Suomen Eläkeläisten Puolue
Suomen Eläkeläisten Puolue oli suomalainen eläkeläisten etuja ajanut puolue. SEP ei saanut koskaan kansanedustajia, mutta sen edustajia valittiin viiden kunnan valtuustoihin. SEP oli puoluerekisterissä vuosina 1985–1991 ja 1992–1999[1]. 1990-luvun alussa SEP:stä irtautui kilpaileva Eläkeläiset Kansan Asialla, myöhempi Suomen Senioripuolue.
| Suomen Eläkeläisten Puolue r.p. | |
|---|---|
| Perustettu | 24. lokakuuta 1985 |
| Lopetti | 12. huhtikuuta 1999 |
| Äänenkannattaja | Suomen eläkeläisten oma puolue (1986–1987) |
Historia muokkaa
1980-luvun lopulla perustettiin monia yhden asian liikkeitä ja puolueita, joita innoittivat eri vähemmistöjen etujen ajaminen. Myös idea eläkeläispuolueesta kehittyi. Suomen Eläkeläisten Puolueen ensimmäinen puoluekokous pidettiin 24. lokakuuta 1985 Seinäjoella. Kokous hyväksyi puolueen ensimmäisen yleisohjelman. Puheenjohtajaksi valittiin Yrjö Virtanen ja taloudenhoitajaksi Olavi Kaartinen.[2] Puoluerekisteriin SEP merkittiin 18. joulukuuta 1985.[3]
1990-luvun alussa Suomen Eläkeläisten Puolue hajosi riitoihin. SEP erotti Olavi Kaartisen ja Paavo Sirkiän. Tämän seurauksena puolueesta erosi myös muita jäseniä. SEP:n johdon mielestä kaksikko oli vahingoittanut puoluetta ”toiminnallisesti ja taloudellisesti”. Erimielisyydet koskivat muun muassa vaaliliittoja. Enemmistö kannatti yhteistyötä kristillisten kanssa, mutta Kaartinen puhui SMP:n puolesta.[4] Sirkiä kritisoi SEP:tä riidanhaluisesta puolueohjelmasta sekä suurituloisten puolustamisesta.[5] Erotetut perustivat uuden Riippumattomat Sitoutumattomat Eläkeläiset Suomessa -puolueen,[4] jonka nimeksi vaihdettiin pian Eläkeläiset Kansan Asialla. Puolueiden välit olivat kireät 1990-luvun alussa, ja kiistoja puitiin niin julkisuudessa kuin oikeudessakin.[6] Vuosikymmenen lopussa välit paranivat ja puolueet näkivät yhdistymisen mahdolliseksi.[7] EKA voitti SEP:n vuosien 1995 ja 1999 eduskuntavaaleissa sekä kunnallisvaaleissa 1992.
Ohjelma muokkaa
SEP:n vuoden 1985 yleisohjelmassa ilmoitettiin puolueen kokoavan yhteen eläkeläiset, eläkkeelle pian siirtyvät, palkansaajat sekä sotaveteraanit. Ohjelmassa kannatettiin läheisiä ystävyyssuhteita Neuvostoliittoon, tuettiin rauhantyötä ja vastustettiin ydinvarustelua. Puolue totesi, ettei eläkeläisten etuja ole mikään puolue tai hallitus ajanut aiemmin, ja ilmoitti vastustavansa suurten puolueiden valtaa. Lisäksi se vaati kansanedustajien ja presidentin toimikausien lyhentämistä kahteen sekä kansanvallan lisäämistä kansanäänestysten avulla. Puolue ilmoitti kiinnostuksensa työvoimapolitiikkaan sekä kannatti peruskoulujen opetuksen käytännöllistämistä muun muassa suuremmilla työharjoittelujaksoilla, koska koulutus oli puolueen mielestä mennyt liian teoreettiseksi.[2]
SEP:n vuoden 1990 puoluekokous hyväksyi ohjelman, jonka mukaan ”pakolainen on aina osasyyllinen pakolaisuuteensa ja siksi heitä ei pidä haalia turvaan Suomeen”.[8] Vuoden 1991 eduskuntavaaliohjelmassa SEP vaati muun muassa Suomea neuvottelemaan Karjalan palauttamisesta.[9]
Puolueen vuoden 1995 vaali- ja tavoiteohjelma korosti myös kansanäänestysten asemaa, eläkeläisten olojen parantamista ja Venäjän strategisten etujen huomioimista.
