Wikipedia

Suomalainen musiikki

suomalaisten aikojen saatossa tekemä musiikki

Suomalainen musiikki tarkoittaa suomalaisten aikojen saatossa tekemää musiikkia. Se voidaan karkeasti jakaa kolmeen: kansanmusiikkiin, klassiseen taidemusiikkiin ja kevyeen musiikkiin.

”Suomen musiikin isäksi” kutsutaan varhaisromantiikkaa edustanutta Fredrik Paciusta, jonka tunnetuin sävellys on Suomen kansallislaulu Maamme.[1] 1800-luvun puolestavälistä aina toiseen maailmansotaan asti taidemusiikkia hallitsi myöhäisromantiikka, varsinkin kansallisromantiikka, keulahahmonaan Jean Sibelius.[2]

Modernismiin siirryttiin toden teolla vasta 1950-luvulla, kun Erik Bergman aikalaisineen käytti kaksitoistasäveljärjestelmää, sarjallisuutta ja sointi- ja kenttätekniikoita. 1970-luvulla alkoi suomalaisen oopperan renessanssi Aulis Sallisen ja Joonas Kokkosen sointimaailmaltaan perinteisten, niin sanottujen karvalakkioopperoiden myötä, mutta toisaalta nuoret säveltäjät ja muusikot toivat eurooppalaista radikaalia modernismia Suomeen muun muassa Korvat auki -yhdistyksen piirissä. Monet näistä 1970-luvun nuorista radikaaleista, kuten Kaija Saariaho, Magnus Lindberg ja Esa-Pekka Salonen, ovat nousseet kansainväliseen kuuluisuuteen 1980- ja 1990-lukujen aikana.[3]

Kevyt musiikki alkoi iskelmän läpilyönnillä. Rautalankamusiikista siirryttiin Suomi-poppiin. 1980-luvulla löivät läpi punk ja uusi aalto. Niitä seurasi metallimusiikin nousu. Kuuluisia suomalaisia yhtyeitä 1990–2000-luvuilla ovat HIM, Nightwish ja The Rasmus.

Klassinen musiikki muokkaa

Varhaiset vuodet muokkaa

Merkittävin vanhan musiikin osa on latinankielisten kirkko- ja koululaulujen kokoelma Piae Cantiones.[3]

Taidemusiikin juuret Suomessa eivät ole niin syvät kuin esimerkiksi Keski-Euroopan maissa, eikä renessanssin eikä barokin ajalta tunneta suomalaisia säveltäjiä. Musiikkielämä alkoi syntyä vasta wieniläisklassismin lopulla: muun muassa Turun Soitannollinen Seura perustettiin vuonna 1790.[4] Tämän aikakauden merkittävin säveltäjä oli Bernhard Henrik Crusell.[3]

Romantiikasta kansallisromantiikkaan muokkaa

Varhaisromantiikan ajan keskeinen vaikuttaja oli nykyisin ”Suomen musiikin isäksi” nimitetty saksalaissyntyinen Fredrik Pacius, joka toimi Helsingin yliopistossa musiikinopettajana.[3] 1800-luvun puolestavälistä aina toiseen maailmansotaan asti keskeinen Suomen taidemusiikin tyylisuunta oli myöhäisromantiikka ja etenkin kansallisromantiikka, jonka keulahahmo oli Suomen tunnetuin säveltäjä Jean Sibelius. Kansainvälisestikin laajalti tunnetun Sibeliuksen vaikutus Suomen musiikkielämään oli mittava.

Ensimmäiset suomalaiset modernistit, muun muassa impressionismista ja ekspressionismista vaikutteita saaneet Väinö Raitio (1891–1945) ja Aarre Merikanto ilmaantuivat musiikkielämään jo 1920-luvulla, mutta heidän modernisminsa ei kuitenkaan horjuttanut romantiikan valta-asemaa.

Modernismin nousu muokkaa

1950-luvulla modernismi rantautui Suomeen toden teolla niin sanotun modernismin toisen aallon myötä, jossa siirryttiin jo kaksitoistasäveljärjestelmään ja muihin uusiin sävellystekniikoihin. Ensimmäisiä suomalaisia kaksitoistasäveljärjestelmää käyttäneitä säveltäjiä oli Erik Bergman. 1950-luvulla käytettiin myös sarjallisuutta ja sointi- ja kenttätekniikoita. 1970-luvulla alkoi suomalaisen oopperan renessanssi Aulis Sallisen ja Joonas Kokkosen sointimaailmaltaan perinteisten, niin sanottujen karvalakkioopperoiden myötä, mutta toisaalta nuoret säveltäjät ja muusikot toivat eurooppalaista radikaalia modernismia Suomeen muun muassa Korvat auki -yhdistyksen piirissä. Monet näistä 1970-luvun nuorista radikaaleista, kuten Kaija Saariaho, Magnus Lindberg ja Esa-Pekka Salonen, nousivat kansainväliseen kuuluisuuteen 1980- ja 1990-lukujen aikana.[3]

Oopperamusiikki muokkaa

Pääartikkeli: Suomalainen oopperamusiikki
 
Suomen Kansallisooppera ja -baletti Töölönlahdella Helsingissä.

