Wikipedia

Svebiliuksen katekismus

Svebiliuksen katekismus (Katekismus. Lutherin vähän katekismuksen yksinkertainen selitys kysymysten ja vastausten avulla [1689]) on yksi Suomessa käytössä olleista luterilaisen ortodoksian ajan katekismuksista. Sen on laatinut Upsalan arkkipiispa Olaus Svebilius. Suomeksi sen on kääntänyt vuonna 1745 piispa Daniel Juslenius. Katekismus rakentuu Lutherin Vähän katekismuksen ympärille, jota se selittää kysymysten ja vastausten avulla. Vastausten taustaksi annetaan aina yksi tai useampi raamatunkohta. Lisäksi katekismus sisältää seitsemän kuningas Daavidin katumuspsalmia avuksi rippiin valmistautumisessa sekä luterilaisiin tunnustuskirjoihin kuuluvan Athanasiuksen tunnustuksen.

Svebiliuksen katekismuksen kansilehti vuodelta 1831

Suomessa Svebiliuksen katekismuksella on ollut merkittävämpi vaikutushistoria, sillä se pysyi Suomessa kauemmin käytössä kuin Ruotsissa. Sitä on vielä nykyäänkin arvostettu herätysliikkeissä evankelisten ja rukoilevaisten[1] keskuudessa. Evankelisluterilainen Todistajaseura ottaa katekismuksesta edelleen uusia painoksia.

Sisältö muokkaa

Katekismus alkaa Lutherin Vähän katekismuksen sisällöllä:

Pääkappale Otsikko Tiivistelmä Viite
1. Jumalan kymmenen käskyä
2. Uskontunnustus
3. Isä meidän - rukous
4. Pyhän Kasteen sakramentti
5. Rippi ja synninpäästö
6. Alttarin sakramentti
7. Rukouksia
8. Huoneentaulu
9. Pyhän Athanasiuksen tunnustus

Sen jälkeen tulee Olaus Svebiliuksen laatima katekismuksen selitys:

