Suomen romanikieli
Suomen romanikieli tai kaalen kieli[2] (omakielinen nimi kaalengo tšimb[3]) on indoeurooppalaisiin kieliin kuuluvan romanikielen murre, jota puhuvat Suomessa sekä jonkin verran myös Ruotsissa asuvat Suomen romanit. Kieltä kirjoitetaan latinalaisilla kirjaimilla, ja sen kaukaisempia sukukieliä ovat muun muassa hindi, urdu ja marathi[4]. Kieli määritellään vakavasti uhanalaiseksi.[5]
| Kaalen kieli | |
|---|---|
| Oma nimi | kaalengo tšimb |
| Tiedot | |
| Alue |
 Suomi Ruotsi |
| Virallinen kieli | vähemmistökielen asema Suomessa |
| Puhujia |
6 500 1 700 (2001) |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalainen kielikunta |
| Kieliryhmä |
indoiranilaiset kielet – indoarjalaiset kielet – läntiset indoarjalaiset kielet – romanikielet – pohjoiset romanikielet[1] |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | – |
| ISO 639-2 | rmf |
Suomen noin 10 000 romanista romania puhuu noin 6 000, mutta taitajat ovat iäkkäämpiä ihmisiä, ja kielitaito on sitä huonompi, mitä nuoremmista on kyse.[6]
Luokittelu ja murteet muokkaa
Suomen romanin kieli on yksi Euroopassa puhuttavista romanin murteista, joista osa muistuttaa toisiaan vähemmän kuin suomi ja viro.[6] Romanikielen murteiden luokittelussa Suomen romanikieli kuuluu pohjoismurteisiin ja niiden luoteiseen alaryhmään, jonka historiallisena keskuksena ovat saksankieliset alueet; osa tutkijoista tosin pitää sitä omana päämurteenaan.[4][7] Se jakautuu edelleen itäiseen ja läntiseen murteeseen.[8]
Suomen romanikieli on säilynyt eräänlaisena erillisenä saarekkeena Euroopan romanikielten joukossa[5], sillä esimerkiksi Britannian ja Ruotsin romanikielet ovat kuolleet pois ja käytössä on vain yksittäisiä sanoja.[6] Romanikielen rinnalla Suomen romanit puhuvat fennoromania, joka on pararomanikieli eli sen äänne-, muoto- ja lauseoppi ovat peräisin jostakin muusta kielestä, mutta sanasto on romanikielestä.[9]
Kansainvälinen romanikieli tai ulkomaiden romanien puhuma romanikieli ei ole sama asia kuin Suomessa käytetty romanikieli. Sanoilla on paljon yhteneväisyyksiä, mutta tämä ei kuitenkaan välttämättä takaa ymmärrystä. Suomessa on kuitenkin romaneja, jotka osaavat kansainvälistä romanikieltä.lähde?
Historia muokkaa
Romanikieltä on puhuttu Suomessa noin 450 vuoden ajan, ja varhaisin tieto romaneista Suomessa on Ahvenanmaalta Kastelholman tileistä vuodelta 1559.[4][7] Kieli eli pitkään vain puhutussa muodossa yhteisön sisällä, ja ensimmäisiä oppimateriaaleja alettiin laatia 1800-luvun lopulla.[4]
Suomessa ensimmäisen romanikielisen aapisen kokosi lappeenrantalainen vankilanopettaja Adam Lindh vuonna 1893. Lisäksi Lindh käänsi kymmenen käskyä Martti Lutherin selityksillä varustettuna romanikielelle, laati romanikielelle kieliopin ja kokosi myös joukon sanontoja. Vuonna 1900 hän anoi Senaatilta kyseisen kokoomateoksen painattamista ja jakamista ilmaiseksi romaniväestolle. Senaatti ei kuitenkaan suostunut Lindhin pyyntöön. Niinpä hänen kokoamansa materiaali jäi vain käsikirjoitukseksi. Ensimmäinen painettu romanikielinen aapinen saatiin Suomeen vasta niinkin myöhään kuin 1982.[10] Ensimmäinen painettu sanakirja oli Arthur Thesleffin vuonna 1901 julkaisema Wörterbuch des Dialekts der finnländische Zigeuner.[4]