Suomalaisen oopperamusiikin alku sijoittuu 1700-luvun loppupuolelle, jolloin järjestettiin ensimmäiset oopperaesitykset Suomessa. Varsinaisesti kiinnostus taidemuotoon heräsi kuitenkin vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ensimmäinen suomalainen oopperateos on Fredrik Paciuksen Topeliuksen librettoon säveltämä Kaarle-kuninkaan metsästys (Kung Karls jakt) vuodelta 1852.[3]

Suomalainen oopperataide alkoi 1970-luvulla saavuttaa kansainvälistä mainetta ennen kaikkea Joonas Kokkosen ja Aulis Sallisen niin kutsutuilla karvalakkioopperoilla kuten Punainen viiva ja Viimeiset kiusaukset. Suomen nousuun yhdeksi maailman johtavista oopperamaista vaikuttivat myös Savonlinnan oopperajuhlat ja monien suomalaisten laulajien kuten Martti Talvelan ja myöhemmin esimerkiksi Karita Mattilan ja Soile Isokosken saavuttama kansainvälinen maine. Vuosituhannen vaihteen merkittävin hahmo suomalaisessa oopperassa on ollut Kaija Saariaho, jonka ensimmäinen ooppera Kaukainen rakkaus (L’amour de loin, 2000) sai runsaasti kansainvälistä huomiota.

Kevyt musiikki muokkaa

Iskelmämusiikki muokkaa

Pääartikkeli: Iskelmämusiikki

Iskelmä-sanan suomen kieleen on keksinyt R. R. Ryynänen, joka yhdessä Georg Malmstenin kanssa esitteli ensiksi sanan iskusävelmä, joka sittemmin hioutui lyhyempään muotoonsa iskelmäksi.[5][6]

Suomen ensimmäisenä iskelmälaulajana voidaan pitää 1910- ja 1920-luvuilla suosittua J. Alfred Tanneria. Toisenlaisen määritelmän mukaan ensimmäisenä iskelmälaulajana pidetään oopperalaulaja Ture Araa, jonka vuonna 1929 levytetty ”Emma” oli Suomen ensimmäinen suurhitti. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisiä vaikuttajia ovat muun muassa Georg Malmstén ja Matti Jurva sekä Dallapé-orkesteri. Myöhempien vuosikymmenten iskelmätähtiä ovat esimerkiksi Olavi Virta, Juha ”Watt” Vainio, Annikki Tähti, Laila Kinnunen, Jukka Kuoppamäki, Eino Grön, Katri Helena, Marion Rung, Reijo Taipale, Teuvo Valo, Topi Sorsakoski, Janne Tulkki, Paula Koivuniemi, Lea Laven. Isto Hiltunen, Anna Eriksson, Matti ja Teppo, Kaija Koo, Jari Sillanpää, Juha Tapio, Kirka, Kari Tapio, Vesa-Matti Loiri, Arja Koriseva ja Carola.

Suomalainen iskelmämusiikki on saanut paljon vaikutteita slaavilaisesta musiikista, joita useat artistit ovat vuosien ajan tulkinneet suomeksi.

Jazz muokkaa

Pääartikkeli: Suomalainen jazz

Jazz tuli Suomeen 1920-luvulla illallistanssiaisten kautta. Niihin hankittiin ulkomaisia orkestereita, joiden soitossa oli myös jazzin vaikutteita.[7] Kun ragtimeen yhdistyi kansanmusiikin aineksia, syntyi ”haitarijazzia”, jonka kuuluisin edustaja oli Dallapé-orkesteri.[8]

Vuodesta 1972 alkaen jazz- ja popmusiikkia on voinut opiskella Suomessa, aluksi Oulunkylän Pop/jazz -opistossa, joka on nykyisin ammattikorkeakoulu Pop & Jazz Konservatorio.[9]

Suomirock muokkaa

Pääartikkeli: Suomirock
 
22-Pistepirkko vuonna 2008.

