Suomen tasavallan presidentin adjutantit

Suomen tasavallan presidentillä on nykyisin käytössään kolme adjutanttia. Sana adjutantti juontuu latinan kielen sanasta auttaa, avustaa (adiūtō)[1]. Adjutanttia tarkoittava ranskankielinen termi on aide-de-camp, jota käytetäänkin pääsääntöisesti kansainvälisissä yhteyksissä. Adjutantit ovat kulkeneet tasavallan presidentin mukana niin sodassa kuin rauhassa koko Suomen itsenäisyyden ajan.

Tasavallan presidentin adjutantti -instituution synty SuomessaMuokkaa

 
Kautta aikojen ensimmäinen Suomen tasavallan presidentin adjutantti, everstiluutnantti Carl Aejmelaeus-Äimä kuvattuna Kultarannassa, Graniittilinnan portailla.

Suomen itsenäistymisestä lähtien Suomen puolustusvoimat on asettanut valtionpäämiehen käyttöön tarvittavan määrän upseereita hänen adjutanteikseen. Menettelytapa johtuu erityisesti tasavallan presidentin roolista puolustusvoimien ylipäällikkönä. Käytänne syntyi vuonna 1918 ratsuväenkenraali Carl Gustaf Emil Mannerheimin toimiessa valtionhoitajana. Mannerheimin vanhimpana adjutanttina toimi tuolloin kapteeni Heikki Kekoni. Kekoni palveli uransa myöhemmässä vaiheessa myös presidentti Relanderin ja presidentti Svinhufvudin adjutanttina heidän toimikausiensa ajan. Mannerheimin valtionhoitajakaudella yhtenä hänen adjutanteistaan toimi myös taidemaalari, reservin luutnantti Akseli Gallen-Kallela, joka oli merkittävästi vaikuttamassa muun muassa siihen, millaiseksi juuri itsenäistyneen Suomen valtionpäämiehen protokolla muodostui[2].

Adjutantti-instituution kehitys sotiin saakkaMuokkaa

Ensimmäinen tasavallan presidentti, Kaarlo Juho Ståhlberg, omaksui käyttöönsä Mannerheimin valtionhoitajakaudella luodun protokollan. Ståhlbergin linkki Mannerheimin käytössä olleeseen protokollaan syntyi hänen nuoremman adjutanttinsa, ratsumestari Aksel Falkenbergin kautta, joka oli toiminut heti vapaussodan jälkeen jonkin aikaa Mannerheimin adjutanttina[3].

Ståhlbergin vanhempana adjutanttina palveli tsaarin upseeri, everstiluutnantti Carl Aejmelaeus-Äimä, joka tunsi hyvin kansainvälisen tapakulttuurin. Ståhlbergin kaudella presidentin hallintoa hoidettiin 1919 annetun asetuksen mukaisesti erillisten siviili- ja sota-asiainkanslian toimin. Vanhempi adjutantti toimi sota-asiainkanslian päällikkönä, jonka vastuulle kuului muun muassa sotilaskäskyasioiden valmistelu ja esittely, sekä Puolustusvoimien nimityksiin, ylennyksiin ja kunniamerkkeihin liittyvät asiat[3]. Valtionhallinnon uudelleen järjestelyjen myötä sota-asiainkanslia lakkautettiin heinäkuussa 1925[4] ja siviiliasiankanslian nimi muuttui tasavallan presidentin kansliaksi[5].

 
Presidentti Kyösti Kallio tarkastamassa kunniakomppaniaa Helsingin rautatieasemalla 19. joulukuuta 1940, vain hetkeä ennen kuolemaansa. Suoraan presidentin takana hänen adjutanttinsa eversti Aladár Paasonen.

Presidentti Svinhufvudin kaudella alkoi niin kutsuttujen adjutanttitanssiaisten perinne. Ensimmäiset adjutanttitanssiaiset järjestettiin vuonna 1935, jolloin tanssiaisiin kutsuttiin muun muassa diplomaattikuntaa, Puolustusvoimien ylintä johtoa, presidenttiparin sukulaisia ja ystäviä sekä Presidentinlinnan henkilökuntaa ja heidän perheenjäseniään. Tanssiaisia järjestettiin vielä presidentti Kallionkin kaudella, mutta perinne katkesi talvisotaan, jonka jälkeen tanssiaisia ei ole enää järjestetty[6].