Vielä 1950-luvulla romanikieltä osattiin kohtalaisen hyvin ja 70 prosenttia romaniaikuisista hallitsi kielen, mutta pian tämän jälkeen puhujamäärä romahti. Vuonna 1979 enää 37 prosenttia tutkimukseen osallistuneista perheistä osasi kieltä hyvin ja 21 prosenttia tuli toimeen arkipäivän tilanteissa, mutta 42 prosenttia osasi vain muutaman sanan.[4]
Opetusministeriö asetti 1980-luvulla romanityöryhmän, joka ehdotti mietinnössään kieliopin, sanakirjan ja lukukirjan laatimista. Viljo Koivisto ryhtyi 1980-luvun puolivälissä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tuella laatimaan 5 500 hakusanan Romani-suomi-englanti-sanakirjaa, joka valmistui 1994. Sittemmin työn alla on ollut 23 000 hakusanan Suomi–romani-sanakirja. Erikoistuneempia tutkimuksia ovat olleet virolaisen professorin Paul Aristen tutkimus Suomen romanikielisistä paikannimistä (1940), Pentti Valtosen (1972) Suomen mustalaiskielen etymologinen sanakirja ja Kimmo Granqvistin koostama Suomen romanikielen käänteissanasto (1999).[4]
Viime vuosikymmeninä romanikielen asema on kohentunut Suomessa selvästi[4], ja vuodesta 1995 lähtien on ollut mahdollista opiskella koulussa romanikieltä äidinkielenä.[11] Hallitusmuotoon kirjattu perusoikeusuudistus, joka takaa romanien, saamelaisten ja muiden ryhmien oikeuden ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan, tuli voimaan vuoden 1995 elokuun alusta.[4][12] Tiedotusvälineissä romanikieltä on alettu käyttää vasta 1990-luvun lopulla, ja vuodesta 1997 alkaen radiossa on esitetty kerran viikossa romanikielinen uutisohjelma Romano miritš.[4]
Vuonna 2012 vain 30 prosenttia Suomen 13 000 romanista puhui romanikieltä sujuvasti ja noin puolet ymmärsi sitä jollain tasolla. Kieli välittyy vain harvoin seuraavalle sukupolvelle.[5] Kielen taito painottui vuonna 2013 vanhempaan väestöön niin, että alle 50-vuotiaiden romanien romanikielen taito oli selvästi heikompi kuin sitä vanhempien.[13] Kuunnellessaan romanikielistä radiota, jota Yle tuottaa[14], 18 prosenttia sanoi vuonna 2009 ymmärtävänsä kieltä hyvin ja 45,6 prosenttia jonkin verran. Monet romanit käyttävät romanikieltä yhteisön sisäisenä salakielenä.[15]
Suomen romanikieltä voi opiskella sivuaineena Helsingin yliopistossa.[5] Kielen puhujia on jonkin verran myös Ruotsissa, missä heille on taattu oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin sekä äidinkielen opetukseen peruskoulussa ja lukiossa.[16]
Äänteet muokkaa
Vokaalit muokkaa
| etu | taka | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| laveat | pyöreät | |||||
| lyhyt | pitkä | lyhyt | pitkä | lyhyt | pitkä | |
| suppea | i | iː | y | yː | u | uː |
| väli | e | eː | ø | øː | o | oː |
| väljä | æ | æː | ɑ | ɑː | ||
Suomen romanissa on kahdeksan paria pitkiä ja lyhyitä vokaaleja. Vokaalin pituus voi olla foneeminen, kuten sanoissa bur ”läpi” ja buur, tai allofoninen kuten sanassa baaro/baro ”suuri”.[17][18] Kielessä on havaittavissa jonkinasteista vokaaliharmoniaa, joka esiintyy säännönmukaisesti vain sanavartaloiden sisällä ja joka johtuu ilmeisesti suomen kielen vaikutuksesta.[4]
Suomen romanissa on 12 diftongia, joista yhdeksän on suppenevia ja kolme väljeneviä.[17][18]
| Diftongit | Loppu | ||||
|---|---|---|---|---|---|
| etu | taka | ||||
| Alku | |||||
| suppea | etu | lavea | ie | iu | |
| pyöreä | yi | yø | |||
| taka | ui | uo | |||
| väli | etu | lavea | ei | eu | |
| pyöreä | øi | ||||
| etu | oi | ou | |||
| väljä | etu | æi | |||
| taka | ɑi | ɑu | |||
Konsonantit muokkaa
Suomen romanikielessä on seuraavat konsonantit:[17][18]