Vaalit muokkaa
| Tulokset | |||
| Eduskuntavaalit | |||
| Vuosi | Edustajat | Äänet | |
| 1987 | -- | 35 100 | 1,22% |
| 1991 | -- | 10 762 | 0,39% |
| 1995 | -- | 3 974 | 0,14% |
| 1999 | -- | 4 481 | 0,17% |
| Kunnallisvaalit | |||
| Vuosi | Valtuutetut | Äänet | |
| 1988 | 5 | 7 295 | 0,28% |
| 1992 | 2 | 2 679 | 0,10% |
| 1996 | 1 | 2 417 | 0,10% |
| Europarlamenttivaalit | |||
| Vuosi | Valtuutetut | Äänet | |
| 1996 | -- | 6 357 | 0,28% |
SEP osallistui omalla listallaan eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaaleihin. Puolueen ensimmäiset vaalit olivat vuonna 1987 ja viimeiset 1999. Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa SEP:lla oli ehdokkaita kaikissa manner-Suomen vaalipiireissä ja vuoden 1991 vaaleissa kaikissa muissa paitsi Kuopion, Keski-Suomen ja Oulun vaalipiireissä.
Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa SEP asetti 24 ehdokasta ja 20 vuonna 1999. Vuosina 1995 ja 1999 puolueen ääniharava oli Saara Mölsä 485 (1995) ja 1 026 (1999) äänellään.[10][11] Viimeisen kerran SEP:lla oli kansanedustajaehdokkaita Helsingin, Uudenmaan, Pirkanmaan, Mikkelin, Pohjois-Karjalan ja Oulun vaalipiireissä. [12]
SEP osallistui kunnallisvaaleihin vuonna 1988 19:ssä, 1992 7:ssä ja 1996 8:ssa kunnassa. Puolue sai valtuutettuja Hyvinkään (1988), Hämeenlinnan (1988), Kauhajoen (1988/1996), Lappeenrannan (1992) ja Porin (1988/1992) valtuustoihin.[13]
Vuonna 1995 SEP sai yhden paikan Helsingin Puhelinyhdistyksen edustajistovaaleissa.[14]
Europarlamenttivaaleissa 1996 puolueen listalla oli Suomen nälkäänäkevien yhdistyksen puheenjohtaja Eero Seppänen, joka oli kampanjansa aikana syömälakossa.[15] Sitoutumattomana listalla esiintyi myös Isänmaallisen Kansallis-Liiton puheenjohtaja Matti Järviharju.[16]
Keväällä 1988 puolueelle mitattiin 1,8 prosentin kannatus gallupissa.[17]
Organisaatio muokkaa
Vuonna 1991 puolueeseen kuului noin 300 jäsentä.[9]
Puheenjohtajat muokkaa
- Yrjö Virtanen 1985–?[2]
- Sakari Alftan ?–1990[8]
- Erkki Pulli 1990–1994[8][4][6]
- Aati Ketonen 1994–?[6]
- Jouko Veivo[16]
- Saara Mölsä[7]
Puoluesihteerit muokkaa
- Saara Mölsä 1990–?[6]
- Kauko Laihanen 1992–?[18]
Lähteet muokkaa
- ↑ Puoluerekisteriin merkityt ja siitä poistetut puolueet (Arkistoitu – Internet Archive) (Oikeusministeriö 13.8.2009)
- ↑ a b c Suomen Eläkeläisten Puolueen yleisohjelma 1985
- ↑ Ilkka Enkenberg: Vuosisata - itsenäisen Suomen aika, s. 169. Readme.fi, 2017. ISBN 978-952-321-432-3.
- ↑ a b c Eläkeläisille tulossa jo kolmas puolue. Sep:n erotetut pyrkivät rekisteriin[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 9.1.1991)
- ↑ Imperialismia vastaan, pieneläkeläisen puolella[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 8.3.1991)
- ↑ a b c d Paavo Rautio: Eläkeläisten äänistä kilpailee kaksi puoluetta[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 8.3.1995)
- ↑ a b Kaksin eläkeväen asialla[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 1.3.1999)
- ↑ a b c Eläkeläisten puolue kokoaa voimiaan vaaleihin. Majuri evp. Erkki Pulli uudeksi puheenjohtajaksi[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 13.5.1990)
- ↑ a b Sep haluaa neuvotteluja Karjalan palauttamisesta[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 21.1.1991)
- ↑ Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa 1995 (Tilastokeskus)
- ↑ Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa (Tilastokeskus 1999)
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2000, s. 213. Helsinki: Otava, 1999.
- ↑ Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976–2017 (Tilastokeskus 2017)
- ↑ Kokoomus sai eniten paikkoja HPY:n vaaleissa[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 28.11.1995)
- ↑ EU-ehdokas syömälakossa[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 8.10.1996)
- ↑ a b Susanna Niinivaara: IKL lähtee EU-vaaleihin eläkeläispuolueen listoilta[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 8.10.1996)
- ↑ July Poll Shows SDP Regains Lead From Conservative Party (Uusi Suomi 22.7.1988) teoksessa JPRS Report – West Europe 20.10.1988[vanhentunut linkki] (U.S. Department of Commerce)
- ↑ Suomen...[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 4.8.1992)
Aiheesta muualla muokkaa
- Puolueen ohjelmat (Pohtiva – poliittisten ohjelmien tietovaranto)