Superjoukot koostuvat monista galaksijoukoista. Superklusterien olemassaolo osoittaa, että universumin galaksit eivät ole jakautuneet tasaisesti; useimmat niistä on koottu ryhmiksi ja klusteiksi, joissa ryhmät sisältävät jopa kymmeniä galakseja ja klustereita jopa useita tuhansia galakseja. Nuo ryhmät ja klusterit ja muut eristetyt galaksit puolestaan muodostavat vielä suurempia rakenteita, joita kutsutaan superklustereiksi.

Neitsyen superjoukko
Lähimmät superjoukot. Maailmankaikkeus yhden miljardin valovuoden etäisyydellä Maasta. Arviolta 63 miljoonaa galaksia.

Superjoukot muodostavat avaruuteen niin sanottuja seinämiä, jotka muodostavat maailmankaikkeuteen saippuavaahtomaisen rakenteen. Toisin sanoen seinämät ovat kuin saippuakuplien reunoja, joiden keskelle jää paljon tyhjää tilaa, missä on vain vähän galakseja. Galaksijoukkojen seinät voivat ulottua useista sadoista miljoonista valovuosista 10 miljardiin valovuoteen ja kattaa yli 5 % havaittavasta maailmankaikkeudesta. Nämä ovat suurimmat tähän mennessä tunnetut rakenteet. Superklustereiden havainnot voivat antaa tietoa maailmankaikkeuden alkutilasta, jolloin superklusterit luotiin. Superklustereiden sisällä olevien galaksien pyörimisakselien suuntia tutkivat ne, jotka uskovat niiden antavan näkemystä ja tietoa galaksien varhaisesta muodostumisprosessista universumin historiassa.[1]

Oma galaksimme Linnunrata kuuluu galaksijoukkoon paikallinen ryhmä, joka puolestaan kuuluu Laniakean superjoukkoon.[2]


Historia

muokkaa

Väitteen superjoukkojen olemassaolosta esitti ensimmäisenä George Abell vuonna 1958 julkaistussa Abellin galaksiklusteriluettelossaan. Hän kutsui niitä "toisen asteen klusteriksi" tai klusteriklusteriksi.[3]

Superjoukkojen luettelo

muokkaa
Galaktinen superjoukko Tiedot Huomautukset
Einaston superjoukko
  • z = ~0.25 (3 miljardia valovuotta )
  • pituus = 360 miljoonaa valovuotta
  • massa = 2.6 × 1016 Auringon massaa
Löydetty vuonna 2023 analysoimalla Sloan Digital Sky Surveyn kuvia. Väitetään olevan massiivisin löydetty superjoukko.[4][5]
Kuningas Ghidorahin superjoukko
  • z = 0.50-0.64
Massiivisin galaksien superjoukko vuoteen 2023 mennessä.[6]
Laniakean superjoukko
  • z = 0.000
  • Pituus = 153 Mpc (500 milj. valovuotta)
Laniakean Superjoukko on superjoukko, joka sisältää Neitsyen superjoukon, paikallisen ryhmän, ja jälkimmäisen osalta meidän galaksimme Linnunradan.
Neitsyen superjoukko
  • z= 0.000
  • Pituus = 33 Mpc (110 milj. valovuotta)
Sisältää Paikallisen ryhmän, johon kuuluu kotigalaksimme, Linnunrata. Se sisältää myös Neitsyen superjoukon lähellä sen keskusta ja sitä sanotaan joskus Paikalliseksi superjoukoksi. Sen uskotaan sisältävän yli 47 000 galaksia.

Tutkimus vuonna 2014 osoittaa, että Neitsyen superjoukko on vain lohko vielä suuremmasta superjoukosta, Laniakeasta.[7]

Vesikäärme-Kentauri superjoukko Koostuu kahdesta lohkosta, joita joskus kutsutaan myös nimellä superjoukot, tai joskus koko superjoukkoon viitataan näillä kahdella muulla nimellä
  • Hydra Superjoukko
  • Centaurus Superjoukko

Vuonna 2014 julkistettu Laniakean_superjoukko valtasi Hydra-Centauruksen superjoukon, josta tuli osa uutta superjoukkoa.[7]