Presidentti Mannerheimin virkakauteen (1944–1946) liittyy poikkeus, jossa kahden häntä tasavallan presidentin adjutanttina palvelleen upseerin, eversti Ragnar Grönvallin ja majuri Bertil Nordlundin rinnalle Mannerheimille oli määrätty erikseen ylipäällikön tehtävän hoidossa avustava adjutantti, majuri O. R. Bäckman. Bäckman oli toiminut jo jatkosodan aikana, vuodesta 1942 lähtien, ylipäällikön adjutanttina ja hän jatkoi siis nimenomaisesti tässä tehtävässä aina Mannerheimin virkakauden loppuun saakka[7].

Kohti nykypäivääMuokkaa

Aina vuoteen 1972 saakka tasavallan presidentillä oli käytössään kaksi adjutanttia, joista käytettiin nimitystä vanhempi ja nuorempi adjutantti. Vuonna 1972 perustettiin uusi 3. adjutantin virka. Kolmannen adjutantin päätehtäväksi ajateltiin tuolloin presidentti Kekkosen avustamista tämän jäädessä eläkkeelle. Samassa yhteydessä vanhemman adjutantin virkanimike muuttui 1. adjutantiksi ja nuoremman vastaavasti 2. adjutantiksi[8]. Kolmen adjutantin kokoonpano vakiintui kuitenkin käytännössä vasta siirryttäessä presidentti Koiviston kaudelta presidentti Ahtisaaren kaudelle. Ensimmäinen tasavallan presidentin adjutantti, joka palveli peräkkäin kaikissa adjutantin tehtävissä – kolmannesta ensimmäiseksi (1972–1984) – oli eversti (myöh. kenraaliluutnantti) Lasse Wächter[9].

Siirryttäessä Koiviston kaudelta Ahtisaaren kaudelle vakiintui myös tapa, että adjutantteina palvelee samanaikaisesti kaksi maavoimien ja yksi merivoimien upseeri. Ainoa ilmavoimien upseeri, joka on palvellut tasavallan presidentin adjutanttina, on everstiluutnantti Börje Söderström. Söderström palveli nuorempana adjutanttina presidentti Relanderia ja Svinhufvudia sekä jatkosodan ajan presidentti Rytin vanhempana adjutanttina[10].

Adjutantit tänäänMuokkaa

Tasavallan presidentin adjutantit toimivat nykyään kussakin adjutanttitehtävässä noin kaksi vuotta, jolloin adjutanttina palvellaan kokonaisuudessaan kutakuinkin kuuden vuoden ajan[11]. Huolimatta siitä, että adjutantin palvelusaika on pituudeltaan sama kuin presidentin toimikausi, sitä ei ole kuitenkaan sidottu presidentin toimikausiin. Ainoa poikkeus tästä vaikuttaa olleen presidentti Ståhlbergin kohdalla, mutta syitä molempien adjutanttien samanaikaiselle vaihtamiselle yhdenaikaisesti presidentin vaihdoksen kanssa ei ole tiedossa.

Vaikka tasavallan presidentin adjutantin tehtävä onkin määräaikainen, on se silti eräällä tapaa elinikäinen. Tästä toimii esimerkkinä sekä presidentti Kekkosen että presidentti Koiviston hautajaiset, joissa edesmenneiden presidenttien arkkua ovat Hietaniemessä kantaneet heidän entiset adjutanttinsa.[12][13]

Ennen nykyistä käytäntöä adjutanttien palvelusajat saattoivat venyä hyvinkin pitkiksi. Kenraalimajuri Ragnar Grönvall toimi tasavallan presidentin vanhempana adjutanttina Mannerheimille, Paasikivelle ja Kekkoselle yhteensä kahdeksantoista vuoden ajan vuosina 1944–1962. Yhtä pitkän uran adjutanttina teki myös erityisesti presidentti Kekkosen adjutanttina tunnetuksi tullut kenraaliluutnantti Urpo Levo.

Aina vuoteen 1988 saakka tasavallan presidentin 1. adjutantilla oli asunto Presidentinlinnassa, jolloin se kuitenkin remontin yhteydessä muutettiin kanslian tiloiksi.[14] Nykyään adjutantin silloisen asunnon makuuhuone toimii kanslian eräänä neuvottelutilana.[15]

Adjutantin tehtävään määrääminen ja tunnuksetMuokkaa

Tasavallan presidentin adjutantin tehtävään ei ole mitään tiettyä urapolkua, vaan adjutanttien aiemmat palvelusurat voivat poiketa toisistaan merkittävästikin. Adjutantin tehtävään määrättävä on tyypillisesti suorittanut yleisesikuntaupseerin tutkinnon ja toiminut monipuolisesti Puolustusvoimien eri virkatehtävissä noin viidentoista vuoden ajan. Adjutantin tehtävään määräyksen antaa tasavallan presidentti puolustusvoimain komentajan esittelystä.

