Tšehovin ase

Tšehovin ase on fiktiossa, kuten kirjallisuudessa, televisiosarjoissa tai elokuvissa, käytetty tekniikka, missä tarinan varhaisessa vaiheessa esitellään näennäisesti merkityksetön asia, joka tarinan edetessä nousee merkittävään asemaan juonen kannalta. Termi on saanut nimensä venäläisen näytelmäkirjailija Anton Tšehovin mukaan, joka mainitsee siitä kirjeissään useita muunnelmia. Tšehov itse sovelsi ohjetta näytelmässään Vanja-eno: siinä pistooli esitellään tarinan alussa jokseenkin puolihuolimattomasti, mutta tarinan loppua kohti siitä tulee tärkeä osa juonta, kun Vanja-eno aikoo raivonpuuskassaan ampua sillä itsensä.^lähde?

»Jos ensimmäisessä näytöksessä seinällä roikkuu ase, kolmanteen näytökseen mennessä sillä tulee ampua jotakin. Jos asetta ei aiota käyttää, ei sitä tarvita seinällä.»
(Anton Tšehov)

Ohjetta on usein tulkittu häivetekniikaksi, mutta konsepti voidaan tulkita myös tarkoittamaan ”älä lisää tarpeettomia esineitä tarinaan”. Tšehovin ase -säännön unohtaminen voi johtaa suuriinkin juonen aukkoihin.

Tšehov esitti ohjeen muun muassa kirjoittajakursseilla Krimin niemimaalla, ja siellä sen kirjasi 1889 muistiin kurssilainen Ilja Gurlyand.

Salapoliisitarinoissa esiintyy tämäntyyppisiä yksityiskohtia: löytyy veitsi, joka aluksi näyttää tarpeettomalta, mutta joka myöhemmin ratkaisee kaiken. Myös saduissa rakenne toimii usein.

Katso myös

• Red herring: Tšehovin aseen vastakohta; huomion vievä, mutta täysin tarpeeton asia
• MacGuffin: tarinan hahmoja motivoiva, mutta juonen kannalta yhdentekeväksi osoittautuva asia
• Deus ex machina: Tšehovin aseen puuttumisesta helposti seuraava ongelma; yllättävä käänne, jota ei ole pohjustettu aiemmalla juonella ja joka on siksi epätyydyttävä