Suomen taiteen kultakausi

Suomen taiteen kultakaudeksi tai kulta-ajaksi kutsutaan vuosia 1880–1910, jolloin suomalaiselle taiteelle luotiin kansallinen ilme ja se nousi kansainväliselle tasolle. Kultakausi sijoittui samaan aikaan sortokausien ja kansallisen heräämisen kanssa. Aikakausi ilmeni kuvataiteessa, kirjallisuudessa, musiikissa ja arkkitehtuurissa. Aikakauden keskeisin hahmo oli Akseli Gallen-Kallela sekä muita huipputaiteilijoita muiden muassa Pekka Halonen, Albert Edelfelt, Jean Sibelius, Eino Leino, Helene Schjerfbeck, Eero Järnefelt, Emil Wikström ja Eliel Saarinen.

Akseli Gallen-Kallelan Sammon puolustus, 1896.

Taiteilijat alkoivat kuvata teoksissaan kotimaataan, sen ihmisiä, luontoa ja historiaa; he opettivat suomalaiset huomaamaan oman maansa kauneuden ja erikoislaatuisuuden.

Akseli Gallen-Kallela, (1865–1931).1894:

»Minä tunnen, että kohta taas avautuu minulle se ihana taiteen maailma, jonka kauneuksia saan mieleni mukaan nauttia. Maailmassa, elämässä ja luonnossa ei olekaan muuta kuin kauniita satuja, ja kun ovi aukenee, mene sisään ja ota sielusi täyteen.»

Suomalainen taide tuli tunnetuksi muualla Euroopassa Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä.[1]

TeoksiaMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kämäräinen, Eija: Suomalainen taidegalleria: Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela, Juho Rissanen, Helena Schjerfbeck, Hugo Simberg. Sisältö: Albert Edelfelt: Kultainen häkki; Akseli Gallen-Kallela: Katsoin outoja unia; Juho Rissanen: Naurava kisälli; Helena Schjerfbeck: Paljas minäni; Merenpoika Hugo Simberg. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23521-0.
  • Levanto, Marjatta: Taide on totta. Helsingissä: Otava, 1983. ISBN 951-1-07349-4.

LähteetMuokkaa

  1. ↑ The Golden Age of Finnish Art Art Museum of Estonia. Viitattu 10.12.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_taiteen_kultakausi&oldid=19526615”