Avaa päävalikko

Sulo Viljo Hintikka (31. heinäkuuta 1884 Joroinen2. maaliskuuta 1925 Helsinki) oli kemisti, professori ja Suomen ensimmäinen tekniikan tohtori.

ElämäkertaMuokkaa

Hintikan vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Elias Aukusti Hintikka ja Sofia Liimatainen. Hän valmistui Polyteknillisestä opistosta insinööriksi 1907 ja toimi professori Gustaf Kompan assistenttina. Hänen väitöskirjansa Kamfenilonitutkimuksia oli ensimmäinen tekniikan alalta Suomessa koskaan laadittu. Se tarkastettiin Teknillisen korkeakoulun juhlasalissa 24. toukokuuta 1911. Korkeakoulun opettajakollegin valitsemina tarkastajina toimivat Komppa sekä kemian lehtori, tohtori Guss Mattsson. Opettajakollegin hyväksyttyä työn Hintikasta tuli tekniikan tohtori seuraavana vuonna. Hän oli aktiivinen tutkija, jonka työt tunnettiin ulkomaillakin. Hintikka tutki muun muassa tärpätin käyttöä bensiinimoottorin voimanlähteenä. Tärkeimmät hänen suomeksi julkaisemistaan teoksista olivat Synteettinen alkoholi ja puualkoholi (1919), Eläin- ja kasvikunnan tuotteet kaupassa ja teollisuudessa (1920), Yleistajuinen kemia (1921) sekä Selluloosakemia (1921). Hän laati lisäksi oppikirjoja ammattikouluja varten.

Hintikasta tuli Teknillisen korkeakoulun kemian lehtori vuonna 1915 ja 1923 hänet nimitettiin korkeakoulun orgaanisen kemian ja erityisesti puun kemiallisen teknologian professoriksi. Aloitteen professuuria varten teki Puunjalostusteollisuuden keskusliitto. Hintikka oli myös Suomen Teollisuuslehden toimittaja ja Kotimaisen Työn Liiton toimituksen apujäsenen sekä Suomalaisten Kemistien Seuran perustajajäsen. Vuodesta 1920 alkaen hän toimi Teknillisen Aikakauslehden päätoimittajana.

Hintikan puoliso vuodesta 1910 oli Signe Mesterton (k. 1925).

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa