sekä ralleihin, mutta markkina oli odotettua pienempi. Dilemmaksi muodostui kilpa-auton tekniikka lyhyellä alustalla: erinäiset kevyet T26 GS:t osoittautuivat toki hyvinkin menestyksekkäiksi kilpailuissa, mutta samalla lyhyt akseliväli vaikeutti esteettisesti kauniiden korien valmistamista arkipainoitteiseen käyttöön. Lago vastasi tähän ongelmaan pidennetyllä akselivälillä, mutta liian myöhään, sillä tällä välin saataville oli tullut kilpailevia vaihtoehtoja modernilla, sodan jälkeisellä tekniikalla. Hetken aikaa nopeimman sarjatuotantoauton titteliä kantanut Grand Sport-malli on nähtävissä erääksi viimeisistä kalliista, ostajansa maun mukaiseksi räätälöidyistä, käsin valmistetuista urheilullisista loistoautoista - tuulahdus aikakaudelta, joka oli sodanjälkeisessä Euroopassa jo peruuttamattomasti ohi[5].

"Baillon"-latolöytö 2014Muokkaa

Vuonna 2014 löydetty, liikemies Roger Baillonin perustettavaa automuseota varten keräämä, yli 60 osittain erittäin harvinaista ajoneuvoa sisältävä kokoelma sisälsi peräti kaksi harvinaista, Saoutchik-korilla varustettua T26 Grand Sportia[6]. Figoni & Falaschin pisarakorilla varustettu T26 GS taas voitti vuoden 2018 Pebble Beach-golfklubilla pidetyn perinteikkään klassikkoautojen Concours d`Elegance-kilpailun ensimmäisen palkinnon Postwar Touring-luokassa[7]. Se oli eräs koriräätälin viimeisistä, sillä vuonna 1935 toiminnan rahoittajaksi tullut liikemies Oividio Falaschi vetäytyi ikäsyistä yrityksen toiminnasta vuonna 1950. Muotoilusta vastannut Giuseppe Figoni lopetti työnsä vuonna 1955.

LähteetMuokkaa

  1. Talbot Lago T26C Grand Prix UltimateCarPage.com. Viitattu 30.8.2015. (englanniksi)
  2. Talbot-Lago (Car Manufacturer) ChicaneF1.com. Viitattu 30.8.2015. (englanniksi)
  3. Lot #5019, 1947 Talbot-Lago T-26 Grand Sport 29.6.2013. Barret-Jackson. Viitattu 8.5.2019. (englanniksi)
  4. Results 1953 (IV Carrera Panamericana tulokset) racingsportscars.com. Viitattu 10.4.2019. (englanniksi)
  5. Talbot-Lago Grand Sport - Grand Prix-Technik für die Straße 22.4.2011. zwischengas.com. Viitattu 30.8.2015. (saksaksi)
  6. Sensations-Scheunenfund in Frankreich (Kuvallinen kertomus Baillon-kokoelman latolöydöstä) Auto Bild (de). 09.12.2014. Viitattu 25.9.2018. (saksaksi)
  7. Best Cars of the 2018 Pebble Beach... (Pebble Beachin parhaat klassikot) Automobile Magazine (USA). 31.8.2018. Viitattu 12.10.2018. (englanniksi)
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.