Puolustusvoimien ohjeistuksen mukaan yleisesikuntaupseerit käyttävät olkapunosta pukeutuessaan paraati- tai juhlapukuun. Ulkoisena tunnusmerkkinään tasavallan presidentin adjutantit kuitenkin kantavat myös palveluspuvussaan olkapunosta, joka on väriltään kullankeltainen. Kullankeltainen punos kuuluu myös merivoimien yleisesikuntaupseerien paraati- ja juhlapukuun, kun taas maa- ja ilmavoimien olkapunoksen väri on hopeanharmaa.[16]

Adjutanttien tehtävätMuokkaa

Adjutantit työskentelevät tasavallan presidentin kansliassa (TPK) adjutanttien yksikössä, mutta heidän virkansa säilyvät kuitenkin tehtävän ajan Puolustusvoimissa. Adjutanttien yksikköä johtaa 1. adjutantti. Tasavallan presidentin kansliasta säädetyn lain perusteella kanslian tehtävänä on muun muassa avustaa tasavallan presidenttiä presidentintoimeen kuuluvissa tehtävissä sekä huolehtia tämän henkilökohtaisesta ja käytössään olevien tilojen turvallisuudesta.[17]

Tasavallan presidentin 1. adjutantti johtaa ylimmän tason valtiollisten tapahtumien, kuten Suomeen ja ulkomaille suuntautuvien valtiovierailujen ja itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton valmistelua sekä toimeenpanoa. 1. adjutantti toimii myös tasavallan presidentin protokollapäällikkönä[18], mikä rooli vanhimmalla adjutantilla on ollut jo adjutantti-instituution alusta lähtien.[3]

Suomen valtiollisten ritarikuntien suurmestarina toimii tasavallan presidentti. Vuodesta 1981 lähtien 1. adjutantti on toiminut Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien hallituksen toisena sihteerinä.[19] 2000-luvulta alkaen on myös tavaksi muodostunut kutsua 1. adjutantti Vapaudenristin ritarikunnan hallituksen kokouksiin.[20]

Tasavallan presidentin 2. adjutantti toimii tarvittaessa 1. adjutantin sijaisena. 2. adjutantin tärkeimpiä tehtäviä ovat presidentin ulkomaanmatkojen valmistelu sekä tasavallan presidentin isännöimien, mittavampien kotimaassa järjestettävien tilaisuuksien valmistelu ja toimeenpano. Lisäksi 2. adjutantti huolehtii tarvittaessa presidentin puolison ohjelman valmistelusta ja toteutuksesta.[11]

Tasavallan presidentin 3. adjutantti huolehtii ensisijaisesti presidentin päivä- ja kotimaan ohjelman valmistelusta ja toteutuksesta. Lisäksi 3. adjutantti avustaa tarpeen mukaan eläkkeellä olevia presidenttejä.[11]

Suomen valtionhoitajien ja tasavallan presidenttien adjutantit vuodesta 1918 alkaenMuokkaa

Alla olevassa taulukossa on esitetty kaikki Suomen valtionhoitajien ja tasavallan presidenttien adjutantteina toimineet henkilöt.

Presidentti

(vuoteen 1919 asti valtionhoitaja)

1. adjutantti

(vuoteen 1972 asti

vanhempi adjutantti)

2. adjutantti

(vuoteen 1972 asti

nuorempi adjutantti)

3. adjutantti
C. G. E. Mannerheim

1918–1919

Kapteeni

Heikki Kekoni[21]

31.12.1918 asti

Vänrikki (res.)

Bertel Rosenbröijer[22]

1918–1919

Everstiluutnantti

Kasimir Lilius[23]

1.1.–16.4.1919

Kapteeni

Heikki Kekoni

16.4.1919 asti

Kapteeni

Heikki Kekoni

16.4.1919 alkaen

Luutnantti (res.)

