Sukellustaulukot ovat lääketieteellisin keinoin laadittuja sukellusohjeita. Niihin on merkitty valmiiksi etukäteen lasketut suurimmat sukellusajat syvyyksissä 0–51 metriin sekä vaadittavat turvapysähdykset.

BSAC Nitrox sukellustaulukoita

Kun ihminen tai yleensä lämminverinen olento hengittää ilmaa paineessa, ilman sisältämä happi palaa hiilidioksidiksi ja typpi imeytyy vereen. Määrätyn rajan jälkeen typpeä imeytyy liikaa: jos silloin paine alenee eli sukeltaja nousee liian nopeasti pintaan, vereen imeytynyt typpi alkaa kuohua muodostaen kuplia, jotka voivat tukkia hiussuonia ja hermosolmukkeita aiheuttaen mm. sisäisiä verenvuotoja sekä halvauskohtauksia.

Tätä tilaa kutsutaan sukeltajantaudiksi.

Sukeltajantaudin voi estää oikealla menettelytavalla; sukellus suunnitellaan huolellisesti: kun tiedetään suurin haluttu syvyys, se etsitään sukellustaulukosta ja samalla nähdään mikä on suurin sallittu alttiinaoloaika eli aika suurimmassa syvyydessä ennen nousuun lähtöä. Juuri pinnasta lähdettäessä asetetaan sukeltajankellon aikarenkaan merkki - oman tottumuksen mukaan - osoittamaan joko lähtö- tai paluuaikaa. Kun alttiinaoloaika lähestyy täyttymistään, aloitetaan nousu vauhdilla enintään 10 metriä/minuutti. Lisäksi jos sukellus on ollut yli 10 metrin syvyyteen tehdään 3 metrin syvyydessä viiden minuutin turvapysähdys. Syvemmillä sukelluksilla on omat tarkkaan lasketut turvapysähdyksensä.

Kohtuullisen hyvä nyrkkisääntö on "Ei yli 50" -sääntö: sen mukaan sukellusaika ja syvyys eivät saa ylittää lukua 50 eli 10 metriä - 40 minuuttia, 15 metriä - 35 minuuttia, j.n.e. Tämä laskutapa matalissa syvyyksissä jopa alittaa sukellustaulukkojen ajat ja on siis kohtuullisen turvallinen.

Sukellustaulukoina käytettiin aiemmin Yhdysvaltain laivaston kehittämiä US Navy -taulukoita, mutta ne aiheuttivat välillisesti liikaa ongelmia, koska ne oli kehitetty käyttäen koehenkilöinä huippukuntoisia miehiä. Siksi taulukot uusittiin noin vuonna 1985, ja niitä on tarkastettu pari kertaa sen jälkeen.

Sukellustietokoneen suosion kasvaessa taulukot ovat tahtoneet jäädä taka-alalle, joskin on havaittu että sukeltajantaudit ovat lisääntyneet samassa suhteessa.lähde?

Lähteet muokkaa

  • Pekka Mattila & Timo Vikman:: Sukellus. Suomen urheilusukeltajain liitto, 1989. ISBN 952-90-0482-6.
  • Henrik Renvall: Sukella turvallisesti : sukelluksen fysiikkaa ja lääketiedettä. Tammi, 1975. ISBN 951-30-3072-5.

Aiheesta muualla muokkaa