Suomen urheilu 1982
suomalaiset urheilutapahtumat ja -saavutukset vuonna 1982
Suomen urheilu 1982 käsittelee vuoden 1982 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija muokkaa
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Keke Rosberg | Autourheilu |
| 2. | Matti Nykänen | Mäkihyppy |
| 3. | Reima Salonen | Kävely |
| 4. | Hilkka Riihivuori | Hiihto |
| 5. | Sirpa Ylönen | Ammunta |
| 6. | Tiina Lillak | Yleisurheilu |
| 7. | Tarmo Uusivirta | Nyrkkeily |
| 8. | Jari Puikkonen | Mäkihyppy |
| 9. | Jorma Härkönen | Yleisurheilu |
| 10. | Harri Kirvesniemi | Hiihto |
| Lähde: [1] | ||
Naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Hilkka Riihivuori | Hiihto |
| 2. | Sirpa Ylönen | Ammunta |
| 3. | Tiina Lillak | Yleisurheilu |
| 4. | Päivi Meriluoto | Jousiammunta |
| 5. | Outi Borgenström | Suunnistus |
| 6. | Kristiina Wegelius | Taitoluistelu |
| Lähde: [1] | ||
Ammunta muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Caracasissa, Venezuelassa Sirpa Ylönen voitti kultaa naisten standardipienoiskiväärin makuuasentokilpailussa. Hänestä tuli ensimmäinen ammunnan maailmanmestaruuden voittanut suomalaisnainen. Suomalaismiehet saavuttivat pronssia isopistoolin ja villikarjuammunnan sekajuoksujen joukkuekilpailuissa.[2]
Autourheilu muokkaa
- Formula 1:n maailmanmestaruuden voitti ensimmäisenä suomalaisena Keke Rosberg. Ainoan osakilpailuvoittonsa hän sai 29.8. Sveitsin Grand Prix'ssä, joka ajettiin Ranskan Dijonissa.[3]
- Rallin maailmanmestaruussarjassa Hannu Mikkola sijoittui kolmanneksi.[4]
- Jyväskylän suurajojen voittajaksi ajoi 29.8. kuudennen kerran urallaan Hannu Mikkola Audi Quattrolla.[5][6]
Hiihtosuunnistus muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa miesten henkilökohtaisella matkalla Olavi Svanberg voitti kultaa ja Pertti Tikka saavutti hopeaa. Naisten henkilökohtaisella matkalla Mirja Puhakka päätyi hopealle ja Sirpa Kukkonen pronssille. Naisten viestissä Suomi sai hopeaa ja miesten viestissä pronssia.[7]
Jalkapallo muokkaa
- Suomen miesten maajoukkue pelasi yhdeksän maaottelua. Se aloitti kautensa uuden päävalmentajansa Martti Kuuselan johdolla helmikuussa Lahden suurhallissa pelaamalla Ruotsin kanssa ensin tasapelin 2–2 ja voittamalla toisen ottelun lukemin 2–1; Pasi Jaakonsaari teki otteluissa yhteensä kolme maalia. Huhtikuussa Stavangerissa Suomi pelasi Norjan kanssa tasapelin 1–1, ja kesän ainoa voitto tuli heinäkuussa Helsingin olympiastadionilla Islannista maalein 3–2. Suomen Palloliiton 75-vuotisjuhlaottelussa kesäkuussa Suomi kohtasi Olympiastadionilla Englannin ja hävisi 1–4. Euroopan-mestaruuskilpailujen karsinnoissa Suomi hävisi syyskuussa Kuopiossa Puolalle 2–3, myöhemmin samassa kuussa Helsingissä Portugalille 0–2 ja lokakuussa Moskovassa Neuvostoliitolle 2–0.[8][9]
- Suomen naisten maajoukkue hävisi heinäkuussa Tanskassa pelatussa Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Ruotsille 0–4 ja Tanskalle 0–1 sekä pelasi Norjan kanssa tasapelin 1–1. Vuosien 1982–1984 Euroopan-mestaruuskilpailun Suomi aloitti häviämällä alkulohkossaan elokuussa Vammalassa Ruotsille 0–6 ja syyskuussa Kotkassa Norjalle 0–3. Joukkueen valmentajana jatkoi Kaj Österberg.[10]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti lahtelainen Kuusysi, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui Valkeakosken Haka.[11]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Puotinkylän Valtti, hopeaa sai Turun Pyrkivä ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[11]
Jääkiekko muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Suomessa Helsingissä ja Tampereella. Suomi sijoittui kahdeksan joukkueen turnauksessa viidenneksi.[12]
- Suomen-mestaruuden voitti tamperelainen Tappara, hopeaa sai Tapparalle loppuottelut voitoin 3–1 hävinnyt Turun Palloseura ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[13]
Jääpallo muokkaa
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Oulun Luistinseura, hopeaa sai Helsingin IFK ja pronssille sijoittui Porvoon Akilles.[14]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Oulun Luistinseura.[14]
Koripallo muokkaa
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Turun NMKY, hopeaa sai helsinkiläisseura Pantterit ja pronssille sijoittui Kotkan Työväen Palloilijat.[15]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Lahden Sampo, hopeaa sai Nokian Urheilijat ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Karhun Pojat.[16]
Käsipallo muokkaa
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Sjundeå IF, hopeaa sai helsinkiläinen Kiffen ja pronssille sijoittui Pargas IF.[17]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran helsinkiläinen Dicken, hopeaa sai Kiffen ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[18]
Lentopallo muokkaa
