Kaartin kasarmi
Kaartin kasarmi (aik. myös Kaartinkasarmi[1]) on Helsingin Kaartinkaupungin kaupunginosassa sijaitseva rakennuskokonaisuus, joka muodostuu entisistä Suomen kaartin sotilaskasarmeista. Kasarmitorin eteläisellä laidalla sijaitsee Carl Ludvig Engelin suunnittelema ja alkuaan 1822 valmistunut päärakennus, joka on nykyään Suomen puolustusministeriön toimitiloina. Muissa rakennuksissa on ministeriön ja pääesikunnan tiloja.
| Kaartin kasarmi | |
|---|---|
 Suomen puolustusministeriön päärakennus. |
|
| Sijainti | Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1822 |
| Suunnittelija | Carl Ludvig Engel |
| Käyttäjä | Suomen puolustusministeriö |
| Julkisivumateriaali | kivi |
 |
|
Kasarmitori, Kasarmikatu ja koko Kaartinkaupunki ovat saaneet nimensä Kaartin kasarmin mukaan.[2]
Historia muokkaa
Johan Albrecht Ehrenström oli alkujaan suunnitellut silloisen Esikaupunkitorin varrelle paikan Helsingin teatterille, jonka yhteyteen tulisi hotelli ja ravintola vaunutalleineen. Helsingin opetuspataljoonan kasarmit Ehrenström oli suunnitellut sijoitettaviksi Hietalahteen, mutta Suomen ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinderin mielestä tämä sijainti oli liian syrjäinen. Kun Rehbinder vuoden 1818 lopulla kävi tarkastusmatkalla Helsingissä, Ehrenström tarjosi hänelle runsaan päivällisen ennen kierrosta kaupungilla. Kertoman mukaan ylensyönyt Rehbinder ei Esikaupunkitorin jälkeen jaksanut enää jatkaa kulkua kallioisessa maastossa Hietalahteen saakka ja määräsi tämän vuoksi kasarmin rakennettavaksi teatterin paikalle. Ehrenström sai etsiä teatterilleen uuden sijoituspaikan Esplanadin puistosta. C. L. Engelin piirustukset kasarmista hyväksyttiin 1819, päärakennus valmistui 1822 ja Fabianinkadun puoleinen miehistösiipi 1825.[3][2] Pääsiivessä sijaitsi alkujaan Suomen Kaartin esikunta, upseerikerho sekä upseerien asuntoja.
Opetuspataljoona pääsi muuttamaan rakennukseen vuodenvaihteessa 1824–1825. Pataljoona korotettiin vuonna 1829 Henkikaartin joukko-osastoksi, jolloin siitä tuli Suomen kaarti. Engelin suunnitelmaan sisältynyt toinen miehistösiipi Kasarmikadun puolella rakennettiin vasta 1840-luvulla Ernst Lohrmannin piirtämänä. Myöhemmin korttelia täydennettiin kahdella punatiilisellä lisärakennuksella, 1889 valmistuneella talousrakennuksella sekä 1891 valmistuneella perheellisten aliupseerien asuntolalla.[4] Kasarmikorttelin sisäpihalle pystytettiin lokakuussa 1881 arkkitehti F. A. Sjöströmin suunnittelema muistomerkki Gornyi Dubnjakin taistelussa Turkin sodassa kuolleille Suomen kaartin sotilaille. Lokakuun 24. päivänä 1877 käydyssä taistelussa kaatui 24 ja haavoittui 94 suomalaista sotilasta. Kaatuneiden nimet on hakattu muistomerkkiin.[5]
Suomen kaarti lakkautettiin vuonna 1905 ja sen jälkeen kasarmi oli venäläisen sotaväen käytössä Suomen itsenäistymiseen asti. Vuodesta 1918 siellä toimi Suomen valkoinen kaarti.[2] Helsingin suurpommitusten aikana helmikuussa 1944 rakennus tuhoutui lähes täysin, ainoastaan sen seinät jäivät jäljelle. Rakennuksen kohtalo oli sotien jälkeen kiistan kohde. Vuonna 1948 eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen rakennuksen purkamisesta[1]. Päätöstä ei kuitenkaan toteutettu, ja vuonna 1954 päätettiin aloittaa jälleenrakennustyöt, ja rakentaa Engelin suunnittelema rakennus entiselleen. Rakennustyöt valmistuivat vuonna 1956, jolloin puolustusministeriö muutti tiloihin. Jälleenrakennustöitä johti arkkitehti Aulis Blomstedt. Nykyinen rakennus on itse asiassa 1950-luvun virastotalo Engelin suunnittelemien ulkoseinien sisällä[4]. Alkuperäinen Fabianinkadun puoleinen siipi purettiin sotien jälkeen. Korttelia täydennysrakennettiin 1950-luvun lopussa järjestetyn suunnittelukilpailun pohjalta Viljo Revellin ja Heikki Castrénin suunnittelemilla moderneilla toimistorakennuksilla. Pääesikunnan rakennukset Fabianinkadun puolella valmistuivat 1961 ja 1965 ja viimeisenä korttelin keskellä oleva ruokala 1968.[2][4]
Kaartin kasarmi on nykyään valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Sen lähellä on myös 1877 valmistunut Kaartin maneesina tunnettu rakennus, joka ei kuitenkaan ollut alkujaan osa samaa kasarmialuetta vaan ratsu- ja jalkaväen erillinen harjoitushalli.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kaartinkasarmi puretaan. Suomen Kuvalehti, 3/1948 (17.1.1948), s. 7.
- ↑ a b c d Kaija Ollila & Kirsi Toppari. Puhvelista punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita, 4. painos, s. 118–119. Helsingin Sanomat 1981.
- ↑ Torsten Ekman: Suomen kaarti 1812–1905, s. 39–40. Schildts 2006.
- ↑ a b c d Kaartin kasarmi. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. Museovirasto. Viitattu 7.8.2013.
- ↑ Gornij Dubnjakin taistelun muistomerkki (Arkistoitu – Internet Archive) Julkiset veistokset -tietokanta. Helsingin taidemuseo. Viitattu 7.8.2013.