Akseli Gallen-Kallela[22]*

maaliskuu 1919 alkaen

K. J. Ståhlberg

1919–1825

Everstiluutnantti

Carl Aejmelaeus-Äimä[24]

1919–1926

Ratsumestari

Aksel Falkenberg[25]

1919–1925

Lauri Kristian Relander

1925–1931

Luutnantti

Väinö Erland Hämeen-Anttila[26]

1925–1926

Everstiluutnantti

(1929 eversti)

Heikki Kekoni

1926–1937

Majuri (1937 everstiluutnantti)

Börje Söderström[25]

1926–1937

P. E. Svinhufvud

1931–1937

Eversti (1937 kenraalimajuri)

Heikki Kekoni

26.2.1937 asti

Kyösti Kallio

1937–1940

Eversti

Aladár Paasonen[27]

1937–1939 ja

1940–1941

Majuri (1940 everstiluutnantti)

Åke Slöör[28]

1937–1941

Risto Ryti

1940–1944

Everstiluutnantti

Åke Slöör

1941

Majuri

Bertil Nordlund[29]

1941–1948

Everstiluutnantti

Börje Söderström

1941–1944

C. G. E. Mannerheim

1944–1946

Everstiluutnantti (1945 eversti,

1955 kenraalimajuri)

Ragnar Grönvall[30]

1944–28.2.1962

J. K. Paasikivi

1946–1956

Majuri (1955 everstiluutnantti)

Jouko Suninen[31]

1948–1955

Kapteeni (1956 majuri,

1961 everstiluutnantti)

Urpo Levo[32]

1955–1965 (pl. 1962–1963)

Urho Kekkonen

1956–1982

Kenraalimajuri

Reino Hirva[33]

18.11.1960–7.9.1961

Eversti (1963 kenraalimajuri)

Kaarlo Leinonen[34]**

1961–1963

Komentajakapteeni

Bo Klenberg[35]

1961–1964

(2. adjutantin sijaisena 26.9.–5.11.1958)

(tasavallan presidentin adjutantin apulainen)

Kapteeni

Stig-Erik Malmén[36]

16.10–7.12.1963

Eversti (1969 kenraalimajuri,

1974 kenraaliluutnantti)

Urpo Levo

1963–1974

(1. adjutantin sijaisena 20.12.1963–9.2.1965)

Majuri (1968 everstiluutnantti)

Keijo Tuominen[37]

1964–1969

Majuri

Esa Seppänen[38]

1970–1971

Kommodori

Bo Klenberg

1974–1977

Majuri (1973 everstiluutnantti)

Sami Sihvo[39]

1972–1976

Majuri (1976 everstiluutnantti)

Lasse Wächter[40]

1972–1976

Eversti (1977 kenraalimajuri)

Henrik Anttila[41]

1977

Everstiluutnantti

Lasse Wächter

1976–1977

Majuri

Juha Engström[42]

1976–1977

Everstiluutnantti (1980 eversti)

Lasse Wächter

1977–1984

Majuri (1980 everstiluutnantti)

Juha Engström

1977–1985

Mauno Koivisto

1982–1994

Komentajakapteeni

Juhani Kaskeala[43]

1982–1985

Kenraalimajuri

Veikko Vesterinen[44]

1984–1987

Komentajakapteeni

Juhani Kaskeala

1985–1987

Majuri

Esa Tarvainen[45]

1985–1987

Komentajakapteeni (1988 komentaja)

Juhani Kaskeala

1987–1989

Majuri

Esa Tarvainen

1987–1989

Majuri

Kari Kasurinen[46]

1988–1989

Everstiluutnantti

Esa Tarvainen

1989–1992

Majuri (1991 everstiluutnantti)

Kari Kasurinen

1989–1992

Everstiluutnantti (1996 eversti)

Kari Kasurinen

1992–1996

Komentaja

Antero Karumaa

1992–1996

Komentajakapteeni

Antero Karumaa[47]

1992

Martti Ahtisaari

1994–2000

Majuri

Mika Peltonen[48]

1994–1996

Komentaja (1999 kommodori)

Antero Karumaa

1996–2000

Everstiluutnantti

Mika Peltonen

1996–2000

Majuri

Jari Kallio[49]

1996–2000

Tarja Halonen

2000–2012

Everstiluutnantti

Mika Peltonen

2000–2001

Everstiluutnantti

Jari Kallio

2000–2001

Majuri

Kim Mattsson[50]

2000–2001

Everstiluutnantti

Jari Kallio

2001–2003

Everstiluutnantti

Kim Mattsson

2001–2003

Majuri

Risto Kolstela[51]

2001–2003

Everstiluutnantti

Kim Mattsson

2003–2006

Majuri (2004 everstiluutnantti)