Suomirock on yleisnimitys suomalaiselle rockmusiikille. Suppeammassa merkityksessä se tarkoittaa suomenkielistä rockmusiikkia. Suomalaiset ovat esittäneet rockia 1950-luvulta alkaen, mutta tunnetuimmat alan edustajat aloittivat vasta 1970- ja 1980-luvuilla. Eräs merkkipaalu oli M. A. Nummisen ja muiden muusikkojen muodostaman Suomen Talvisota -yhtyeen albumi Underground-Rock. Aluksi suomalaisten artistien kappaleet olivat usein käännöskappaleita suurimmista ulkomaisista hiteistä, mutta rockmusiikin tultua tutummaksi alettiin kappaleita tehdä myös suomalaisten omin voimin. Monet suomirockin suurimmista uranuurtajista, kuten esimerkiksi Eppu Normaali ja Leevi and the Leavings, sävelsivät ja sanoittivat lähes kaikki laulunsa itse. Sen sijaan esimerkiksi Popeda ja Yö ovat käyttäneet varsin paljon myös muita suomalaisia säveltäjiä ja sanoittajia.

1970-luvun tunnettuja artisteja olivat muun muassa Hector, Rauli Badding Somerjoki, Hurriganes, Dave Lindholm ja Juice Leskinen. Progea edustivat Wigwam ja Tasavallan Presidentti. 1970- ja 80-lukujen taitteessa esiin nousi punkin myötä suomirockin uusi aalto. Punkia soittivat muun muassa Pelle Miljoona, Lama ja torniolainen Terveet Kädet. Toisenlaista uutta aaltoa edusti Se. Ismo Alanko vaikutti ensin Hassisen kone -yhtyeen laulajana, sitten Sielun veljissä ja myöhemmin sooloartistina. Leskisen ja Alangon lisäksi omaperäisinä sanoittajina tunnetaan Tuomari Nurmio ja Kauko Röyhkä. Hanoi Rocks kävi lähellä kansainvälistä läpimurtoa. 1980-luvun yhtyeitä olivat muun muassa Peer Günt, SIG, Dingo, Tavaramarkkinat, Clifters, Keba. Uraansa aloittivat 22-Pistepirkko, Kolmas Nainen, Miljoonasade, Freud, Marx, Engels & Jung ja Kari Peitsamo.

1990-luvulla nousivat YUP, CMX, Don Huonot, Apulanta, Maija Vilkkumaa, Egotrippi, Zen Café, 69 Eyes, Kotiteollisuus, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit, Maj Karma, Tehosekoitin, Jonna Tervomaa, Absoluuttinen Nollapiste ja Kingston Wall.

Muita tunnettuja suomalaisia rockyhtyeitä ja -artisteja ovat muun muassa Klamydia, The Crash, Herra Ylppö, Stam1na, Von Hertzen Brothers, Radiopuhelimet, Aknestik ja Mana Mana.

Hip hop & rap muokkaa

Pääartikkeli: Suomalainen rap

Suomalainen rap eli Suomiräp[10] on Suomessa tuotettua rap-musiikkia, joka yleisesti ottaen esitetään suomeksi, mutta joskus myös englanniksi. Suomessa tehtiin rappia jo 1980-luvun alussa ja suomalainen rap sai muutamien esittäjien muodossa suosiota 1990-luvun alussa, mutta pysyvämmäksi ilmiöksi se jäi vasta 2000-luvulla.

Ensimmäisenä levytettynä suomalaisena rap-kappaleena on yleisesti mainittu General Njassan "I'm Young, Beautiful and Natural", joka ilmestyi vuonna 1983. Varsinainen suomenkielinen rap-musiikki löi läpi itsensä ensimmäisen kerran 1990-luvun taitteessa, kun muun muassa Raptori, Pääkköset ja MC Nikke T rynnistivät markkinoille. Näiden yhtyeiden lähestymistapa musiikkiin oli varsin humoristinen.

Nykyisin monet suomalaiset rap-artistit julkaisevat musiikkiaan omakustanteina tai pienten itsenäisten levy-yhtiöiden, kuten Monspin, 3rd Railin, Rähinän ja Numbers Entertainmentin kautta. Suomen viralliselle albumilistalle ovat yltäneet muun muassa Paleface, Monspin Ruudolf, Kemmuru, DJPP, Notkea Rotta ja Steen1, 3rd Railin Reilukerho, Jontti & Shaka ja Hannibal & Soppa, Gee, Rähinän Elastinen sekä Iso H, Trilogia ja Cheek sekä Numbersin Asa.

