Avaa päävalikko

Suomen Maantieteellinen Seura (SMS) on kahden maantieteellisen yhdistyksen yhdistymisestä vuonna 1921 syntynyt yhdistys. Alkuperäinen Suomen maantieteellinen seura perustettiin vuonna 1888, mutta nykyinen yhdistys muodostui, kun seura yhdistyi Suomen maantieteellisen yhdistyksen kanssa.

Suomen Maantieteellinen Seura
Perustettu alkuperäinen 1888
nykyinen 1921
Kotipaikka Helsinki
Puheenjohtaja Venla Bernelius
Sivusto http://www.helsinki.fi/maantiede/geofi/

ToimintaMuokkaa

Suomen maantieteellisen seuran tarkoituksena on edistää maantieteellistä sekä maantieteeseen läheisesti liittyvien alojen tutkimustyötä ja lisätä harrastuneisuutta näihin aloihin. Seura muun muassa tukee apurahoilla tutkimustyötä, hankkii kirjallisuutta ja muuta aineistoa sekä on yhteydessä vastaaviin kotimaisiin ja ulkomaisiin tahoihin.[1] Seura julkaisee myös kahta suomalaista maantieteellistä julkaisusarjaa, Terraa ja Fenniaa.

HistoriaMuokkaa

Suomen maantieteellisen seuran historia ulottuu 1880-luvulle, jolloin Ragnar Hultin aloitteesta perustettiin 1887 Suomen maantieteellinen yhdistys ja Johan Axel Palménin johdolla 1888 Suomen maantieteellinen seura. Kahden eri yhdistyksen taustalla olivat niiden perustajien erilainen näkemys maantieteellisen seuran jänestistöstä. Palmén piti seuraa tiukan tieteellisenä asiantuntijoiden kokoontumisfoorumina. Hult oli puolestaan monipuolisemman seuran kannalla ja näki, että se voisi olla myös opettajien ja kaikkien maantieteestä kiinnostuneiden harrastajien kokoontumispaikka. SMS on pyrkinyt alusta asti edistämään suomalaista maantieteellistä tutkimusta ja julkaisemaan erilaisia teoksia. Seuran kustantamana ilmestyi muun muassa vuonna 1899 Suomen kartasto, joka oli maailman ensimmäinen kansalliskartasto.[2]

Maantieteen tutkimusta haitannut kahden seuran aika kesti Suomessa yli 30 vuotta. Suomen itsenäistymisen ja Palménin kuoleman jälkeen monet seuran jäsenistä katsoivat, että seuran olisi laajennettava jäsenpohjaansa. Seurojen yhdistymistä auttoi J. G. Granö, joka totesi 1920 kirjoituksessaan maantieteen olemuksesta, että seuran toiminta perustui vanhentuneelle maantieteen käsitykselle. Seurat yhdistyivätkin huhtikuussa 1921 uudeksi Suomen maantieteelliseksi seuraksi. Jäsenkysymyksessä päädyttiin kompromissiin. Jäsenistö jakautui työjäseniin, vakituisiin jäseniin ja vuosijäseniin. Työjäsenet olivat tieteilijöitä, mutta muiksi jäseniksi pystyttiin kutsumaan muita hyvämaineisia henkilöitä. Vuonna 1923 seuran ensimmäiseksi sihteeriksi valittu Granö hoiti yhdistymisen loppuun myös käytännön tasolla.[3]

LähteetMuokkaa

  • Tiitta, Allan: Maantiede. Teoksessa Tommila, Päiviö (päätoim.): Suomen tieteen historia. 3, Luonnontieteet, lääketieteet ja tekniset tieteet. Porvoo: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23106-1.

ViitteetMuokkaa

  1. Säännöt 18.8.2007. Suomen Maantieteellinen Seura. Viitattu 15.2.2013.
  2. Kosonen, Katariina: Historiaa Suomen Maantieteellinen Seura. Viitattu 15.2.2013.
  3. Tiitta, s. 314.

Aiheesta muuallaMuokkaa