Syyntakeettomuus

kykenemättömyys ymmärtää tekojensa seurauksia

Syyntakeettomuus merkitsee kyvyttömyyttä ymmärtää syy-seuraussuhteita ja tekojen seurauksia. Mielentilatutkimuksen perusteella lääkäri antaa lausunnon, jossa hän ottaa kantaa siihen, onko henkilö ollut teon aikana syyntakeinen (täydessä ymmärryksessä), alentuneesti syyntakeinen (täyttä ymmärrystä vailla) vai syyntakeeton (ymmärrystä vailla).[1]

Rikoksen tekijä on syyntakeeton, jos hän ei tekohetkellä kykene mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään on sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt.

Arkikielessä syyntakeettomuus usein merkitsee samaa kuin kyvyttömyys ottaa vastuuta teoistaan ja niiden seurauksista. Jos tuomioistuin jättää rikoksesta syytetyn mielentilan vuoksi rangaistukseen tuomitsematta, tuomioistuin voi saattaa kysymyksen hänen psykiatrisen sairaanhoidon tarpeestaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvitettäväksi. Tuomioistuin voi samalla määrätä hänet säilytettäväksi vankilassa, kunnes Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen päätös on annettu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulee tarpeen tullen määrätä syytetty hoitoon hänen tahdostaan riippumatta.[2][3]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Syyntakeinen vai täyttä ymmärrystä vailla? Iltalehti 25.10.2010.
  2. Rikoslaki finlex.fi. 13.6.2003. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 14.8.2009.
  3. Mielenterveyslaki finlex.fi. 14.12.1990. Arkistoitu 4.4.2007. Viitattu 4.8.2015.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.