Taktinen äänestäminen
Taktinen äänestäminen tarkoittaa äänen antamista vaalissa jollekin muulle ehdokkaalle kuin todelliselle suosikilleen, tarkoituksena torjua epätoivottu vaalitulos.[1][2]
Useimmiten taktista äänestämistä esiintyy enemmistövaalitapaa käyttävissä maissa. Vaaleissa on aina oltava enemmän kuin kaksi ehdokasta, jotta taktinen äänestäminen olisi mahdollista.[1]
Syyt muokkaa
Taktisesti voi äänestää useasta eri syystä. Yksi syy jättää äänestämättä suosikkiehdokastaan on se, että äänestäjä ei usko suosikillaan olevan läpimenomahdollisuuksia, jolloin hänen äänensä menisi hukkaan. Toinen syy äänestää taktisesti on yrittää estää jonkun epämieluisan ehdokkaan vaalivoitto äänestämällä hänen kilpailijaansa. Kolmas syy äänestää taktisesti on nostaa kaksivaiheisen vaalin toiselle kierrokselle sellainen vastaehdokas, joka äänestäjän suosikkiehdokkaan on helppo voittaa.[2]
Vaikutukset muokkaa
Taktinen äänestäminen voi antaa arvaamattomia tuloksia sellaisessa vaalijärjestelmässä, jossa vaali käydään useassa vaalipiirissä ja käytetään vertauslukuja. Tällöin omalta suosikilta pois siirretty ääni saattaakin hyödyttää eniten juuri sitä vastaehdokasta, jota vastaan taktinen ääni on annettu.[3]
Esimerkkejä muokkaa
Suomessa tunnetuin esimerkki taktisesta äänestämisestä on vuoden 1937 presidentinvaali. Sosialidemokraatit halusivat estää istuvan presidentin Pehr Evind Svinhufvudin valinnan uudelle kaudelle ja tekivät Maalaisliiton kanssa sopimuksen, jonka mukaan SDP:n valitsijamiehet äänestäisivät ensimmäisellä kierroksella oman ehdokkaansa Väinö Tannerin sijasta Edistyspuolueen Kaarlo Juho Ståhlbergia, ja ellei tämä tulisi valituksi, he siirtäisivät tukensa toisella kierroksella Maalaisliiton Kyösti Kalliolle. Ratkaisevassa äänestyksessä Kallio voitti Svinhufvudin ja tuli valituksi uudeksi presidentiksi.[4]
Taktinen äänestäminen nousi puheenaiheeksi eduskuntavaalien 2023 jälkeen. Suomen kansallisen vaalitutkimuskonsortion kyselytutkimuksen (2023) mukaan näissä vaaleissa suhteellisesti eniten sellaisia äänestäjiä, jotka pitivät enemmän jostain toisesta puolueesta kuin siitä jota äänestivät, saivat eduskuntapuolueista kristillisdemokraatit (28 %), liike nyt (24 %) ja kokoomus (20 %). Sosialidemokraatit saivat vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajilta yhteensä 2,2 prosenttiyksikköä tällaisia taktisia ääniä ja menettivät niitä näille kahdelle puolueelle yhteensä 0,6 prosenttiyksikköä.[5]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b What is tactical voting and will it matter in the UK election? Financial Times. 6.6.2017. Viitattu 30.8.2017.
- ↑ a b Dalton, Jennifer E. (päätoim. Kurian, George Thomas): ”Tactical Voting”, The Encyclopedia of Political Science, s. 1643. CQ Press, 2011. ISBN 978-1-933116-44-0.
- ↑ Petja Pelli: Vasemmistoliiton kannatus laski vain prosenttiyksikön, mutta paikkoja hävisi viisi – Mikä selittää erikoista tulosta? Helsingin Sanomat. 3.4.2023. Viitattu 3.4.2023.
- ↑ Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 110–111. Helsinki: Otava, 1987.
- ↑ Kestilä-Kekkonen, Elina & Sipinen, Josefina: Taktinen äänestäminen (Taulukko 4) 2023. Vaalitutkimuskonsortio. Viitattu 13.9.2023.