Risto Kolstela

2003–2006

Komentajakapteeni

Janne Muurinen[52]

2003–2006

Everstiluutnantti

Risto Kolstela

2006–2008

Komentajakapteeni (2007 komentaja)

Janne Muurinen

2006–2008

Majuri

Jukka Jokinen[53]

2006–2008

Komentaja

Janne Muurinen

2008–2010

Majuri (2009 everstiluutnantti)

Jukka Jokinen

2008–2010

Majuri

Marko Kivelä[54]

2008–2010

Everstiluutnantti

Jukka Jokinen[54]

2010–2012

Everstiluutnantti

Marko Kivelä[54]

2010–2012

Komentajakapteeni

Kaarle Wikström[54]

2010–2012

Sauli Niinistö

2012–

Everstiluutnantti

Marko Kivelä[55]

2012–2014

Komentaja

Kaarle Wikström[55]

2012–2014

Majuri

Petri Toivonen[55]

2012–2014

Komentaja

Kaarle Wikström[56]

2014–2016

Everstiluutnantti

Petri Toivonen[56]

2014–2016

Majuri (2015 everstiluutnantti)

Pasi Seppälä[56]

2014–2016

Everstiluutnantti

Petri Toivonen[57]

2016–2018

Everstiluutnantti

Pasi Seppälä[57]

2016–2018

Komentajakapteeni

Jan Brunberg[57]

2016–2018

Everstiluutnantti

Pasi Seppälä[58]

2018–2020

Komentaja

Jan Brunberg[58]

2018–2020

Majuri (2019 everstiluutnantti)

Tino Savolainen[58]

2018–2020

Komentaja

Jan Brunberg[59]

2020–

Everstiluutnantti

Tino Savolainen[59]

2020–

Majuri

Ville Hukkanen[59]

2020–

* Gallen-Kallelan mainitaan joissain lähteissä toimineen Mannerheimin 1. adjutanttina, mutta tämä on osin ristiriidassa muiden tietojen kanssa.

** Leinonen oli nimettynä tasavallan presidentin 1. adjutantin virkaan 9.2.1965 asti, mutta tosiasiallisesti hoiti tehtävää 18.12.1963 asti, jolloin aloitti Lehdon virkamieshallituksessa puolustusministerinä.[60]