| Labiaalit | Dentaalit/ alveolaarit |
Postalveolaarit/ palataalit |
Velaarit | Glottaalit | ||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Nasaalit | m | n | ||||
| Klusiilit/ Affrikaatat |
soinnittomat | p | t | t̠ʃ | k | |
| aspiroidut | pʰ | tʰ | kʰ | |||
| soinnilliset | b | d | d̠ʒ | ɡ | ||
| Frikatiivit | f | s | x | h | ||
| Approksimantit | ʋ | l | j | |||
| Tremulantit | r | |||||
Puhutussa romanissa soinnilliset klusiilit pyrkivät usein suomen vaikutuksesta korvautumaan soinnittomilla, ja tavunsisäiset konsonanttiyhtymät voivat yksinkertaistua samasta syystä.[4]
Kielioppi muokkaa
Muiden Euroopassa puhuttavien romanikielen murteiden tavoin Suomen romanissa on alkujaan ollut kaksi sukua, maskuliini ja feminiini, mutta järjestelmä on kadonnut lähes kokonaan puhutusta romanista. Myöskään artikkeleja ei ole käytetty ainakaan sataan vuoteen. Nomineilla on kaksi vartaloa, nominatiivin vartalo ja muissa sijoissa käytettävä taivutusvartalo eli niin sanottu obliikvivartalo. Sijamuotoja on ollut alkujaan samat kahdeksan kuin muissakin romanikielen murteissa, mutta näistä vokatiivi on nykyisin täysin korvautunut nominatiivilla ja prepositionaali esiintyy vain eräissä fraaseissa, kuten panjako drommeste ”vesiteitse”. Pronominit dauva ”tämä”, kouva ”tuo, se” ja douva ”se” taipuvat kahdella eri tavalla riippuen korrelaatin elollisuudesta: mikäli se on elollinen, on akkusatiivi päätteetön eli sama kuin obliikvivartalo, mikäli taas eloton, akkusatiivi on nominatiivin kaltainen. Ei tiedetä, toteutuuko samanlainen kahtiajako myös substantiivien taivutuksessa.[4]
Suomen romanin numeraalijärjestelmä on omintakeinen: arkikielessä käytetään erillisinä vain lukusanoja 1–6, 10, 20, 30, 100 ja 1 000, ja kaikki muut numeraalit muodostetaan kiertoilmauksin siten, että käytössä ovat kaikki neljä peruslaskutoimitusta.[4]
Sanasto muokkaa
Romanien historia vaeltajakansana näkyy romanikielen sanastossa, jossa on runsaasti vaikutteita muista Euroopan kielistä. Vuonna 1966 todettiin, että Suomen romanikielessä on alkuperäisiä, indoarjalais-sanskritperäisiä sanoja noin 23 prosenttia ja ruotsalaisia lainasanoja saman verran, suomalaisia lainoja 10 prosenttia ja loppu jakaantuu muiden kielten, kuten saksan, tanskan, romanian, kreikan ja unkarin, kesken. Ensimmäisten Suomeen saapuneiden romanien käyttämä kieli oli ilmeisesti ruotsi, ja Suomen romanikielen noin 500 ruotsalaisperäisen sanavartalon on arveltu edesauttaneen kielen säilymistä muista Pohjoismaista poiketen, sillä suomenkielisillä seuduilla ruotsalaiset lainasanat sopivat salakielikäyttöön yhtä hyvin kuin alkuperäiset romanikielen sanat.[4]
Tutkimus muokkaa
Suomen romanikieltä ja varsinkin sen sanastoa on tutkittu jo pitkään, ja varhaisin tunnettu tieteellinen lähde on Kristfrid Gananderin Undersökning om De så kallade TATTARE eller Zigeuner, Cingari, Bohemiens, Deras härkomst, Lefnadssätt, språk m.m. Samt om, när och hwarest några satt sig ner i Swerige? vuodelta 1780. Alkujaan Tukholman Kuninkaallisen Kaunokirjallisuusakatemian julistamaan kirjoituskilpailuun kirjoitettu teos sisältää noin 150 romanikielen sanaa, minkä lisäksi siinä hahmotellaan romanikielen rakenteen pääpiirteitä.[4]
