Suuri hiljaisuus (kirja)
Suuri hiljaisuus on Markku Sadelehdon toimittama ja Jalavan vuonna 1995 julkaisema novelliantologia, joka sisältää 12 modernia kauhutarinaa. Kokoelmassa esitellään kuusi kirjailijaa, joilta kultakin kaksi teemoiltaan ja tyyliltään erilaista novellia. Esipuheen mukaan novelleissa ”etsitään 1990-lukua”. Sadelehto kuvailee tarinoita äärimmäiseksi kirjallisuudeksi (extreme fiction), mikä hänen mukaansa ei tarkoita pelkkää väkivaltaa vaan myös uudenlaista arvomaailmaa, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ”täytyy hyväksyä luonnollisiksi”.[1]
| Suuri hiljaisuus | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Markku Sadelehto (toim.) |
| Kansitaiteilija | Kivi Larmola |
| Kieli | suomi |
| Genre | kauhu, rakkauskirjallisuus |
| Kustantaja | Kustannus Oy Jalava |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 258 |
| ISBN | 951-887-061-6 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kauhunovellien ohella kokoelmassa on myös rakkaustarinoita. Sadelehto oli aloittanut modernia kauhua edustavien ”rakkauskirjojen” parissa jo vuonna 1990, jolloin ilmestyi Outoja tarinoita 2. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneessä antologiassa Julma on rakkaus erotiikka oli aiempaa selkeämmin esillä. Suuri hiljaisuus oli löyhän sarjan kolmas ja viimeinen osa. Sadelehdon mukaan Julma on rakkaus ja Suuri hiljaisuus ovat aikuiselle yleisölle suunnattua ”rankkaa tekstiä”, jonka ”problematiikka ylittää murrosikäisen ongelmien tason”.[2]
Sadelehto kokosi antologian hyvin nopeasti, omien sanojensa mukaan kolmessa tunnissa. Kirjan alkuperäinen nimi ”Kuollut ja vihainen” heijasteli hänen tuolloista mielialaansa, mutta kustantaja piti nimeä tahattoman koomisena. Sadelehto antoi siksi kokoelmalle nimeksi Suuri hiljaisuus hiljattain näkemänsä lännenelokuvan mukaan. Kirjan loppua Sadelehto vertasi Pier Paolo Pasolini elokuvaan Sodoman 120 päivää ja erityisesti sen ”Paskan kehäksi” nimettyyn jaksoon.[2]
Sisältö muokkaa
- Kim Newman: ”Mies joka keräsi Barkeria” (The Man Who Collected Barker, 1990)
- Kim Newman: ”Minne ruumiit on haudattu” (Where the Bodies Are Buried, 1993)
- Brian Hodge: ”Androgynia” (Androgyny, 1991)
- Brian Hodge: ”Keskiyön aurinko” (Midnight Sun, 1991)
- Rex Miller: ”Miss Joulukuu” (Miss December, 1989)
- Rex Miller: ”Spike Jones ja Kunnianarvoisa Sisar Claudine” (Spike Jones and Revered Sister Claudine, 1992)
- Nancy Holder: ”Kuulen merenneitojen laulavan” (I Hear the Mermaids Singing, 1993)
- Nancy Holder: ”Rengaspalo” (Tire Fire, 1993)
- Poppy Z. Brite: ”Hänen suunsa maistuu koiruoholta” (His Mouth Will Taste of Wormwood, 1990)
- Poppy Z. Brite: ”Kalkutta, Hermojen Herra” (Calcutta, Lord of Nerves, 1992)
- Philip Nutman: ”Täyttä kaasua” (Full Throttle, 1990)
- Philip Nutman: ”Himon temppelit” (Churches of Desire, 1991)
Suom. Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä.
Vastaanotto muokkaa
Portti-lehden toimittaja Juho-Antti Tuhkanen piti Suurta hiljaisuutta Sadelehdon aiemman Julma on rakkaus -antologian sisarteoksena. Hän myös huomautti osan novelleista olevan ”enemmän rakkaustarinoita kuin kauhukertomuksia”.[2]
Aikakoneen arvostelussa P. A. Manninen pitää Sadelehdon väitteitä äärimmäisestä kirjallisuudesta liioitteluna. ”Tarinat ovat näppäriä, vitsikkäitä, kyynisiä ja muodikkaita. Mitään ällistyttävää vaikutusta ne eivät silti tee. Senkun vain ovat.” Erityisen rankkaa tai rohkeaa tekstiä kokoelma ei sisällä, vaan sen novellit tarjoavat pikemminkin trendikkäitä tulkintoja kauhu- ja fantasiakirjallisuuden vanhoista teemoista. Manninen myös kritisoi esipuhetta: ”Jos kauhukirjallisuus todella voisi hyväksyä [androgyynit, transsukupuoliset, transvestiitit ja homoseksuaalit] vasta 90-luvulla, missä unessa se olisi elänyt tähän asti?”[3]
Sadelehto itse povasi vuonna 1995, että Suuren hiljaisuuden arvostus tulisi aikaa myöden nousemaan, ja kuvaili kirjaa tulevaksi ”trash-klassikoksi”.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Sadelehto 1995, s. 7–10.
- ↑ a b c d Tuhkanen, Juho-Antti: Ikuisuuden kultakentillä, eli matka antologisti Markku Sadeledhon seurassa kirjallisuuden hämärille rajamaille. Portti, 1995, 14. vsk, s. 20–43. Tampere: Tampereen Science Fiction Seura r.y..
- ↑ Manninen, P. A.: Suuri hiljaisuus. Aikakone, n. 1995. Viitattu 14.12.2020.