Suffiksi (eli jälkiliite tai takaliite) on sanan loppuun tuleva osa, jolla on eri merkitys kuin sanan vartalolla. Se voi muuttaa sanan tarkoitusta tai olla vain kieliopillinen pääte.[1][2] Suomen kielen taivutus- ja johdospäätteet (johtimet eli johtopäätteet) ovat pääosin suffikseja. Myös omistusliitteet eli possessiivisuffiksit ovat suffikseja.

Taivutuspäätteitä ovat suomessa mm. nominien sija- ja lukupäätteet ja verbien persoona-, luku- ja aikamuotopäätteet. Osalla päätteistä on vain yksi ilmiasu, kuten allatiivilla: -lle esimerkiksi kadulle. Niillä päätteillä, joihin sisältyy takavokaali a, o tai u on myös etuvokaalinen vastine, kuten inessiivin päätteellä: ssa/-ssä esimerkiksi talossa, kylässä.

Englannin kielessä suffikseja ovat muun muassa verbien taivutuspäätteet -s, -ed ja -ing, adjektiivien vertailuasteiden tunnukset -er ja -est sekä monet johtimet, kuten -ism, -less ja -ize[3].

Katso myösMuokkaa


LähteetMuokkaa

  1. Määritelmät: suffiksi Iso suomen kielioppi. Viitattu 24.7.2020.
  2. Suffixes dictionary.cambridge.org. Viitattu 24.7.2020.
  3. A List of 26 Common Suffixes in English thoughtco.com. Viitattu 24.7.2020.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.