Surkastuma

Surkastuma eli rudimentti on elin, joka on jäänyt tarpeettomaksi evoluution myötä. Sen alkuperäinen toiminnallinen tarkoitus heikkenee tai vaihtuu toiseksi. Surkastunut elin jää keskeneräiseksi ja toimimattomaksi eliön kasvun myötä.

Surkastumat ihmisessä

Ihmisen umpilisäke, viisaudenhampaat, vilkkuluomi ja häntänikamat ovat esimerkkejä surkastuneista elimistä. Esimerkiksi umpilisäkkeen koko on pienentynyt ja toiminto muuttunut sopeutuen ihmisen ruokavalion evolutiiviseen muutokseen herbivorista omnivoriksi.

Ihmisillä on myös joitain tarpeettomiksi katsottuja refleksejä. Esimerkiksi ihon kananlihalle meneminen eli karvankohottajalihasten supistuminen on jäänne ajalta, jolloin ihmisillä oli vielä runsas karvapeite. Sen tarkoituksena on nostaa karvoitus pystyyn, joten uhattu eläin näyttää suuremmalta ja mahdollisesti pelottaa vihamielisen vastustajan pois. Nykyisin tämä ilmiö voidaan selvästi havaita esimerkiksi tarkkailemalla simpansseja tai pelästyneitä kissoja. Kylmissä olosuhteissa iho menee myös kananlihalle, jolloin karvoituksen sisään jäävä ilmakerros laajenee ja eristää turkillisen eläimen ympäröivästä kylmästä ilmasta. Tätä ei kuitenkaan pidetä jäänteenä, toisin kuin ihon kananlihalle menoa stressin alla.

Uutena tietona 2016 mediassa kerrottiin, kuinka jotkin pitkään surkastumiksi kutsutut elimet ovatkin tarpeellisia, esimerkiksi umpilisäke on tärkeä suolistobakteereille ja häntäluu on lantioiden lihasten kiinnityskohta.