Suomenruotsalainen viittomakieli

Suomenruotsalainen viittomakieli on toinen Suomessa käytetyistä viittomakielistä. Se sijoittuu suomalaisen viittomakielen ja ruotsalaisen viittomakielen välimaastoon.[1] Ero suomalaiseen viittomakielen välillä tulee selkeämmin esiin käännettäessä puhutulle kielelle.[2] Kuten puhutuissa kielissä, myös suomenruotsalaisessa viittomakielessä on murteita.[3]

suomenruotsalainen viittomakieli
Muu nimi Finlandssvenskt teckenspråk
Tiedot
Alue Pohjanmaa ja Uusimaa Suomi
Puhujia arvio 90
Sija ei sadan suurimman joukossa
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta viittomakielet

Suomenruotsalainen viittomakieli on UNESCOn uhanalaisten kielten listalla erityisen uhanalainen. Eduskunnan sivistysvaliokunnan mukaan kieli katoaa noin 10 vuoden aikana, jollei ryhdytä toimiin sen elvyttämiseksi.

Tuoreimpien arvion mukaan suomenruotsalaista viittomakieltä käyttää noin 90, joista yli 70 prosenttia on 1950-luvulla tai sitä aiemmin syntyneitä. Maantieteellisesti käyttäjät ovat sijoittuneet varsinkin rannikolle, lähinnä Pohjanmaalle ja Uudellemaalle.[4]

HistoriaMuokkaa

Suomenruotsalaisen ja suomalaisen viittomakielen historian alku on yhteinen, mutta 1800 luvun loppupuolella kielet lähtivät jakaantumaan Suomessa harjoitetun oralismin seurauksena, kun suomenkielisistä ja ruotsinkielisistä perheistä tulleet lapset erotettiin omiin kouluihinsa. Oralismin mukaan kuurojen tulee oppia puhumaan ja hylätä viittomakieli. Lapset rikkoivat jatkuvasti koulussa ja sen ulkopuolella ollutta kieltoa käyttää viittomakieltä. Vasta 1970-luvun alkupuoliskolla kyseisestä metodista luovuttiin ja viittominen tuli sallituksi.[1] Suomen ainoa suomenruotsalaisille kuuroille tarkoitettu koulu Porvoossa lakkautettiin vuonna 1993. Tämän seurauksena monet suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävät perheet muuttivat Ruotsiin.[5]

Vuonna 2002 julkaistiin ensimmäinen suomenruotsalainen viittomakielen sanakirja ”Se vårt språk!” – ”Näe kielemme!”[6]. Samana vuonna Suomenruotsalaiset kuurot Finlandssvenska teckenspråkiga vietti kymmenvuotisjuhliaan.[7]

Suomenruotsalainen viittomakieli tunnustettiin itsenäiseksi viittomakieleksi vasta vuonna 2005.[1]

Vuonna 2015 suomenruotsalainen viittomakieli sai Suvi–verkkosanakirjaan oman sivustonsa.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Suomen kaksi viittomakieltä - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 28.6.2019.
  2. Halkosaari, Liisa: Suomenruotsalaisen viittomakielen lohdullinen tulevaisuus. (Artikkelin verkkoversio on rinnakkaistallenne) Kielisilta, 2018, nro 1/2018, s. 14-15. Artikkelin verkkoversio.
  3. Kirkkokäännöksiä nyt myös suomenruotsalaiselle viittomakielelle Yle Uutiset. Viitattu 28.6.2019.
  4. Maria Andersson-Koski: Mitt eget språk – vår kultur, s. 5. Finlandssvenska teckenspråkiga r.f., 2015. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.6.2019). (ruotsiksi) ja tiivistelmä (suomeksi)
  5. Selvitys suomenruotsalaisen viittomakielen kokonaistilanteesta, s. 9. Oikeusministeriö. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.6.2019). (suomeksi) ja (ruotsiksi)
  6. a b 5. Tutkimus vaikuttaa viittomakielen sanakirjatyöhön www.tkm.fi. Kuurojen museo. Viitattu 28.6.2019.
  7. Suomenruotsalaiset kuurot juhlivat yhdistyksensä pyöreitä vuosia Yle Uutiset. Viitattu 28.6.2019.

Aiheesta muullaMuokkaa