Suomen urheilu 2004
Suomalaiset urheilutapahtumat ja -saavutukset vuonna 2004
Suomen urheilu 2004 käsittelee vuoden 2004 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija muokkaa
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Marko Yli-Hannuksela | Paini |
| 2. | Janne Ahonen | Mäkihyppy |
| 3. | Marko Kemppainen | Ampumaurheilu |
| 4. | Kalle Palander | Alppihiihto |
| 5. | Hannu Manninen | Yhdistetty |
| 6. | Leo-Pekka Tähti | Vammaisurheilu |
| 7. | Miesten jääkiekkomaajoukkue | Jääkiekko |
| 8. | Miikka Kiprusoff | Jääkiekko |
| 9. | Juha Salminen | Moottoripyöräily |
| 10. | Tanja Poutiainen | Alppihiihto |
| Lähde: [1] | ||
Vuoden naisurheilijaksi valittiin alppihiihtäjä Tanja Poutiainen ja vuoden valmentajaksi jääkiekkovalmentaja Raimo Summanen.[1]
Olympialaiset muokkaa
- Ateenan kesäolympialaisissa 13.–29.8. Suomi saavutti kaksi hopeamitalia ja neljä pistesijaa, mikä oli ennen vuotta 2016 Suomen olympiahistorian heikoin saavutus.[2][3]
- Ateenan kesäparalympialaisissa 17.–28.9. Suomi sai neljä kultamitalia, yhden hopean ja kolme pronssia.[4]
Alppihiihto muokkaa
- Maailmancupissa 2003–2004 Kalle Palander sijoittui sekä pujottelu- että suurpujottelucupissa toiseksi ja yhteispisteissä kuudenneksi. Tanja Poutiainen oli pujottelucupissa neljäs, suurpujottelucupissa viides ja yhteispisteissä yhdeksäs.[5]
Ammunta muokkaa
- Ateenan kesäolympialaisissa Marko Kemppainen saavutti skeetissä hopeaa. Juha Hirvi sijoittui pienoiskiväärin makuuammunnassa yhdeksänneksi, kuten myös Maarit Lepomäki skeetissä.[6]
- Ateenan kesäparalympialaisissa Minna Leinonen voitti kultaa SH2-luokan ilmakivääriammunnan makuukilpailussa.[7]
Autourheilu muokkaa
- Rallin maailmanmestaruussarjassa Peugeotilla ajanut Marcus Grönholm sijoittui viidenneksi, Subaru-kuljettaja Mikko Hirvonen seitsemänneksi ja Peugeot-kuski Harri Rovanperä kahdeksanneksi. Grönholm ajoi voittoon elokuussa Jyväskylän Suurajoissa.[8]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa McLarenilla ajanut Kimi Räikkönen sijoittui seitsemänneksi. Hän voitti 29.8. Belgian Grand Prix'n.[9]
Freestylehiihto muokkaa
- Maailmancupissa Janne Lahtela oli kumparelaskucupissa ykkönen ja yhteispisteissä neljäs. Jenni Kilpinen sijoittui skicrosscupissa neljänneksi.[10]
Hiihtosuunnistus muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 11.–15.2. Åsarnassa ja Östersundissa, Ruotsissa Suomen naisten joukkue Hannele Valkonen, Erja Jokinen ja Liisa Anttila voitti viestissä kultaa. Anttila saavutti hopeaa sprintissä ja Valkonen pitkällä matkalla. Miehistä Arto Lilja saavutti pronssia normaalimatkalla sekä Teemu Könkään, Jukka Lankin ja Matti Keskinarkauksen kanssa viestissä.[11]
Jääkiekko muokkaa
- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 30.3.–6.4. Kanadassa Suomi saavutti pronssia voitettuaan pronssiottelussa Ruotsin 3–2.[12]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 24.4.–9.5. Ostravassa ja Prahassa, Tšekissä Suomi sijoittui kuudenneksi hävittyään puolivälierissä Kanadalle jatkoajalla 4–5. Ville Peltonen valittiin kisojen tähdistöjoukkueeseen.[13]
- Miesten maailmancupissa 30.8.–14.9. Raimo Summasen valmentama Suomi eteni loppuotteluun voittamalla Euroopan lohkon, puolivälierissä Saksan 2–1 ja välierissä Yhdysvallat samoin lukemin. Torontossa pelatussa loppuottelussa Suomi hävisi Kanadalle 2–3. Turnauksen tähdistökentälliseen valittiin suomalaisista hyökkääjä Saku Koivu ja puolustaja Kimmo Timonen.[14]
- Suomalaisista Miikka Kiprusoff, Ville Nieminen ja Toni Lydman olivat Stanley Cupin loppuotteluissa häviävänä osapuolena, kun Tampa Bay Lightning voitti Calgary Flamesin otteluvoitoin 4–3. Kiprusoffilla oli NHL:n maalivahtien paras päästettyjen maalien keskiarvo 1,69 maalia ottelua kohden.[15]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Oulun Kärpät, hopeaa sai Turun Palloseura ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[16]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti espoolainen Blues, hopeaa sai Tampereen Ilves ja pronssille sijoittui Oulun Kärpät.[17]
