Avaa päävalikko

Sven Hjalmar Selander (7. marraskuuta 1894 Tukholma4. helmikuuta 1939) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat fil. tri Anders Edvard Selander ja Maria Ahne Neovius. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna vasta 1930 Margit Elisabeth Schwindtin kanssa.[1][2]

Sisällysluettelo

OpinnotMuokkaa

Selander kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1913 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi vuosina 1913–1914 Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla. Hän suoritti hyökkäysvaunukurssin Hämeenlinnassa vuonna 1922 ja sotilaspedagogisen kurssin Uudenmaan rykmentissä vuonna 1925 sekä Sotakorkeakoulun yleisen osaston vuosina 1927–1929.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Selander liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 3. maaliskuuta 1915 ja hänet sijoitettiin 1. komppaniaan. Vuoden 1915 marras-joulukuussa hänet komennettiin Karunkiin vastaanottamaan uusia jääkärialokkaita. Hänet siirrettiin 21. joulukuuta 1915 alkaen 27. Jääkäripataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Selander saapui Suomeen jääkärien pääjoukon mukana kapteeniksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918 ja sijoitettiin Suomen Valkoiseen armeijaan aluksi komppanianpäälliköksi 5. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin päälliköksi 24. maaliskuuta 1918 3. Jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Selander osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa sekä Lavolan sulun valtaukseen.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Sisällissodan jälkeen Selander siirrettiin 5. kesäkuuta 1918 alkaen Yleisesikuntaan, missä hänet sijoitettiin toimistoupseeriksi sotatoimien osastolle ja myöhemmin 4. toimiston päällikkönä. Yleisesikunnasta hänet siirrettiin 29. elokuuta 1924 komentajaksi Uudenmaan rykmentin 1. pataljoonaan ja edelleen 16. toukokuuta 1928 alkaen 3. Divisioonan esikuntapäälliköksi. Hänet vapautettiin palveluksesta sairauden takia 9. joulukuuta 1931 ja sai palkkioviran 1. tammikuuta 1932 alkaen Yleisesikunnasta. Luottamustoimia Selanderilla oli muun muassa Suomen edustajistoon kuuluminen Varsovassa vuonna 1922 pidetyssä aseistariisumiskonferenssissa. Opettajana hän oli Sotilasmaantieteessä Kadettikoulussa vuosina 1921–1922.[1][2]

TeoksetMuokkaa

Selander kirjoitti teoksen Muurmanni ja Venäjän Karjala, sotilasmaantieteellinen esitys, 1919.[1][2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975