SHF (taajuusalue)

SHF (superkorkea taajuus^[1]^[2], engl. super high frequency^[3]) on Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) termi radiotaajuusalueelle, joka kattaa 3–30 GHz:n radioaallot (aallopituusalue 1–10 cm; senttimetriaallot)^[3]^[4]. SHF on akronyymi englannin kielen sanoista super high frequency (superkorkea taajuus).^[3]

Taajuusalueen radioaallot etenevät suoran etenemisen mallin mukaan. Aallonpituus on 1–10 cm, jolloin antennit saadaan erittäin pieniksi tai vaihtoehtoisesti metriluokan kokoisilla antennilla saadaan erittäin suuria vahvistuksia, jolloin säteily suuntautuu pieneen tilaan.

Taajuusalueen alapäätä (3–5 GHz) käytetään myös ns. troposfäärisirontayhteyteen eli tropolinkeissä. Tämä yhteys perustuu alle 10 kilometrin korkeudessa oleviin ilmakehän pyörteisiin ja muihin epätasaisuuksiin, jotka sirottavat niihin osuvan SHF-alueen radioaaltoja.

Sää alkaa radioaaltojen taajuuksien kasvaessa vaikuttaa ensimmäisen kerran SHF-alueella, lähinnä sateen vuoksi. Voimakas sade vaimentaa SHF-alueella sähkömagneettista säteilyä.

Alueen suuntaaviin antenneihin perustuvien linkkien havaitseminen, kuuntelu ja häirintä on erittäin vaikeaa. Muun muassa Yhdysvaltojen armeijan MSE-viestijärjestelmä käyttää 15 GHz:n lyhyen kantaman (n. 8 km) linkkejä (down the hill) esikunnan ja korkeammalla olevan alueellisen viestikeskuksen tai kaukolinkin välillä.

Suuren vahvistuksen antennien käytössä on vaikeaa suunnata antenni vasta-asemaan etenkin siirtyvässä käytössä.

Lähteet muokkaa

↑ Kovrigin, Alexandr: VLF- ja ELF-aaltojen mittaaminen ja käyttökohteet (PDF) urn.fi. Viitattu 6.10.2021.
↑ J. Korpela: Sähkömagneettinen spektri jkorpela.fi. Viitattu 6.10.2021.
↑ ^a ^b ^c Nomenclature of the frequency and wavelength bands used in telecommunications itu.int. 8/2015. Viitattu 6.10.2021. (englanniksi)
↑ Kresimir Malaric: EMI Protection for Communication Systems, s. 28. Artech House, 2009. ISBN 9781596933149. (englanniksi)

Radio

ITU-radiotaajuusalueet	ELF SLF ULF VLF LF MF HF VHF UHF SHF EHF THF
AM-alueet	SW ('lyhyet aallot') MW ('keskipitkät aallot') LW ('pitkät aallot')
FM-alueet	ULA (ultralyhyet aallot)
Modulaatiot	Amplitudimodulaatio (AM) Taajuusmodulaatio (FM)
Muuta	Aallonpituus DAB (digiradiotekn.) DRM (digiradiotekn.) Radioaalto Radiotaajuusalueet

Sähkömagneettinen säteily

Sähkömagneettinen spektri: gammasäteily • röntgensäteily • ultraviolettisäteily • valo • infrapunasäteily • alimillimetrisäteily • mikroaallot • radioaallot

Radiotaajuusalueet: THF • EHF • SHF • UHF • VHF • HF • MF • LF • VLF • ULF • SLF • ELF

Valo: violetti • sininen • syaani • vihreä • keltainen • oranssi • punainen

[amk-1] Kovrigin, Alexandr: VLF- ja ELF-aaltojen mittaaminen ja käyttökohteet (PDF) urn.fi. Viitattu 6.10.2021.

[jk-2] J. Korpela: Sähkömagneettinen spektri jkorpela.fi. Viitattu 6.10.2021.

[ITU.term-3] Nomenclature of the frequency and wavelength bands used in telecommunications itu.int. 8/2015. Viitattu 6.10.2021. (englanniksi)

[malaric28-4] Kresimir Malaric: EMI Protection for Communication Systems, s. 28. Artech House, 2009. ISBN 9781596933149. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]