LähteetMuokkaa

  1. Wiktionary fi.wiktionary.org. Viitattu 4.2.2021.
  2. Endén, Rauno (toim.): Presidentinlinna, s. 222. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2017.
  3. a b c Endén, Rauno (toim.): Presidentinlinna, s. 228. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2017.
  4. Tervasmäki, V.: Puolustusvoimat Suomen valtiokoneiston osana. Tiede ja ase, 1954, nro 12, s. 85-87. http://journal.fi/ta/article/view/47344:+
  5. Endén, Rauno (toim.): Presidentinlinna, s. 247. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2017.
  6. Endén, Rauno (toim.): Presidentinlinna, s. 256 ja 262. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2017.
  7. Bäckman, Juha, Koivumäki Jarno ja Marschan Nikolai: Mannerheimin adjutanttina, O.R. Bäckman muistelee, s. 101-107. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Hämeenlinna, 2011.
  8. Bäckman Juha, Koivumäki Jarno ja Marschan Nikolai: Mannerheimin adjutanttina, O.R. Bäckman muistelee, s. 286. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Hämeenlinna, 2011.
  9. Kadettikunta ry, Upseeriliitto ry: Kadettiupseerit, s. 323. Bookwell Oy, 2010.
  10. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, s. 113. Jääkäriliitto, 1975.
  11. a b c Miehet presidentin takana. Ruotuväki, 27.4.2019, nro 08/2019.
  12. Yle: Yle, Elävä arkisto; Kekkosen kuolinuutinen ja hautajaiset yle.fi. 8.9.2006.
  13. Valtioneuvosto: Presidentti Mauno Koiviston valtiolliset hautajaiset 25. toukokuuta valtioneuvosto.fi. 22.5.2017.
  14. Endén, Rauno (toim.): Presidentinlinna, s. 298. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2017.
  15. Endén, Rauno (toim.): Presidentinlinna, s. 335. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2017.
  16. Puolustusvoimat, Pääesikunta: Sotilas- ja virkapukua koskevat normit, s. 17-18. Puolustusvoimat, 4.12.2014.
  17. Tasavallan presidentin kanslian tehtävät Tasavallan presidentin kanslia. Viitattu 16.7.2020.
  18. Sääskilahti Lauri: Yhteiskunnallisen vaikuttamisen kulmakivi. Defensor Patriae, Maanpuolustuskorkeakoulun lehti, 2016, nro 02/2016, s. 9.
  19. Endén, Rauno (toim.): Presidentinlinna, s. 236. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2017.
  20. Vapaudenristin ritarikunta – Isänmaan puolesta, s. 241. WSOY, 2014.
  21. Kekoni, Kaarle Heikki: Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1918 - 1996, Biografiat, s. 183. WSOY, Porvoo, 1997.
  22. a b Bäckman Juha, Koivumäki Jarno, Marchan Nikolai: Mannerheimin adjutanttina. O. R. Bäckman muistelee, s. 48. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Hämeenlinna, 2011.
  23. Ylioppilasmatrikkeli 1853 - 1899 ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi. Viitattu 21.9.2020.
  24. Aejmelaeus-Äimä, Carl Bror Emil, päällystökortti, Kansallisarkisto
  25. a b Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, s. 113. Jääkäriliitto ry., Vaasa, 1975.
  26. Hämeen-Anttila, Väinö Erland, päällystökortti, Kansallisarkisto
  27. Kadettiupseerit 1920 - 1985, s. 609. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 1985.
  28. Kadettiupseerit 1920 - 1985, s. 818. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 1985.
  29. Kadettiupseerit 1920 - 1985, s. 579. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 1985.
  30. Kadettiupseerit 1920 - 1985, s. 104. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 1985.
  31. Kadettiupseerit 1920 - 1985, s. 834. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 1985.
  32. Kadettiupseerit 1920 - 1985, s. 466. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 1985.
  33. Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1918 - 1996, Biografiat, s. 123. WSOY, Porvoo, 1997.
  34. Kadettiupseerit 1920 - 1985, s. 459. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 1985.
  35. Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1997 - 2018, Biografiat, s. 137. WSOY, Helsinki, 2018.
  36. Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1918 - 1996, Biografiat, s. 257. WSOY, Porvoo, 1997.
  37. Kadettiupseerit 1920 - 1985, s. 895. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 1985.
  38. Kadettiupseerit 1920 - 1985, s. 793. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 1985.
  39. Kadettiupseerit 1920 - 1985, s. 797. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 1985.
  40. Kadettiupseerit 1920 - 1985, s. 986. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 1985.
  41. Kadettiupseerit 1920 - 1985, s. 43. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 1985.
  42. Kadettiupseerit 1920 - 1985, s. 83. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 1985.
  43. Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1997 - 2018, s. 124. WSOY, Helsinki, 2018.
  44. Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1997 - 2018, s. 341. WSOY, Helsinki, 2018.
  45. Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1997 - 2018, s. 303. WSOY, Helsinki, 2018.
  46. Kadettiupseerit 1920 - 2010, s. 325. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 2010.
  47. Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1997 - 2018, s. 118. WSOY, Helsinki, 2018.
  48. Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1997 - 2018, s. 216. WSOY, Helsinki, 2018.
  49. Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1997 - 2018, s. 112. WSOY, Helsinki, 2018.
  50. Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1997 - 2018, s. 183. WSOY, Helsinki, 2018.
  51. Kadettiupseerit 1920 - 2010, s. 379. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 2011.
  52. Kadettiupseerit 1920 - 2010, s. 608. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 2010.
  53. Kadettiupseerit 1920 - 2010, s. 258. Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 2010.
  54. a b c d Vaihdoksia tasavallan presidentin adjutanteissa sttinfo.fi. 1.4.2010. Viitattu 21.9.2020.
  55. a b c Vaihdoksia tasavallan presidentin adjutanteissa sttinfo.fi. 9.8.2012. Viitattu 21.9.2020.
  56. a b c Vaihdoksia tasavallan presidentin adjutanteissa presidentti.fi. 26.8.2014. Viitattu 11.2.2021.
  57. a b c Vaihdoksia tasavallan presidentin adjutanteissa presidentti.fi. 26.9.2016. Viitattu 11.2.2021.
  58. a b c Vahdoksia tasavallan presidentin adjutanteissa presidentti.fi. 31.5.2018. Viitattu 11.2.2021.
  59. a b c Vaihdoksia tasavallan presidentin adjutanteissa presidentti.fi. 30.9.2020. Viitattu 11.2.2021.
  60. Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1918 - 1996, Biografiat, s. 235. WSOY, Porvoo, 1996.