Pavo–Indus superjoukko

Vuonna 2014 julkistettu Laniakean_superjoukko valtasi Pavo-Indus Superjoukon, josta tuli osa uutta superjoukkoa.[7]

Eteläinen superjoukko

Sisältää Fornax klusterin (S373), Dorado ja Eridanus pilvet.[8]

Saraswati superjoukko Etäisyys = 4000 milj. valovuotta (1.2 Gpc)

Pituus = 652 milj. valovuotta

Saraswatin Superjoukko koostuu 43 massiivisesta galaksijoukosta, kuten Abell 2361 ja sen massa on noin 2 x 1016 Auringon_massaa ja se näkyy Kalojen tähdistössä

Lähes superjoukot

muokkaa
Galaktinen superjoukko Tiedot Huomautukset
Perseus–Pisces superjoukko
Coma superjoukko Muodostaa suurimman osan CfA Homunculus, keskellä CfA2 Great Wall Galaksimuuria
Kuvanveistäjän superjoukko SCl 9
Herkuleen superjoukko SCl 160
Leijonan superjoukko SCl 93
Ophiuchuksen superjoukko
  • 17h 10m -22°
  • cz=8500–9000 km/s (keskus)
  • 18 Mpc x 26 Mpc
Muodostavat kaukaisen seinän Ophiuchus Void, se voidaan liittää muuriin​ Pavo-Indus-Telescopiumin superjoukko ja Herculeksen superjoukko. Tämä superjoukko keskittyy cD-klusteriin Ophiuchuksen klusteri, ja sen jäseninä on ainakin kaksi muuta galaksijoukkoa, neljä muuta galaksiryhmää, useita kenttägalaksia.[9]
Shapleyn_superjoukko
  • z=0.046.(650 milj. valovuotta)
Toinen superjoukko löydetty, Paikallisen superjoukon jälkeen.

Kaukaisia superjoukkoja

muokkaa
Galaktinen superjoukko Tiedot Huomautukset
Kalojen–Valaskalan_superjoukkoryhmä
Boötes superjoukko SCl 138
Horologium–Reticulum superjoukko
z=0.063 (700 Mly)
Pituus = 550 Mly
Corona Borealis superjoukko
z=0.07[10]
Columba superjoukko
Aquarius superjoukko
Aquarius B superjoukko
Aquarius–Capricornus superjoukko
Aquarius–Cetus superjoukko
Bootes A superjoukko
Caelum superjoukko
z=0.126 (1.4 Gly)
Draco superjoukko
Draco – Iso Karhu superjoukko
Fornax–Eridanus superjoukko
Grus superjoukko
Leijona A superjoukko
Leo–Sekstantti superjoukko
Leijona–Neitsyt superjoukko SCl 107
Microscopium superjoukko SCl 174
Pegasus–Kalat superjoukko SCl 3
Perseus–Kalat superjoukko SCl 40
Kalat-Oinas superjoukko
Ison Karhun superjoukko
Neitsyt-Koma superjoukko SCl 111

Äärimmäisen kaukaiset superjoukot

muokkaa
Galaxy superjoukko Tiedot Huomautukset
Hyperion proto-superjoukko z=2.45 Tämä superjoukko oli löytöhetkellään vuonna 2018 aikaisin ja suurin tähän mennessä löydetty proto-superjoukko.[11][12]
Ilveksen Superjoukko z=1.27 Löydetty 1999[13] (kuten ClG J0848+4453, nimi, jota käytetään nyt kuvaamaan läntistä klusteria ClG J0849+4452 kanssa on itäinen),[14] se sisältää vähintään kaksi klusteria RXJ 0848.9+4452 (z=1.26) ja RXJ 0848.6+4453 (z=1.27) . Löytöhetkellään se oli etäisin tunnettu superjoukko.[15] Lisäksi superjoukkoon liittyy seitsemän pienempää galaksiryhmää.[16]
SCL @ 1338+27 at z=1.1

