Suomen presidentinvaali 1978
Suomen presidentinvaalin 1978 voitti suurella enemmistöllä tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka valittiin neljännelle kaudelle. Hänen valintaansa tukivat Keskustapuolue, SDP, SKDL, kokoomus, RKP ja LKP sekä kaksi eduskunnan ulkopuolista pienpuoluetta. Kekkosen kanssa kilpaili neljä muuta ehdokasta, joiden kannatus jäi melko pieneksi. Kekkonen valittiin valitsijamiesten suorittaman vaalin ensimmäisellä äänestyskierroksella.
 | ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||
.jpg)
.jpg)
Kekkosen edellistä presidenttikautta oli vuonna 1973 pidennetty poikkeuslailla neljällä vuodella, koska hän ei ollut suostunut ehdokkaaksi tavallisiin presidentinvaaleihin, mutta vuoden 1978 vaaleihin hän lähti ehdolle. Kekkosta tukeneet puolueet saivat yli 80 prosenttia äänistä, mikä oli Suomen presidentinvaalien historian suurin yksittäisen ehdokkaan kannatus valitsijamiesvaaleissa. Toiseksi tulleen kristillisen liiton ehdokkaan Raino Westerholmin kannatus oli vain hieman yli kymmenesosan siitä.
Ehdokasasettelu muokkaa
Johtavat puolueet olivat jo hyvissä ajoin asettuneet Kekkosen ehdokkuuden taakse, ensimmäisenä SDP huhtikuussa 1975. Kekkosta tukeneet puolueet eivät kuitenkaan vuoden 1968 vaalin tavoin muodostaneet valtakunnallista vaaliliittoa, koska kukin halusi varmistaa oman menestyksensä valitsijamiesvaalissa.[1]
Suomen Pankin johtokunnan jäsen, entinen Suomen Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtaja ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja Päiviö Hetemäki ehdotti alkuvuodesta 1977 neljän suurimman puolueen puheenjohtajille, että eduskunta valitsisi Kekkosen uudelleen presidentiksi, mutta ajatus haudattiin Kekkosen itsensä torjuttua sen. Myös professorit Jan-Magnus Jansson ja Veli Merikoski olivat esittäneet presidentin valinnan siirtämistä eduskunnalle.[1]
Vaalitaistelu sujui rauhallisissa merkeissä, koska istuvan presidentin takana oli laaja rintama ja hänen uudelleenvalintaansa pidettiin etukäteen selvänä. Tästä syystä pelättiin kuitenkin äänestysaktiivisuuden jäävän alhaiseksi, ja niinpä kaikki puolueet, niin Kekkosen takana olleet kuin muutkin, korostivat voimakkaasti äänestämisen tärkeyttä. Paasikivi-seura järjesti Kekkosen kannattajapuolueille omat kampanjatilaisuudet, joissa presidentti Kekkonen esiintyi puhujana.[2]
Kekkosen kannattajat painottivat presidentin saavutuksia sekä sisä- että varsinkin ulkopolitiikassa, kun muut presidenttiehdokkaat pitivät välttämättömänä presidentin vaihdosta. Heidän mielestään ”demokratia ei pelaisi”, jos sama mies olisi presidenttinä kovin kauan.[3] Kristillisen liiton ehdokas Raino Westerholm arvosteli Kekkosta etenkin tämän asenteesta Israelia kohtaan ja SKYP:n ehdokas Eino Haikala talouspolitiikan laiminlyönnistä. SMP:n ehdokas Veikko Vennamo ilmoitti tietävänsä, että ulkomailla toivotaan presidentin vaihtumista Suomessa, kun taas PKP:n ehdokas Ahti M. Salonen näki yhteiskunnallisen kehityksen saaneen Kekkosen presidenttikaudella kansalaisten vapauksia rajoittavia piirteitä.[1]
Valitsijamiesvaalit käytiin 15.–16. tammikuuta 1978.[4] Äänioikeusikäraja oli laskettu 18:aan vuoteen, kun vielä vuoden 1968 vaaleissa se oli ollut 21 vuotta. Myös ennakkoäänestys oli käytössä ensimmäistä kertaa presidentinvaaleissa.[5] Valitsijamiesehdokkaita oli yhteensä 2 282, joista 1 266 Kekkosta tukeneilla listoilla. Keskusta, LKP ja RKP olivat vaaliliitossa viidessä, keskusta ja LKP kahdeksassa sekä SKDL ja STP viidessä vaalipiirissä.[5]
Kaikkiaan vain 10 valitsijamiestä sai yli 10 000 ääntä, heistä kuusi SDP:n, kaksi Kokoomuksen, yksi Keskustan ja yksi POP:n listalta. Useat valitsijamiehiksi valitut olivat politiikassa vähemmän mukana olleita, muun muassa kirjailija Anu Kaipainen (SDP), liikennelentäjä-toimittaja Börje Hielm (PKP) ja entinen pääjohtaja Erkki Aalto (PKP).[6] Valitsijamiehistä eniten ääniä keräsi SDP:n ehdokas, Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto. Vaalin tulosta pidettiin äänestäjien luottamuksen osoituksena paitsi Kekkosen johdolla toteutetulle politiikalle, myös Keskustan ja vasemmistopuolueiden hallitusyhteistyölle.[7]
Tulokset muokkaa
Valitsijamiesten vaalit muokkaa
| Äänioikeutetut | 3 844 279 | +923 644 | [4][8] |
|---|---|---|---|