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Raision Loimu -79, hopeaa sai seitsemän edellistä mestaruutta voittanut Pieksämäen NMKY ja pronssille sijoittui Salon Viesti.[19]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Jyväskylän Pesä-Veikot, hopeaa sai Karhulan Veikot ja pronssille sijoittui Euran Raiku.[20]
Nyrkkeily muokkaa
- Amatöörinyrkkeilyn maailmanmestaruuskilpailuissa Münchenissä, Saksassa Tarmo Uusivirta saavutti hopeaa alle 75-kiloisten sarjassa.[21]
Paini muokkaa
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Varnassa, Bulgariassa Pekka Rauhala saavutti hopeaa vapaapainin alle 74-kiloisten sarjassa.[22]
Pesäpallo muokkaa
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Jyväskylän Kiri, hopeaa sai Seinäjoen Maila-Jussit ja pronssille sijoittui Hyvinkään Tahko.[23]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti turkulainen Lännen Pallo, hopeaa sai helsinkiläinen Roihuvuoren Roihu ja pronssille sijoittui Hyvinkään Tahko.[24]
- Naisten Itä–Länsi-ottelun 7.8. Helsingissä voitti Länsi juoksuin 0–10.[25]
- Miesten Itä–Länsi-ottelu 8.8. Helsingin olympiastadionilla päättyi tasan 10–10.[25]
Pohjoismaiset hiihtolajit muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Oslossa, Norjassa Suomi saavutti yhden kultamitalin, neljä hopeaa ja neljä pronssia. Suomi sijoittui mitalitilastossa neljänneksi. Mäkihypyssä 18-vuotias Matti Nykänen voitti suurmäessä kultaa, Jari Puikkonen saavutti normaalimäessä hopeaa ja Suomen joukkue, johon Nykäsen ja Puikkosen lisäksi kuuluivat Keijo Korhonen ja Pentti Kokkonen, saavutti joukkuemäessä pronssia. Yhdistetyn joukkuekilpailussa Jouko Karjalainen, Rauno Miettinen ja Jorma Etelälahti saavuttivat pronssia. Hilkka Riihivuori saavutti naisten hiihtomatkoilla kaksi hopeaa (5 km, 10 km) ja yhden pronssin (20 km). Miesten hiihtomatkoilla Harri Kirvesniemi saavutti pronssia 15 kilometrillä sekä Kari Härkösen, Aki Karvosen ja Juha Miedon kanssa viestissä. [26]
Suunnistus muokkaa
- Tiomila-viestin 8.–9.5. Ruotsissa voitti kaikkien aikojen toisena suomalaisjoukkueena Liedon Parma.[27][28]
- Jukolan viesti kilpailtiin 12.–13.6. Liperissä. Paras suomalaisjoukkue oli toiseksi sijoittunut Vaajakosken Terä.[29]
Yleisurheilu muokkaa
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 6.–12.9. Ateenassa, Kreikassa Suomi voitti yhden kullan ja kolme pronssia ja sijoittui mitalitilastossa 11:nneksi. Kultaa voitti Reima Salonen 50 kilometrin kävelyssä. Pronssille sijoittuivat Jorma Härkönen 800 metrin juoksussa, Martti Vainio 10 000 metrin juoksussa ja Arto Bryggare 110 metrin aitajuoksussa.[30]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa Milanossa, Italiassa Antti Loikkanen saavutti pronssia 1 500 metrin juoksussa. Helinä Laihorinne sijoittui 60 metrin juoksussa kuudenneksi.[31]
- Maailmankisoissa Helsingissä 29. heinäkuuta Tiina Lillak teki keihäänheiton maailmanennätyksen 72,40. Hän menetti ennätyksen Kreikan Sofía Sakoráfalle 26. syyskuuta.[32]
Lähteet muokkaa
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 4: 1981–82. Oy Scandia Kirjat Ab, 1982. ISBN 951-9466-32-0.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 5. Oy Scandia Kirjat Ab, 1983. ISBN 951-9466-36-3.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 157. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 147–148, 254–256
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 16–17, 172, 181
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 289
- ↑ Pihlaja, s. 135
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 172
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 259
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 238–240. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 386–387. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 230–231, 419. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ a b Pihlaja, s. 202
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 212
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 213–214
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1982, s. 215
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 330
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 341
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 45–48
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 240
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 244
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 245
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1982, s. 167, 243
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 33, 35–38
- ↑ Pihlaja, s. 698
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 139, 261
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 260
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 147–150. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 276–277
- ↑ Siukonen & Ahola 1982, s. 13, 162, 181