Syfax

(Ohjattu sivulta Syphax)

Syfax tai Syfaks oli nykyisen Algerian ja tuolloisen Numidian alueella eläneen masaesylii-heimon kuningas ja yksi merkittävimmistä paikallisista hallitsijoista omana aikanaan kolmannella vuosisadalla eaa. Syfax taisteli ensin Karthagoa vastaan, mutta liittoutui sittemmin näiden kanssa Roomaa vastaan. Hänet vangittiin toisen puunilaissodan aikana ja hän kuoli vankeudessa Italiassa.

Syfax
Syfaxin muotokuva El Madherissa.
Syfaxin muotokuva El Madherissa.
Henkilötiedot
ArvonimiMasaesyliiden kuningas
Muut tiedot
Seuraaja Vermina

Elämäkerta muokkaa

Varhaiset vaiheet muokkaa

 
Numidian kartta, Syfaxin hallitsema alue vihreällä ja Galan hallitsema alue keltaisella.

Numidia oli jakautunut useiden eri heimojen hallitsemiin alueisiin, joista ehkä voimakkain oli masaesylii alueen länsiosassa. Heimon pääkaupunki oli Sigan rannikkokaupunki, joka oli vielä neljännellä vuosisadalla eaa. kuulunut Karthagolle.[1] Masaesyleitä hallitsi Syfaxia ennen todennäköisesti hänen esi-isänsä, mutta antiikin lähteiden perusteella tästä ei ole varmuutta[2]. Masaesyliiden kuninkaana Syfaxilla on saattanut olla valtaa myös muihin Numidian heimohallitsijoihin, tai ainakin näin voidaan ymmärtää kreikkalaisen historioitsija Appianin kirjoituksista. Syfax oli tuon ajan Numidian heimohallitsijoista ainoa, joka lyötti omia kolikoitaan.[1] Syfaxin vastustaja Numidiassa oli Gala, joka hallitsi Massyliesia Numidian itäosassa. Kiistoja syntyi näiden kahden hallitsijan raja-alueista. Gala oli myös Karthagon läheinen liittolainen.[3]

Sodat Karthagoa ja Massyliesia vastaan muokkaa

Syfax kävi sotaa Karthagoa ja Massyliesia vastaan vuosina 215–212 eaa.[3] Roomalaisten komentajat Espanjasta lähettivät Syfaxin avuksi sotilasneuvonantajia. Sota oli lopputulokseltaan kuitenkin ratkaisematon ja vuonna 212 eaa. solmittu rauhansopimus jätti Syfaxin hallitsemaan hänen jo aikaisemmin hallitsemiaan alueita.[4] Sodasta huolimatta Syfax liittoutui lopulta karthagolaisten kanssa Hasdrubalin naitettua tälle tyttärensä Sophoniban[2], jonka tarkoitus oli aiemmin ollut avioitua Galan poika Masinissan kanssa. Syfaxin vastustajan hallitsema kuningaskunta ajautui kriisiin Galan kuoltua vuonna 208 eaa. Perimystaistelujen jälkeen johtavaan asemaan nousi Mazaetullus, joka liittoutui Syfaxin kanssa tuolloin Espanjassa ratsuväkeä komentamassa ollutta Masinissaa vastaan, jonka tämä pelkäsi palaavan ja ottavan isänsä aseman. Massylies palasikin vuonna 206 eaa. ja voitti Mazaetulluksen joukot nopeasti.[3] Karthagon tuella Syfax kuitenkin hyökkäsi häntä vastaan, voitti ja liitti tämän kuningaskunnan omaansa. Hän myös ilmeisesti siirsi pääkaupunkinsa Sigasta Cirtaan. Masinissa pakeni itään Tripolitaniaan.[5]

Sota Roomaa vastaan muokkaa

 
Syfax ja Scipio Alessandro Allorin freskossa.

Roomalaiskomentaja Scipio Africanuksen noustessa maihin Afrikassa toisen puunilaissodan aikana vuonna 204 eaa. Masinissa liittyi roomalaisjoukkoihin pienen ratsuväkiosastonsa kanssa ja Syfax puolestaan liittyi joukkoineen appensa Hasdrubalin komentamien karthagolaisjoukkojen puolelle. Syfaxin joukkoihin mainitaan kuuluneen 50 000 jalkaväen ja 10 000 ratsuväen sotilasta. Scipion voittojen jälkeen vuonna 203 eaa. Syfax pakeni joukkoineen länteä kohti Masinissan ja osan roomalaisarmeijasta seuratessa perässä.[5] Roomalaiskomentaja Laeliuksen johtamat joukot ottivat Syfaxin kiinni Cirtassa vuonna 203 eaa. Syfaxin henki säästettiin, mutta hän vietti loppuelämänsä vankeudessa Tiburissa, nykyisessä Tivolissa.[2] Masinissa sai takaisin isänsä alueet, mutta Syfaxin perilliset jatkoivat hallitsemista masaesyliiden alueella.[5] Syfaxin poika Vermina ja myöhemmin pojanpoika Arcobarzanes taistelivat Masinissaa vastaan, jälkimmäisen kuitenkin lopulta lyödessä nämä ja luoden kuningaskunnan, joka kattoi suurimman osan Numidiaa.[6]

Lähteet muokkaa

  • J. D. Fage ja Roland Oliver: The Cambridge History of Africa - Volume 2. Cambridge University Press, 1978. ISBN 0 521 21592 7. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b Fage ja Oliver 1978, s. 179
  2. a b c Jona Lendering: Syphax livius.org. Arkistoitu 18.4.2009. Viitattu 26.11.2013. (englanniksi)
  3. a b c Fage ja Oliver 1978, s. 180
  4. Fage ja Oliver 1978, s. 172
  5. a b c Fage ja Oliver 1978, s. 181
  6. Fage ja Oliver 1978, s. 182