z=1.1

Pituus=70Mpc

Runsas superjoukko useiden galaksijoukkojen kanssa löydettiin epätavallisen pitoisuuden 23 ympäriltä QSOa kun z=1.1 vuonna 2001. Klusterikompleksin koko voi viitata Galaksimuurin olemassaoloon siellä, pelkän superjoukon sijaan. Havaittu koko lähestyy kokoa CfA2 Great Wall galaksimuuria. Löytöhetkellä se oli suurin ja kaukaisin superjoukko z=0.5 [17][18]
SCL @ 1604+43 at z=0.9 z=0.91 Tämä superjoukko oli löytöhetkellään suurin niin syvältä avaruudesta löydetty superjoukko vuonna 2000. Se koostui kahdesta tunnetusta rikkaasta klusterista ja yhdestä sen löytäneen tutkimuksen tuloksena vasta löydetystä klusterista. Silloin tunnetut klusterit olivat Cl 1604+4304 (z=0.897) and Cl 1604+4321 (z=0.924), joilla tiedettiin silloin olevan 21 ja 42 tunnettua galaksia. Tuolloin äskettäin löydetty klusteri sijaitsi osoitteessa 16h 04m 25.7s, +43° 14′ 44.7″[19]
SCL @ 0018+16 at z=0.54 in SA26 z=0.54 Tämä superjoukko sijaitsee radiogalaksin 54W084C ympärillä (z=0.544) ja se koostuu vähintään kolmesta suuresta klusterista CL 0016+16 (z=0.5455), RX J0018.3+1618 (z=0.5506), RX J0018.8+1602 .[20]
MS 0302+17

z=0.42

Pituus=6Mpc

Tämä superjoukko siinä on vähintään kolme jäsenklusteria, itäinen klusteri CL 0303+1706, eteläinen klusteri MS 0302+1659 ja pohjoinen klusteri MS 0302+1717.[21]