Pääosa Suomen romanikielen tutkimuksesta on keskittynyt sanaston dokumentointiin, ja rakenteeseen on kiinnitetty vähemmän huomiota. Sanastoluetteloista valtaosa on keskenään hyvin erilaisia käsikirjoituksia eri aikakausilta, kuten Arwidssonin (1871–1858), Kemellin (1805–32) ja Reinholmin muistiinpanot 1800-luvulta ja Oskar Jalkion (Johanssonin) (1882–1952), Axel Kronqvistin (1871–1956) sekä Yrjö Temon (k. 1985) kokoelmat 1900-luvulta. Rakennetta on tutkittu selvästi vähemmän; kieliopin osa-alueista parhaiten kuvattuja ovat fonologia ja morfologia, kun taas syntaksista tiedetään edelleenkin melko vähän. Toistaiseksi ainoa tieteellinen monografia Suomen romanikielen rakenteesta on Pentti Valtosen vuonna 1968 julkaisema lisensiaatintutkielma Suomen mustalaiskielen kehitys eri aikoina tehtyjen muistiinpanojen valossa, jonka lähteinä on käytetty paitsi vanhoja kieliaineistoja myös omia nauhoituksia. Tulevaisuudessa tutkimus tullee keskittymään enemmän rakenteen ja käytön kuvaukseen sekä kielen standardisointiin.[4]
Kielinäyte muokkaa
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähde ja suomenkielinen käännös tarvitaan. |
No douva iek kentos hin ja niiku kasvattipoika ja dauva hin
sitt lesko tšäi dauva
Niin niin daari me hin aaȟtom
Hinko daari aaȟtas ȟaaniba?
Mo hin daari ȟaaniba
Lähteet muokkaa
- Granqvist, Kimmo: ”Romanikielen historiaa Suomessa”, Suomen romanien historia, s. 272–287. Toimittanut Panu Pulma. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-364-7.
- Granqvist, Kimmo – Salo, Mirkka: Romanikieli ja sen tutkimusalat. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-442-2
- Jaakko Anhava: ”Indoarjalaiset kielet”, Maailman kielet ja kielikunnat. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
Viitteet muokkaa
- ↑ Eberhard, David M., Gary F. Simons, and Charles D. Fennig (toim.): Northern Ethnologue: Languages of the World. 2024. Dallas, Texas: SIL International. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Millaista on kaalen kieli tänään? Sveriges Radio. 16.5.2018. Viitattu 20.4.2020.
- ↑ ”Vela pinsiba, at doola horttas dikkena tšiȟkeske, so me som” — Kaalengo kentengo tšiȟko aaȟȟiba ta horttibongo tšatšjiba
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Kielikello: Suomen romanikieli kielikello.fi. Viitattu 15.2.2023.
- ↑ a b c d Romanikieli on vaarassa kadota yle.fi. Viitattu 15.2.2023.
- ↑ a b c Tiainen, Antti: Suomen romanikielen pelastaja. Helsingin Sanomat 14.12.2011, s. C 4.
- ↑ a b Suomen romanikieli kotus.fi. Viitattu 15.2.2023.
- ↑ Pulma 2012, s. 272.
- ↑ Granqvist & Salo, s. 164.
- ↑ Makkerin blogi: Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Vankilanopettaja Adam Lindh, romanikielisen aapisen ja kieliopin laatija maurikin.blogspot.fi. Viitattu 5.7.2016. tarvitaan parempi lähde
- ↑ Anhava, s. 99–100.
- ↑ Romano Missio: Romanikieli romanomissio.fi. Viitattu 15.2.2023.
- ↑ Granqvist & Salo, s. 17
- ↑ Oinaala, Sampsa: Uutiset tulevat myös romanikielellä Helsingin Sanomat. 21.8.2013. Viitattu 21.5.2020.
- ↑ Hedman, Henry: Suomen romanikieli: sen asema yhteisössään, käytö ja romanien kieliasenteet (PDF) 2009. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 26.4.2020.
- ↑ Romanien oikeudet Göteborgissa goteborg.se. Arkistoitu 5.2.2023. Viitattu 15.2.2023.
- ↑ a b c Granqvist, Kimmo: Finnish Romani Phonology and Dialect Geography linguistics.fi. 2002. Viitattu 15.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Granqvist, Kimmo: Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi [Consice grammar of Finnish Romani] (tarkistamaton lähde) academia.edu. 2011. Viitattu 15.2.2023. (englanniksi)