Jääpallo muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 1.–8.2. Ruotsissa Suomi voitti ensimmäisen kerran maailmanmestaruuden voittamalla loppuottelussa Ruotsin jatkoajalla 5–4. Välierissä Suomi voitti Venäjän 4–3. Ari Holopainen oli kisojen paras maalintekijä ja hänet valittiin parhaaksi hyökkääjäksi.[18]
Melonta muokkaa
- Ateenan kesäolympialaisissa Jenni Honkanen sijoittui kajakkiyksiköiden 500 metrillä kahdeksanneksi.[19]
Moottoripyöräily muokkaa
- Enduron maailmanmestaruussarjassa Juha Salminen voitti kultaa Enduro 2 -luokassa ja yleiskilpailussa sekä Samuli Aro Enduro 3 -luokassa. Suomi voitti syyskuussa Puolassa joukkueiden maailmanmestaruuden, ja miehistöön kuuluivat Salmisen ja Aron lisäksi Petteri Silván, Mika Ahola, Jani Laaksonen ja Mika Saarenkoski.[20]
- Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjan alle 125-kuutioisten luokassa Mika Kallio sijoittui kymmenenneksi.[21]
Nyrkkeily muokkaa
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 3.–10.10. Riccionessa, Italiassa Eva Wahlström saavutti hopeaa alle 60-kiloisten sarjassa.[22]
Paini muokkaa
- Ateenan kesäolympialaisissa Marko Yli-Hannuksela saavutti kreikkalais-roomalaisen painin alle 74-kiloisten sarjassa hopeaa.[23]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailuissa 8.–11.4. Haaparannalla, Ruotsissa Ari Härkänen saavutti pronssia alle 66-kiloisten sarjassa.[24]
Pohjoismaiset hiihtolajit muokkaa
- Lentomäen maailmanmestaruuskilpailuissa 20.–21.2. Planicassa, Sloveniassa Janne Ahonen saavutti hopeaa ja Tami Kiuru pronssia. Matti Hautamäki sijoittui seitsemänneksi ja Veli-Matti Lindström kahdeksanneksi.[25]
- Maastohiihdon maailmancupissa 2003–2004 Virpi Kuitunen sijoittui yhteispisteissä kuudenneksi.[26]
- Mäkihypyn maailmancupissa 2003–2004 Janne Ahonen saavutti ensimmäisen kokonaiskilpailuvoittonsa kymmenen pisteen erolla Norjan Roar Ljøkelsøyhin. Matti Hautamäki oli yhteispisteissä seitsemäs. Ahonen voitti kauden aikana kolme osakilpailua ja Hautamäki yhden.[27] Maailmancupkauden 2004–2005 alussa Ahonen oli ylivoimainen: hän voitti marras-joulukuussa hypätyistä yhdeksästä ensimmäisestä osakilpailusta kahdeksan ja sijoittui kerran toiseksi. Voittoputki piteni vielä vuoden 2005 puolella.[28]
- Yhdistetyn maailmancupissa 2003–2004 Hannu Manninen voitti kokonaiskilpailun ja Samppa Lajunen sijoittui kolmanneksi. Lajunen lopetti menestyksekkään uransa tähän kauteen.[29]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla 2003–2004 Janne Ahonen sijoittui kokonaiskilpailussa viidenneksi.[30]
Purjehdus muokkaa
- Ateenan kesäolympialaisissa Sari Multala sijoittui E-jollissa viidenneksi sekä Thomas Johanson ja Jukka Piirainen 49er-luokassa kahdeksanneksi.[31]
- E-jollien Euroopan-mestaruuskilpailuissa heinäkuussa Cagliarissa, Italiassa Sari Multala saavutti hopeaa.[32]
Ringette muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 23.–27.11. Tukholmassa, Ruotsissa Suomi voitti kultaa voitettuaan loppuottelussa Kanadan 9–3.[33]
Salibandy muokkaa
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 16.–23.5. Klotenissa ja Zürichissä, Sveitsissä Suomi saavutti pronssia hävittyään välierissä Ruotsille 3–5 ja voitettuaan pronssiottelussa Sveitsin rangaistuslaukauskilpailun jälkeen 8–7. Suomalaisista turnauksen tähdistökentälliseen valittiin maalivahti Henri Toivoniemi, puolustaja Jari-Pekka Lehtonen ja hyökkääjä Mika Kohonen.[34]
Soutu muokkaa
- Kevyiden luokkien maailmanmestaruuskilpailuissa 27.7.–1.8. Banyolesissa, Espanjassa Minna Nieminen saavutti kevyessä yksikössä pronssia.[35]