Pääkappale Otsikko Tiivistelmä Viite
Esipuhe Esipuhe alkaa kysymyksellä "Oletko kristitty?" sekä vastauksella "Olen". Kysymystä "Minkätähden sinua kristityksi kutsutaan" seuraa Svebiliuksen määritelmä kristitylle: "Sentähden, että minä olen kastettu nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, ja olen kasteessa päälleni pukenut Kristuksen, jonka minä uskon ja tunnustan Vapahtajakseni ja autuaaksi tekijäkseni". Seuraavat kysymykset käsittelevät sitä, kuinka tämän voi oppia katekismuksesta, mitä katekismus sisältää, kuinka katekismusta kutsutaan lasten opiksi siksi, että kaikkien tulisi se jo lapsuudessa oppia, kuinka katekismus on otettu Raamatusta, joka on Pyhän Hengen vaikutuksesta ja ilmoituksesta profeettojen, evankelistojen ja apostolien kirjoittama Jumalan sana, joka on tarkoitettu opetukseksi, lohdutukseksi ja iankaikkiseksi autuudeksi. Lopuksi todetaan Raamatun sisältävän kaksi asiaa: Lain sekä Evankeliumin. [2]
Ensimmäinen pääkappale Jumalan kymmenestä käskystä eli laista Todetaan lain opettavan, mitä meidän tulee tehdä ja välttää ja kuinka meidän pitää elämässämme toimia Jumalan ja lähimmäisten edessä. Lain on antanut Jumala, joka on sen luomisessa kirjoittanut ihmisten sydämiin. Syntiinlankeemuksen jälkeen hän on ilmoittanut sen osittain pyhille esi-isille ja lopulta antoisen kivitauluihin kirjoitettuna Siinain vuorella Mooseksen kautta. Todetaan, että laissa on kymmenen käskyä ja että ne jaetaan kahteen tauluun. [3]
Edellinen taulu Todetaan tähän tauluun kuuluvan kolme ensimmäistä käskyä, jotka vaativat rakkautta Jumalaa kohtaan. Ensimmäisessä käskyssä varoitetaan pitämästä muita jumalia Jumalan sijasta tai rinnalla. Tällaiseksi lasketaan myös pyhien ja enkelien palvonta sekä usko omaan viisauteensa tai rikkauksiinsa. Käsky kehottaa myös pelkäämään ja rakastamaan Jumalaa ja turvaamaan kaikessa hädässä häneen. Toinen käsky kieltää turhaan lausumasta Jumalan nimeä ja häpäisemästä sitä. Turhaan lausumisena pidetään jumalanpilkkaa sekä Jumalan nimen lausumista vihassa, leikillään tai turhan ihmettelyn vuoksi, sillä tällöin ihminen ei erota Jumalan nimeä muista nimistä. Valan vannomista ei kielletä, mikäli esivalta tai lähimmäisten tarve sitä vaatii, mutta luvatonta on vannoa Jumalan nimeen, jos se tapahtuu turhaan tai turhissa asioissa, petollisuudella, juopuneena sekä kiukkuisena. Käsky siis määrää pitämään Herran nimen kunniassa ja käyttämään sitä rukouksessa sekä kiitoksessa ja ylistyksessä. Kolmas käsky kehottaa pitämään lepopäivän pyhänä, mikä tapahtuu jättämällä siksi päiväksi maalliset askareet ja omistamalla se Jumalan sanan kuulemiselle ja rukoukselle. Työtä voi kuitenkin tehdä, jos suuri tarve ja kristillinen rakkaus sitä vaativat. Lopuksi muistutetaan, ettei saa ylenkatsoa Jumalan sanan saarnaa eikä laiminlyötäisi yhteistä jumalanpalvelusta. [4]
Jälkimmäinen taulu
Toinen pääkappale Uskontunnustuksesta ja evankeliumista
Ensimmäinen uskonkappale
Toinen uskonkappale
Kolmas uskonkappale
Kolmas pääkappale Herran rukouksesta
Neljäs pääkappale Kasteen sakramentti
Viides pääkappale Ripistä ja synninpäästöstä
Kuudes pääkappale Herran Ehtoollisesta eli Alttarin Sakramentista
Kuningas Daavidin seitsemän Katumus-psalmia Psalmit 6, 32, 38, 51, 102, 130, 143

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Simojoki, Anssi: ”Länsi-Suomen Rukoilevainen herätysliike ja naispappeus”, Herran käsky. Asiatietoa naispappeuskysymyksestä., s. 164. Helsinki: SLEY-Kirjat, 1984. ISBN 951-617-586-4.
  2. ↑ Svebilius, Olaus: Svebiliuksen katekismus, s. 59–62. Lappi TL: Länsi-Suomen ev.lut. Kirjakustannus, 1985. ISBN 951-99700-2-9.
  3. ↑ Svebilius, Olaus: Svebiliuksen katekismus, s. 63–64. Lappi TL: Länsi-Suomen ev.lut. Kirjakustannus, 1985. ISBN 951-99700-2-9.
  4. ↑ Svebilius, Olaus: Svebiliuksen katekismus, s. 65–78. Lappi TL: Länsi-Suomen ev.lut. Kirjakustannus, 1985. ISBN 951-99700-2-9.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Olaus Svebilius: Lutherin Vähän katekismuksen yksinkertainen selitys kysymysten ja vastausten avulla. Evankelisluterilainen todistajaseura, 1995 ISBN 9519670211
  • Olaus Svebilius: Lutherin Vähän katekismuksen yksinkertainen selitys. Sley-kirjat, 1995 ISBN 9516181198
  • Olaus Svebilius: Katekismuksen yksinkertainen selitys kysymysten ja vastausten avulla. Länsi-Suomen rukoilevaisten yhdistys 1998. ISBN 9519698213
  • Olaus Svebilius: Vähä Katekismus. Esikoislestadiolaiset ry 2003

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Svebiliuksen_katekismus&oldid=22180332”