Sukellusvene Saukko
Sukellusvene Saukko oli Suomen merivoimien sukellusvene, joka oli käytössä Itämerellä vuosina 1930–1945.
| Saukko | |
|---|---|
 Sukellusvene Saukko |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Hietalahden telakka, Helsinki |
| Laskettu vesille | 2. heinäkuuta 1930 |
| Palveluskäyttöön | 15. joulukuuta 1930 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1945 |
| Loppuvaihe | romutettu 1953 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 99 t |
| Pituus | 32,95 m |
| Leveys | 3,2 m |
| Syväys | 3,22 m |
| Koneteho |
Diesel 200 hv Sähkö 120 hv |
| Nopeus |
10 solmua (pinnalla) 6,25 solmua (sukellus) |
| Toimintamatka |
500 mpk@8 solmua (pinnalla) 50 mpk@4 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 15 |
| Maksimisyvyys | 75 m |
| Hätäsukellus | 45 sekunnissa 9,3 m |
| Aseistus | |
| Aseistus | 12,7 mm konekivääri |
| Torpedot | 2 × 450 mm |
| Miinat | 9 × 80kg |
Alun perin Laatokalla käytettäväksi suunniteltu Saukko oli poikkeuksellisen pieni sukellusvene, virallisesti nimelliseltä uppoumaltaan vain 99 tonnia. Suomen ja Neuvostoliiton välisen, vuoden 1920 Tarton rauhansopimuksen mukaan millään järvillä ei saanut olla sota-aluksia, joiden uppouma ylittäisi 100 tonnia.[1]
Valmistus muokkaa
Saukon köli laskettiin 1928 Hietalahden sulkutelakalla Helsingissä. Se suunniteltiin saksalaisen Pu110 ("pienemmän nopeasti koottavan sukellusveneen prototyyppi") mukaisesti. Telakka toimi tiiviissä yhteistyössä yhdysvaltalaisen Electric Boat Companyn kanssa, mutta aluksen suunnittelusta vastasi saksalaisten hollantilainen bulvaaniyritys Ingenieurskantoor voor Scheepsbouw (I.v.S).
Telakan ja sen alihankkijoiden jatkuva myöhästely aikatauluista, työn heikko laatu ja dieselmoottorin toimitusvaikeudet sekä "lastentaudit" aiheuttivat sen, että työt aiottiin keskeyttää jo toukokuussa 1929. Tilanne korjaantui telakan hankittua ulkomaista, lähinnä saksalaista työvoimaa. Tämän jälkeen alus valmistuikin ripeästi. Sukellusvene laskettiin vesille 2. heinäkuuta 1930[1] ja valmistui 16. joulukuuta 1930. Saukko oli valmistuessaan maailman pienin sukellusvene. Uppouma oli virallisesti ainoastaan 99 tonnia.[2]
Aluksella oli 15 hengen miehistö.[3] Veneen ulkorunko oli valmistettu kestämään Itämeren jääolot. Vene voitiin purkaa kahteen osaan ja sen torni voitiin irrottaa rautatiekuljetusta varten.[4]
Palvelus muokkaa
Aluksi Saukko oli tarkoitus siirtää rautateitse Lahdenpohjaan Suomen Laatokan-laivastoon. Tämä suunnitelma kuitenkin peruuntui.
Talvisodassa 1939–1940 ja jatkosodassa 1941–1944 vene osallistui sotatoimiin Itämerellä. Sen ainoaksi varsinaiseksi sotatoimeksi jäi torpedon laukaisu Somerin majakkasaaren laituriin kahta siellä ollutta kookasta vartioalusta kohti. Se muodostui vaaralliseksi, kun torpedo käynnistyi jo putkessa ja osa pakokaasuista pääsi veneeseen. Lisäksi venäläiset vainosivat hyökkääjää poikkeuksellisen ankarasti. Kun vene lopulta pääsi pintautumaan, päällikön lisäksi vain viisi miestä oli toimintakuntoisia, muut olivat tajuttomia hapenpuutteen vuoksi.
Tammikuussa 1945 liittoutuneiden valvontakomissio määräsi Saukon ja muut Suomen merivoimien sukellusveneet aseista riisuttaviksi. Saukko hylättiin muiden Suomen sukellusveneiden kanssa Suomenlinnan satamaan, kunnes se myytiin 1953 romutettavaksi Belgiaan.[3]
Lähteet muokkaa
- Kijanen, Kalervo: Sukellushälytys. Lahti: Lahden kirjapaino ja Sanomalehti, 1977. ISBN 951-95457-0-0.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Finnish Submarines ([Arkistoitu versio 2.6.2009])
- ↑ Rössler, E.: The U-boat: the evolution and technical history of German submarines, sivu 93. ISBN 0-304-36120-8
- ↑ a b Sotahistoria | Vaatteet homehtuivat päälle, ja vessan vetäminen saattoi tappaa – Tällaista oli elämä kaikkien tuntemassa sukellusveneessä Helsingin edustalla Helsingin Sanomat. 10.5.2023. Viitattu 10.5.2023.
- ↑ Kijanen 1977 s. 34
Kirjallisuutta muokkaa
- Markku Melkko, Suomen sukellusveneet, Minerva, 2008 ISBN 978-952-492-208-1
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sukellusvene Saukko Wikimedia Commonsissa
- YouTube: Satunnaista sotilashistoriaa: Saukko