Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus
Suomalaisten runojen uskonto on vuonna 1894 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana ilmestynyt tietokirja. Se esittelee säilyneitä tietoja suomensukuisten kansojen muinaisista pyhistä paikoista ja jumalankuvista, noidista ja tietäjistä sekä näiden johtamista uskonnollisista menoista. Kirja pohjautuu Julius Krohnin vuonna 1887 pitämään luentosarjaan.[1] Sen on toimittanut kirjaksi Kaarle Krohn vuonna 1894. Kirja sisältää 62 vanhaa piirtokuvaa ja pohjapiirrosta[2].
| Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus: Neljä lukua Suomen suvun pakanallista jumaluus-oppia | |
|---|---|
| Kirjailija | Julius Krohn |
| Kustantaja | Suomalaisen Kirjallisuuden Seura |
| Julkaistu | 1894 |
| Sivumäärä | 193 |
| Sarja: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 83 | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kirjan lähteet ulottuvat keskiaikaisista matkakertomuksista 1800-luvulla suoritettuun kansantieteelliseen tutkimukseen. Erityisen perusteellisesti kirja käy läpi venäläisiä tutkimuksia ja lähdetietoja, joita on säilynyt itäisten suomensukuisten kansojen pakanauskosta.[3]
Suomalaisen kirjallisuuden seura on julkaissut teoksesta uudistetun laitoksen vuonna 2022. Jälkisanat uudistettuun juhlapainokseen on kirjoittanut uskontotieteen emeritusprofessori Veikko Anttonen.[1]
Sisällys muokkaa
- Pyhät paikat
- Epäjumalan-kuva
- Noidat ja uhripapit
- Uhrimenot
Lähteet muokkaa
Kirjallisuus muokkaa
- Krohn, Julius: Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus: Neljä lukua Suomen suvun pakanallista jumaluus-oppia. Näköispainos. Alkuperäinen: Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1894. Helsingissä: Salakirjat, 2008. ISBN 978-952-5774-00-9.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus kirjat.finlit.fi. Viitattu 7.12.2023.
- ↑ Julius Krohn: Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus: neljä lukua Suomen suvun pakanallista jumaluus-oppia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1894.
- ↑ Suomen Suvun Pakanallinen Jumalanpalvelus, 1894 Salakirjat. Viitattu 7.12.2023.