Avaa päävalikko

Suotarhayökkönen (Lacanobia (Mamestra) w-latinum) on Suomessa uhanalainen yökkönen, joka on luokiteltu valtakunnallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 vaarantuneeksi (VU) uhanalaiseksi lajiksi[1].

Suotarhayökkönen
Lacanobia w-latinum.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Tarhayökköset Hadeninae
Suku: Lacanobia
Laji: w-latinum
Kaksiosainen nimi

Lacanobia w-latinum
(Hufnagel, 1766)

Katso myös

 Commons-logo.svg Suotarhayökkönen Commonsissa

Sisällysluettelo

TunnistusMuokkaa

Suotarhayökkönen on kapeasiipinen (35–40 mm) ruskeanharmaa yökkönen. Takasiipien tyvi on ulkoreunaa vaaleampi. Etusiiven ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun välinen alue on vaalea ja väriltään sinertävän harmaa. Alueen etuosassa sekä munuaistäplän alueella on lisäksi punertavan ruskeaa sävyä. Laji on sekoitettavissa sukulaislajiinsa pensasyökköseen sekä ruohotarhayökköseen.

LevinneisyysMuokkaa

Levinneisyydeltään eurosiperialaista lajia tavataan yleisenä Keski- ja Etelä-Euroopassa. Pohjois-Euroopassa laji esiintyy Ruotsissa, Suomessa sekä Baltiassa. Idässä levinneisyys ulottuu Iraniin ja Itä-Siperiaan. Suomessa laji on levinnyt pistemäisinä esiintyminä Etelä- ja Kaakkois-Suomeen.

KehitysasteetMuokkaa

Toukat syövät lukuisia kasvilajeja. Kotelo talvehtii, ja aikuisia yksilöitä tavataan kesäkuun alusta kuun loppuun. Perhoset lentävät yöllä, ja kaikki havainnot onkin tehty klo 23–01 välisenä aikana. Kaikki suomalaiset havainnot on ilmeisesti tehty syötillä, mutta laji tulee myös valolle. Perhoset eivät juurikaan poistu elinympäristöstään.

ElinympäristötMuokkaa

Suotarhayökkönen elää soilla ja niiden avoimilla rämeosilla. Etelämpänä lajin elinympäristöinä ovat kuivat hiekkapohjaiset alueet.

Kannan kehitysMuokkaa

Vaikka laji on yleensä esiintyessään ollut niukka, parhailta alueilta on kuitenkin taltioitu yhdessä illassa jopa kymmeniä yksilöitä. Kantoja tunnetaan runsaasti esimerkiksi Lahdessa, Kirkkonummella[2] ja Kuusankoskella. Elinympäristöjen tuhoutuessa kannat ovat taantuneet.

Uhanalaisuuden syytMuokkaa

Koska valtaosa Etelä-Suomen soista on joko kokonaan tai osittain ojitettu, lajin luontainen elinympäristö on kaventunut. Suotarhayökkönen on levinnyt Suomessa vain eteläisille alueille, joten ojitukset vaikuttavat suoraan kantoihin.

Lajin suojeluMuokkaa

Lajin kannat ovat säilyneet yleensä muuttumattomina niillä suoalueilla, jotka ovat säilyneet luonnontilassa. Soiden vesiolojen muutostöistä pitäisikin Etelä-Suomessa luopua, ja suoalueita tulisi mahdollisuuksien mukaan palauttaa luonnontilaan. Lajilla on kannat Tammelan Torronsuon, Pyhtään Munasuon-Kananiemensuon ja Hattulan Jumoinsuon suojelluilla alueilla.

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa