Avaa päävalikko
Kitaristi Joe Satriani soittamassa hänen itsensä suunnittelemaa Superstrat-sähkökitaraa.

Superstrat on nimitys modifioiduille tai tehdasvalmisteisille sähkökitaroille, joiden yleinen rakenne ja ulkonäkö mukailee Fender Stratocaster mallia, mutta joissa rakennetta on modernisoitu ja muokattu.[1]

Etymologia ja rakenneMuokkaa

Alun perin nimitys tarkoitti alkuperäisestä Fender-tyylisestä kitarasta muusikon haluamalla tavalla modifioitua instrumenttia, jossa runko ja kaula säilytettiin alkuperäisenä tai vain lievästi muokattuna. Tällaisen soittimen muokkasivat alkuperäisestä kitarasta esimerkiksi Van Halen -yhtyeen Edward Van Halen[2] sekä Iron Maiden -yhtyeen Dave Murray. Hänen pitkään käyttämässään muokatussa Fender- kitarassa yksikelaiset talla- ja kaulamikrofoni oli korvattu humbucker - tyyppisillä äänenvärin tukevoittamiseksi. Keskimmäinen mikrofoni oli jätetty alkuperäiseksi.[3] Myöhemmin hän alkoi käyttää vastaavaan konseptiin valmiiksi rakennettuja kitaroita.

Fender Stratocaster tai sen kopio on rakenteensa ansiosta suhteellisen helppo ja edullinen muokattava ja toisaalta vanhojakaan alkuperäisinstrumentteja ei vielä arvostettu ja keräilty soitintyypin syntyaikana siinä määrin kuin nykyisin.

Modifioitavia ja vaihdettavia osia ovat elektroniikka, tyypillisesti mikrofonit sekä mekaaniset osat kuten virityskoneisto ja talla. Tavoitteena on ollut mikrofoinien voimakkaampi signaali, kitaran vireen parempi pysyvyys[4] sekä usein kevyempi soitettavuus ja myös luotettavuus lavakäytössä.

Soitin ei muotoilultaan ole radikaali vaan mukailee Fenderin luomaa tyyliä, mutta kaupallisista ja tekijänoikeus-syistä kitaroissa on tunnusomaisia piirteitä. Soittimen materiaaleissa voi olla perinteisestä poikkeavia ratkaisuja kuten komposiittimateriaalien käyttö.

Superstratojen nousu suosioonMuokkaa

Kitaramallin läpimurto tapahtui 1980-luvulla heavy metalin tehdessä kaupallisen läpimurron. Tällöin valmistajat toivat markkinoille kitaroita, jotka mukailivat alkuperäistä ajatusta ja niissä oli pyritty ottamaan huomioon muusikoiden alkuperäisinstrumenteissa havaitsemat puutteet sekä musiikin vaatimukset.[5]

Superstrat-kitarassa on tyypillisesti niin sanottu lukkovibrakampi sekä voimakkaan signaalin antavat joko aktiiviset tai passiiviset humbucker-mikrofonit.[6] Kaula ja otelauta on tehty nopeaan soittamiseen soveltuvaksi ja yleisesti soittoergonomia on pyritty saamaan hyväksi.

Superstrat-kitaroita sarjana valmistavia yhtiöitä ovat esimerkiksi Ibanez, Kramer, Jackson ja ESP.

Jackson Dinky -superstrat sähkökitara.
Superstrat sähkökitara. Kuvassa EMG-aktiivimikrofonit.
Ibanez RG331M BOR -superstrat.
Kitaristi Steve Vai soittamassa hänen itsensä suunnittelemaa kolmikaulaista Superstrat-sähkökitaraa.

LähteetMuokkaa

  • Christie, Ian (2008). Van Halen. Johnny Kniga.
  • Chapman Richard: Kitara. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-3-1886-7.
  • Jussi Ala-Kuha,Riku Himanen,Markku Koivuniemi: Suomalainen kitarakirja. Alfamer/Karisto, 2009. ISBN 952-472-054-X.
  • Hooper, Nigel: Opi soittamaan sähkökitaraa. Karisto, 1998. ISBN 951-23-3821-1.
  • Guitar World - lehti Classic Rock Special Mick Marsin haastattelu, Issue October 2005
  • Ross Halfin: Iron Maiden valokuvina. Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-33090-6.

Viitteet

  1. Hooper s.35
  2. Christie s.104
  3. Halfin s.9
  4. Guitar World
  5. Richard Chapman s. 101
  6. Edwards s.14