Suomalaissosialistinen Työväen Puolue

Suomalaissosialistinen Työväen Puolue (SSTP) oli 1930-luvulla toiminut suomalainen kansallissosialistinen puolue, jota johti insinööri Ensio Uoti.[1]

Suomalaissosialistinen Työväen Puolue
Perustettu 1934
Lopetti 1944
Ideologia kansallissosialismi

Tausta muokkaa

Ennen uuden puolueen perustamista Uoti oli vuosina 1932–1934 aktiivinen Suomalaisen Työn Puolueessa, Suomen Kansallissosialistisessa Liitossa, Isänmaallisessa kansanliikkeessä ja Suomen Kansan Järjestössä. Uoti oli SKSL:n hallituksen puheenjohtaja, kunnes hän riitautui Yrjö Ruudun kanssa ja erotettiin puolueesta elokuussa 1933.[1] Uoti edusti SKSL:n saksalaistyylistä suuntausta, josta Ruutu pyrki erottautumaan.[2] Tämän jälkeen Uoti ehti toimia puolisen vuotta IKL:ssä, josta hän tuli myös erotetuksi. SKJ:ssä Uoti politikoi keväästä syksyyn vuonna 1934, kunnes joutui konfliktiin johtaja Arvi Kalstan kanssa. SSTP perustettiin marraskuussa 1934.[1]

Puolueohjelma muokkaa

Ohjelmassaan puolue ilmoitti ydinpäämääräkseen rakentaa Suomi uudelleen ”suomalaisessa hengessä todella vapaaksi kansanvaltioksi”.[3] Suomalaissosialismin keskeinen ajatus oli, että valtion tuli ottaa vahva rooli pankkitoiminnassa ja luotonannossa, mutta muuten sen ei pitänyt liiemmin puuttua talouteen.[1]

Puolue otti tiukan rotupoliittisen kannan vaatimalla kaikkien ei-suomalaisten poistamista vastuullisista tehtävistä. Kansalaisoikeudet tuli puolueen mielestä varata vain suomalaisille. Erityisesti SSTP vastusti juutalaisia[3], mutta myös suomenruotsalaisia.[1] Uoti vertasi suomenruotsalaisia Saksan juutalaisiin esimerkiksi vaalipuheessaan 1933 (SKSL:n ehdokkaana).[2] Vihamielisyys ruotsinkielisiä kohtaan erotti SSTP:n kaksikielisestä[4] SKJ:stä.

Lisäksi SSTP vaati muun muassa Suomen kansan arvoja loukkaavien julkaisujen sensurointia sekä valtionhallinnon keskittämistä ylimpään johtoon.[3] Ohjelma otti vaikutteita Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen ohjelmasta.[1] Uotilla oli yhteyksiä saksalaisiin ja hän teki matkoja Saksaan tavaten natsijohtoa.[1] Saksalaisille hän esitti itsensä uskollisimpana suomalaisena kansallissosialistina.[5] SSTP:n logossa oli sininen hakaristi ja teksti S-S.T.P.[1]

Puolue julkaisi Uodin teokset Kansan Työ (Suomalaissosialistisia julkaisuja 1) ja Kansan Valta (2) vuonna 1935.[6]

Vaalit muokkaa

SSTP osallistui vuoden 1936 eduskuntavaaleihin Uudenmaan vaalipiirissä. Puolueen listan otsikossa oli iskulause "parempi palkka työstä". Vaalikampanjassa hyökättiin niin marxilaisia kuin IKL:ää vastaan. Helsingissä kiersi puolueen vaalimainoksilla varustettu auto, joka herätti huomiota suuren hakaristilippunsa ansiosta. Puolueen lista sai korkeintaan muutamia satoja ääniä.[1][7]

Nimen yksikäsitteisyys muokkaa

Puoluetta ei pidä sekoittaa Yrjö Ruudun johtamiin suomalaissosialisteihin. Ruudun Suomalaissosialistinen puolue (aiemmin Suomen Kansallissosialistinen Liitto) ei saanut uutta nimeään rekisteröityä, koska SSTP oli ehtinyt yhdistysrekisteriin ennen SKSL:n ilmoitusta. SKSL:n paikallisjärjestöjä oli tosin nimetty suomalaissosialistisiksi jo keväällä 1934. SKSL vaati SSTP:n rekisteröinnin kumoamista oikeusteitse, mutta Helsingin raastuvanoikeus ratkaisi asian SSTP:n eduksi keväällä 1935.[8]

Lakkautus muokkaa

SSTP lakkautettiin jatkosodan jälkeen (23. syyskuuta 1944 voimaan tulleen) välirauhansopimuksen 21. artiklan nojalla 12. lokakuuta 1944.[9]

Lähteet muokkaa

  • Henrik Ekberg: Führerns trogna följeslagare. Den finländska nazismen 1932–1944. Schildts, 1991. 951-50-0522-1.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i Ekberg 1991, s. 95–99.
  2. a b Ekberg 1991, s. 57.
  3. a b c Puolueohjelma 1935 (Pohtiva – poliittisten ohjelmien tietovaranto)
  4. Ekberg 1991, s. 63–94.
  5. Ekberg 1991, s. 89–90.
  6. Fennica – Suomen kansallisbibliografia[vanhentunut linkki] (Kansalliskirjasto)
  7. Virallisissa tilastoissa ei erotella eduskunnan ulkopuolelle jääneiden listojen kannatuksia. Nämä listat saivat Uudellamaalla yhteensä 534 ääntä.
  8. Ekberg 1991, s. 59.
  9. Mikko Uola: "Suomi sitoutuu hajottamaan...": Järjestöjen lakkauttaminen vuoden 1944 välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella, s. 262–271. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1999. ISBN 951-710-119-8.

Aiheesta muualla muokkaa