Lähteet

muokkaa
  1. Hu, F. X.: Orientation of Galaxies in the Local Supercluster: A Review. Astrophysics and Space Science, 2006, 302. vsk, nro 1–4, s. 43–59. doi:10.1007/s10509-005-9006-7. (englanniksi)
  2. Nummila, Sakari: Linnunrata on osa Laniakean superjoukkoa Tähdet ja avaruus. 4.9.2014. Arkistoitu 11.10.2016. Viitattu 21.7.2016.
  3. Abell, George O.: The distribution of rich clusters of galaxies. A catalogue of 2,712 rich clusters found on the National Geographic Society Palomar Observatory Sky Survey. The Astrophysical Journal Supplement Series, 1958, 3. vsk, s. 211–288. doi:10.1086/190036. Bibcode:1958ApJS....3..211A. Artikkelin verkkoversio. Arkistoitu. (englanniksi)
  4. Einasto Supercluster: the new heavyweight contender in the universe | Tartu Ülikool ut.ee. 19.2.2024. Viitattu 22.3.2024. (englanniksi)
  5. Sankhyayan, Shishir; Bagchi, Joydeep; Tempel, Elmo; More, Surhud; Einasto, Maret; Dabhade, Pratik; Raychaudhury, Somak; Athreya, Ramana; Heinämäki, Pekka: Identification of Superclusters and Their Properties in the Sloan Digital Sky Survey Using the WHL Cluster Catalog. The Astrophysical Journal, 2023, 958. vsk, nro 1, s. 62. doi:10.3847/1538-4357/acfaeb. ISSN 0004-637X. Bibcode:2023ApJ...958...62S. arXiv:2309.06251. (englanti)
  6. Shimawaka, Rhythm; Okabe, Nobuhiro; Shirasaki, Masat; Tanaka, Masayuki: King Ghidorah Supercluster: Mapping the light and dark matter in a new supercluster at z = 0.55 using the subaru hyper suprime-cam. Monthly Notices of the Royal Astronomical Society: Letters, 22 November 2022, 519. vsk, nro 1, s. L45–L50. doi:10.1093/mnrasl/slac150. ISSN 1745-3933. Bibcode:2023MNRAS.519L..45S. S2CID:253761264. arXiv:2211.11970. Artikkelin verkkoversio.
  7. a b c Tully: The Laniakea supercluster of galaxies. Nature, 2 September 2014, 513. vsk, s. 71–73. PubMed:25186900. doi:10.1038/nature13674. Bibcode:2014Natur.513...71T. S2CID:205240232. arXiv:1409.0880.
  8. Mitra, Shyamal: ”A Study of the Southern Supercluster”, The World of Galaxies, s. 426–427. Springer, New York, NY., 1989. doi:10.1007/978-1-4613-9356-6_65. ISBN 978-1-4613-9358-0. Arkistoitu 9 June 2018.
  9. Hasegawa, T.: Large-scale structure of galaxies in the Ophiuchus region. Monthly Notices of the Royal Astronomical Society, 2000, 316. vsk, nro 2, s. 326–344. doi:10.1046/j.1365-8711.2000.03531.x. Bibcode:2000MNRAS.316..326H.
  10. Postman, M.: The dynamics of the Corona Borealis supercluster. Astronomical Journal, 1988, 95. vsk, s. 267–83. doi:10.1086/114635. Bibcode:1988AJ.....95..267P.
  11. Miranda: Scientists in Chile unveil 'A Cosmic Titan' cluster of galaxies 17.10.2018. Reuters.
  12. Cucciati, O.; Lemaux, B. C.; Zamorani, G.; Le Fevre, O.; Tasca, L. A. M.; Hathi, N. P.; Lee, K-G.; Bardelli, S.; Cassata, P.: The progeny of a Cosmic Titan: a massive multi-component proto-supercluster in formation at z=2.45 in VUDS. Astronomy & Astrophysics, 2018, 619. vsk, s. A49. doi:10.1051/0004-6361/201833655. Bibcode:2018A&A...619A..49C. S2CID:119472428. arXiv:1806.06073.
  13. Rosati, P.: An X-Ray-Selected Galaxy Cluster at z = 1.26. The Astronomical Journal, 1999, 118. vsk, nro 1, s. 76–85. doi:10.1086/300934. Bibcode:1999AJ....118...76R. S2CID:2560006. arXiv:astro-ph/9903381.
  14. Lynx Supercluster simbad.u-strasbg.fr.
  15. Nakata, F.: Discovery of a large-scale clumpy structure of the Lynx supercluster at z∼1.27. Proceedings of the International Astronomical Union, 2004, 2004. vsk, s. 29–33. Cambridge University Press. doi:10.1017/S1743921304000080. Bibcode:2004ogci.conf...29N.
  16. Ohta, K.: Optical Identification of the ASCA Lynx Deep Survey: An Association of Quasi-Stellar Objects and a Supercluster at z = 1.3?. The Astrophysical Journal, 2003, 598. vsk, nro 1, s. 210–215. doi:10.1086/378690. Bibcode:2003ApJ...598..210O. S2CID:117171639. arXiv:astro-ph/0308066.
  17. Tanaka, I.: Studies of Galaxies in the Young Universe with New Generation Telescope, Proceedings of Japan-German Seminar, held in Sendai, Japan, July 24–28, 2001, s. 61–64. Määritä julkaisija! Bibcode:2004sgyu.conf...61T.
  18. Tanaka, I.: Superclustering of Faint Galaxies in the Field of a QSO Concentration at z ~ 1.1. The Astrophysical Journal, 2001, 547. vsk, nro 2, s. 521–530. doi:10.1086/318430. Bibcode:2001ApJ...547..521T. S2CID:119439816. arXiv:astro-ph/0009229.
  19. Lubin, L. M.: A Definitive Optical Detection of a Supercluster at z ≈ 0.91. The Astrophysical Journal, 2000, 531. vsk, nro 1, s. L5–L8. PubMed:10673401. doi:10.1086/312518. Bibcode:2000ApJ...531L...5L. S2CID:14588174. arXiv:astro-ph/0001166.
  20. Connolly, A. J.: Superclustering at Redshift z = 0.54. The Astrophysical Journal Letters, 1996, 473. vsk, nro 2, s. L67–L70. doi:10.1086/310395. Bibcode:1996ApJ...473L..67C. S2CID:17697662. arXiv:astro-ph/9610047.
  21. University of Hawaii, "The MS0302+17 Supercluster", Nick Kaiser. Viitattu 15 syyskuuta 2009.

Katso lisää

muokkaa


Aiheesta muualla

muokkaa