| Äänestäneet | 2 470 339 | +421 337 | [8] |
| Hylätyt äänet | 21 955 | +11 763 | [8] |
| Äänestysaktiivisuus | 64,3 % | −5,9 | [8] |
| Äänestysaktiivisuus (Suomessa asuvat) |
69,9 % | −0,3 | [4] |
| Ehdokas | Puolue | Valitsija- miehet |
Äänet | |
|---|---|---|---|---|
| Lukumäärä | Osuus | |||
| Urho Kekkonen | A+B+C+D+E+F+G+H+I | 260 | 2 017 631 | 82,41 % |
| A Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 74 | 569 154 | 23,25 % | |
| B Keskustapuolue | 64 | 475 372 | 19,42 % | |
| C Suomen Kansan Demokraattinen Liitto | 56 | 445 098 | 18,18 % | |
| D Kansallinen Kokoomus | 45 | 360 310 | 14,72 % | |
| E Ruotsalainen kansanpuolue | 12 | 88 054 | 3,60 % | |
| F Liberaalinen Kansanpuolue | 8 | 71 232 | 2,91 % | |
| G Åländsk Samling | 1 | 5 331 | 0,22 % | |
| H Sosialistinen Työväenpuolue | 2 187 | 0,09 % | ||
| I Suomen Yksityisyrittäjäin Puolue | 893 | 0,04 % | ||
| Raino Westerholm | Suomen Kristillinen Liitto | 24 | 215 244 | 8,79 % |
| Veikko Vennamo | Suomen Maaseudun Puolue | 10 | 114 488 | 4,68 % |
| Ahti M. Salonen | Perustuslaillinen Kansanpuolue | 6 | 82 478 | 3,37 % |
| Eino Haikala | Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue | 18 543 | 0,76 % | |
| Yhteensä | 300 | 2 448 384 | 100 % | |
| Lähde: Suomen virallinen tilasto[5] | ||||
Valitsijamiehistä 66 oli naisia.[9]
Luettelo valitsijamiehistä muokkaa
Eniten ääniä saaneet valitsijamiehet muokkaa
| Sija | Ehdokas | Puolue | Äänet | Vaalipiiri | |
|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Mauno Koivisto | SDP | 19 367 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
| 2 | Paavo Väyrynen | Kepu | 13 248 | Lapin läänin vaalipiiri | |
| 3 | Raimo Ilaskivi | Kok. | 13 231 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
| 4 | Pirkko Työläjärvi | SDP | 12 539 | Turun läänin pohjoinen vaalipiiri | |
| 5 | Matti Ahde | SDP | 12 225 | Oulun läänin vaalipiiri | |
| 6 | Veikko Helle | SDP | 11 337 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
| 7 | Georg C. Ehrnrooth | POP | 10 951 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
| 8 | Harri Holkeri | Kok. | 10 748 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
| 9 | Kalevi Sorsa | SDP | 10 448 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
| 10 | Erkki Liikanen | SDP | 10 110 | Mikkelin läänin vaalipiiri | |
| Lähde: [10] | |||||
Valitsijamiesten suorittama vaali muokkaa
| Ehdokas | Puolue | Äänet[11] |
|---|---|---|
| Urho Kekkonen | SDP, Kesk., SKDL, Kokoomus, RKP, LKP, ÅS, STP ja SYP |
259 |
| Raino Westerholm | SKL | 25 |
| Veikko Vennamo | SMP | 10 |
| Ahti M. Salonen | SPK | 6 |
Vaalitoimitus muokkaa
Valitsijamiehet kokoontuivat 15. helmikuuta 1978 Eduskuntatalossa. Puheenjohtajana toimi pääministeri Kalevi Sorsa ja sihteerinä eduskunnan pääsihteeri Eiler Hultin. Kekkonen valittiin jo ensimmäisellä kierroksella hänen saatuaan 259 ääntä.[12] Yksi Kekkosen valitsijamieheksi valittu antoi äänensä kristillisen liiton ehdokkaalle Raino Westerholmille.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Lauri Sivonen: Presidentin tekemiset, s. 44–45. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982.
- ↑ Jansson johtaa UKK-kampanjaa. Helsingin Sanomat, 11.6.1977, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.3.2022.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1979, s. 174. Helsinki: Otava, 1978.
- ↑ a b c Tasavallan presidentin vaalit 1925–2006 (Oikeusministeriö)
- ↑ a b c Suomen virallinen tilasto 29 A 34, s. 8–9.
- ↑ Georg C. Ehrnrooth: Krokotiilien keskellä, s. 394. Helsinki: Schildts, 1999. ISBN 951-30-1039-X.
- ↑ a b Sivonen 1982, s. 46.
- ↑ a b c d Tilastokeskus: Suomen tilastollinen vuosikirja 2017, s. 388. Helsinki: Tilastokeskus, 2017. ISBN 978–952–244–578–0. ISSN 0081–5063. Verkkoversio (PDF) (viitattu 8.2.2018). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Presidentintekijät (tilaajille) Helsingin Sanomat 11.2.1978, s. 1513. HS Aikakone. Viitattu 5.4.2024.
- ↑ Valtakunnan vaalisuosikit. Helsingin Sanomat, 18.1.1978, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2020.
- ↑ Presidentinvaalit 1919-2006 (Arkistoitu – Internet Archive) (Tasavallan presidentin kanslia)
- ↑ Pääministerin kirje valtioneuvostolle, asetus 207/1978, Suomen asetuskokoelma 1978, s. 353–359.