Popmusiikki muokkaa

Suosittuja suomalaisia popyhtyeitä ja -artisteja ovat olleet muun muassa Anssi Kela, Jenni Vartiainen, Leevi and The Leavings, Aikakone, J. Karjalainen, Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Irwin Goodman, Tiktak, Ultra Bra, Chisu, Anna Abreu, PMMP, The Rasmus, Anna Puu, Antti Tuisku, Jukka Poika, Indica ja Movetron.

Metallimusiikki muokkaa

Useat suomalaiset metalliyhtyeet ovat menestyneet kansainvälisesti, kuten Sentenced, Nightwish, HIM, Sonata Arctica, Lordi, Stratovarius, Children of Bodom, Amorphis, Apocalyptica, Impaled Nazarene, Beherit ja Waltari.

Kansanmusiikki muokkaa

Pääartikkeli: Suomalainen kansanmusiikki

Suomalainen kansanmusiikki koostuu karkeasti ottaen kahdesta linjasta: lauluista ja pelimannimusiikista. Suomalainen kansanmusiikki sisältää huhuillen, resitoiden, laulaen, rallatellen, rummuttaen ja soittaen esitettyä sävelaihelmia. Ne sisältävät usein motiiveja ja ennestään tuntemattomia sävelmiä. Suomalainen laulurunous oli tavallisesti kalevalanmittaisia muinaisrunoja, joita useimmiten esitettiin esi- ja jälkilaulajan vuorotellessa säkeittäin.

Pelimannimusiikki on saanut alkunsa 1600-luvulla keski-euroopasta Ruotsin kautta tulleista sävelmistä. Keskeinen soitin on viulu, myöhemmin myös haitari, klarinetti ja harmoni. Sävelmät ovat eurooppalaismallisia tanssisävelmiä, ensin polkia, myöhemmin poloneesi ja masurkka ja 1800-luvulta alkaen myös polkka, jenkka ja valssi.

Katso myös:

Keskiaika muokkaa

Katso myös:

1600-1800-luvut muokkaa

Katso myös:

1800-1900-lukujen vaihde, itsenäisyyden alkuajat muokkaa

Säveltäjiä:

Kuoroja:

Aikajana suomalaisista säveltäjistä muokkaa

Magnus LindbergKaija SaariahoKalevi AhoAulis SallinenEinojuhani RautavaaraJoonas KokkonenAarre MerikantoLeevi MadetojaToivo KuulaHeikki KlemettiErkki MelartinOskari MerikantoJean SibeliusP. J. HannikainenFredrik Pacius

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Fredrik Pacius - suomalaisen musiikin isä 2009. Suomen pääkonsulaatti, Hampuri. Viitattu 13.7.2015.
  2. ↑ Aikajana Suomalaiset säelet. Yle. Viitattu 13.7.2015.
  3. ↑ a b c d e f Sakari Hilden: Suomen Musiikki elisanet.fi. Arkistoitu 18.2.2020. Viitattu 13.7.2015.
  4. ↑ Turun Soitannollinen Seura (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Jukka Lindfors: R. R. Ryynänen keksi iskelmän Ylen elävä arkisto. 29.12.2006. YLE. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 16.1.2008.
  6. ↑ Juhani Leinonen: Georg Malmstèn­ stadin kundi 100 vuotta SELVIS. 2002. Arkistoitu 14.10.2007. Viitattu 16.1.2008.
  7. ↑ Jazz saapuu Suomeen Suomalaisen jazzin vuosisata. Arkistoitu 27.5.2014. Viitattu 18.8.2015.
  8. ↑ Dallape Suomalaisen Jazzin Vuosisata. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 18.8.2015.
  9. ↑ 1970-luku Suomalaisen jazzin vuosisata. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 18.8.2015.
  10. ↑ Suomiräpin alkutaipaleet kirjaksi ja levyksi 03.07.2011. Radio Nova. Viitattu 29.11.2011.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Aho, Kalevi ym.: Suomen musiikki. Helsingissä: Otava, 1996. ISBN 951-1-14476-6.
  • Bruun, Seppo ym.: Jee jee jee. Suomalaisen rockin historia. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.
  • Donner, Philip & Kurkela, Vesa & Lahtinen, Matti (toim.): Suomen etnisten vähemmistöjen musiikki. Suomen antropologisen seuran toimituksia 8. Helsinki: Kirjastopalvelu, 1981. ISBN 951-692-070-5.
  • Korhonen, Kimmo: Suomen säveltäjiä neljältä vuosisadalta. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2004. ISBN 951-692-569-3.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomalainen musiikki.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomalainen_musiikki&oldid=22192401”