Suunnistus muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 12.–19.9. Västeråsissa, Ruotsissa Suomen naisten joukkue Marika Mikkola, Minna Kauppi ja Heli Jukkola saavutti viestissä hopeaa. Jukkola ylsi pronssille keskimatkalla ja Mikkola normaalimatkalla. Miesten joukkue sijoittui viestissä neljänneksi.[36]
Uinti muokkaa
- Ateenan kesäolympialaisissa suomalaisista välieriin ylsivät Jarno Pihlava 100 metrin rintauinnissa, Hanna-Maria Seppälä 100 metrin vapaauinnissa ja Joona Puhakka kolmen metrin ponnahduslautahypyissä.[37]
- Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailuissa 7.–11.10. Indianapolisissa, Yhdysvalloissa Hanna-Maria Seppälä sijoittui 100 metrin sekauinnissa neljänneksi ja 100 metrin vapaauinnissa viidenneksi, Jarno Pihlava 200 metrin rintauinnissa kuudenneksi sekä Jere Hård 100 metrin vapaauinnissa seitsemänneksi.[38]
- Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 7.–16.5. Madridissa, Espanjassa Joona Puhakka voitti yhden metrin ponnahduslautahypyissä kultaa, saavutti kolmen metrin kilpailussa hopeaa ja sijoittui parikilpailussa Ville Vahtolan kanssa seitsemänneksi. Hän oli ensimmäinen suomalainen uimahyppyjen Euroopan-mestari. Jani Sievinen saavutti hopeaa 200 metrin sekauinnissa. Jere Hård sijoittui 50 metrin perhosuinnissa neljänneksi, Jarno Pihlava 50 metrin rintauinnissa viidenneksi ja Hanna-Maria Seppälä 100 metrin vapaauinnissa seitsemänneksi. Miesten 4 × 100 metrin sekauintiviestissä Suomi (Sievinen, Pihlava, Hård, Matti Rajakylä) sijoittui viidenneksi.[39]
- Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 9.–12.12. Wienissä, Itävallassa Jere Hård saavutti hopeaa 50 metrin perhosuinnissa sekä Tero Rädyn, Jarno Pihlavan ja Matti Rajakylän kanssa pronssia 4 × 50 metrin sekauintiviestissä.[40]
Yleisurheilu muokkaa
- Ateenan kesäolympialaisissa Tero Pitkämäki sijoittui keihäänheitossa kahdeksanneksi. Muista keihäänheittäjistä Matti Närhi ja Taina Kolkkala sijoittuivat kymmenenneksi sekä Esko Mikkola 11:nneksi.[41]
- Ateenan kesäparalympialaisissa Leo-Pekka Tähti voitti kultaa ratakelauksen T54-luokassa sekä 100 metrillä että 200 metrillä. Marjaana Väre voitti kultaa F42-luokan keihäänheitossa.[7]
Lähteet muokkaa
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 26. Minerva Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-5591-08-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Siukonen 2005, s. 20
- ↑ Siukonen 2005, s. 63–64
- ↑ Pekkonen, Sanna: Kooste Riosta: Suomen historian huonoin mitalisaldo sinetöityi, Mo Farah teki Lasse Virénit Satakunnan Kansa. 21.8.2016. Viitattu 11.3.2022.
- ↑ Siukonen 2005, s. 82–84
- ↑ Siukonen 2005, s. 111, 233
- ↑ Siukonen 2005, s. 77–78, 163–165
- ↑ a b Siukonen 2005, s. 85–86, 187, 189
- ↑ Siukonen 2005, s. 155, 287
- ↑ Siukonen 2005, s. 174, 286–287
- ↑ Siukonen 2005, s. 110–111, 234
- ↑ Siukonen 2005, s. 102–103, 253
- ↑ Siukonen 2005, s. 120, 266–267
- ↑ Siukonen 2005, s. 127–128, 262–263
- ↑ Siukonen 2005, s. 128–180, 183, 264–265
- ↑ Siukonen 2005, s. 137–138, 263–264
- ↑ Siukonen 2005, s. 265–266
- ↑ Siukonen 2005, s. 267
- ↑ Siukonen 2005, s. 101, 269
- ↑ Siukonen 2005, s. 76–77, 171
- ↑ Siukonen 2005, s. 183, 192, 290
- ↑ Siukonen 2005, s. 205, 290–291
- ↑ Siukonen 2005, s. 195, 295
- ↑ Siukonen 2005, s. 73–74, 169
- ↑ Siukonen 2005, s. 121, 296
- ↑ Siukonen 2005, s. 104, 249
- ↑ Siukonen 2005, s. 104, 249–250
- ↑ Siukonen 2005, s. 92, 95, 103, 111, 250
- ↑ Siukonen 2005, s. 214–215, 218, 222, 224, 226–227, 230, 232
- ↑ Siukonen 2005, s. 109, 250
- ↑ Siukonen 2005, s. 91–92, 250
- ↑ Siukonen 2005, s. 77, 165, 169
- ↑ Siukonen 2005, s. 149, 304
- ↑ Siukonen 2005, s. 214, 311
- ↑ Siukonen 2005, s. 131–132, 312
- ↑ Siukonen 2005, s. 153, 314–315
- ↑ Siukonen 2005, s. 183, 186, 319
- ↑ Siukonen 2005, s. 72–73, 159, 162, 168
- ↑ Siukonen 2005, s. 195, 198, 328–329
- ↑ Siukonen 2005, s. 128–130, 329–331
- ↑ Siukonen 2005, s. 220–224, 331
- ↑ Siukonen 2005, s. 69–72, 171