Tahvo Putkonen

Tahvo Tahvonpoika Putkonen (30. lokakuuta 1795, Suonenjoki – 8. heinäkuuta 1825) oli pieksämäkeläinen renki sekä viimeinen Suomessa rauhan aikana kuolemantuomion saanut ja mestattu rikollinen.

Putkonen surmasi torppari Lasse Hirvosen lyömällä tätä koivunhalolla otsaan 26. joulukuuta 1822. Putkonen tuomittiin taposta kuolemaan katkaisemalla kaula kirveellä, haudattavaksi kirkkomaan ulkopuolelle sekä maksamaan 24 hopeataalarin sakot oikeuden halventamisesta, juopottelusta ja pyhärauhan rikkomisesta. Tämän jälkeen langetetut kuolemanrangaistukset muunnettiin karkotukseksi Siperiaan.

Tapahtumien kulku

Kansallisarkistossa säilytettyjen oikeudellisten ja kirkollisten dokumenttien mukaan tapaus sattui tapaninpäivänä 1822 kun Putkonen oli viettämässä nimipäiväänsä isäntänsä talossa Pieksämäen Jauhomäellä. Hän oli kutsunut naapureitaan kylään ja tarjoili heille ruokaa ja viinaa. Putkonen oli humalassa, ja oli ilmeisesti ollut humalassa myös joulupyhien aikaan.

Murha

Lasse Hirvonen, viiden lapsen isä, oli liittynyt Putkosen seurueeseen. Jossain vaiheessa Putkonen hyökkäsi yllättäen Hirvosen kimppuun, nähtävästi suuttuneena tämän pöytätavoista, ja paiskasi tämän lattialle. Muut vieraat irrottivat Putkosen Hirvosen kimpusta ja saattoivat hänet talon ulkopuolelle. Siellä Putkonen yritti tarttua kirveeseen mutta Hirvosen lanko sai hänet taltutettua.

Putkonen pääsi pian takaisin taloon. Hän oli yhä vihainen, ja nähtyään Hirvosen hän haki metrin mittaisen koivuhalon ulkoa. Hirvonen oli sytyttämässä piippuaan eikä siten nähnyt Putkosen lyövän häntä halolla otsaan. Hirvonen kaatui lattialle tajuttomana ja hänen korvistaan ja nenästään valui verta. Hän ei enää tullut tajuihinsa vaan kuoli kahden päivän kuluttua.

Oikeudenkäynti

Putkonen myönsi ensin syyllisyytensä, yrittäen jopa tarjota rahaa korvaukseksi teostaan. Kaksi todistajaa kertoi etteivät he nähneet itse tapahtumaa mutta kuulivat melua ja näkivät kun Hirvonen kaatui, Putkosen pidellessä halkoa kädessään. Putkonen yritti väittää yrittäneensä puolustaa itseään ja että muutkin vieraat olivat hyökänneet Hirvosen kimppuun.

Tuomio ja teloitus

Tahvo Putkonen sai kuolemantuomion. Hän sai myös 24 hopeataalerin sakon oikeuden halventamisesta, julkisesta juopumuksesta ja joulurauhan häiritsemisestä. Putkonen yritti valittaa tuomiostaan ja väittää todistajille vastaan, mutta hänet kuitenkin mestattiin 8. heinäkuuta 1825, yli kaksi ja puoli vuotta tekonsa jälkeen.

Vaikka Putkonen oli viimeinen Suomessa rauhan aikaan teloitettu henkilö, teon ja tuomion täyteenpanon välillä oli niin pitkä aika että hän ei ollut viimeinen rauhan aikaan kuolemaan tuomittu henkilö, eikä viimeinen rauhan aikaan kuolemalla rangaistavaan rikokseen syyllistynyt henkilö. Abraham Kaipainen oli viimeinen henkilö joka rauhan aikaan syyllistyi kuolemalla rangaistavaan rikokseen (veljensä murhaan 31. heinäkuuta 1823 Pieksämäellä) ja samalla viimeinen muun kuin sotatuomioistuimen kuolemaan tuomitsema henkilö (27. marraskuuta 1823). Kaipainen teloitettiin 30. lokakuuta 1824.