Avaa päävalikko

Streptococcus pyogenes eli A-streptokokki on grampositiivisiin kokkibakteereihin kuuluva bakteerilaji. Se kuuluu sukuun Streptococcus. S. pyogenes tunnetaan nimellä A-ryhmän streptokokki (GAS), koska sillä on soluseinässään Lancefieldin luokituksen mukainen A-ryhmän antigeeni. S. pyogenes on beetahemolyyttinen bakteeri, mikä tarkoittaa, että veriagar-kasvualustalla sillä on kyky hemolyysiin eli punasolujen hajotukseen. [1]

Streptococcus pyogenes
Streptococcus pyogenes.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Bakteerit Bacteria
Kunta: Bakteerit Eubacteria
Pääjakso: Firmicutes
Luokka: Basillit Bacilli
Lahko: Lactobacillales
Heimo: Streptococcaceae
Suku: Streptococcus
Laji: pyogenes
Kaksiosainen nimi

Streptococcus pyogenes
Rosenbach, 1884

Katso myös

 Commons-logo.svg Streptococcus pyogenes Commonsissa

Lapsista 10-20 %:lla on nielussaan GAS ja aikuisilla noin 5 %:lla. Se leviää pisara- tai kosketustartuntana lähikontaktissa oleville ihmisille.[2] S. pyogenes aiheuttaa ihmisille erilaisia infektioita, joista yleisin on nielutulehdus eli angiina. Muita bakteerin aiheuttamia infektioita ovat tulirokko, märkärupi, lasten peräaukon alueen ihotulehdus (perianaalidermatiitti) ja erysipelas eli ruusu.[3] GAS voi aiheuttaa myös vakavia yleisinfektioita aiemmin terveelle ihmiselle. Ne ovat nopeasti eteneviä pehmytkudosinfektioita, kuten nekrotisoiva faskiitti.[2]

GAS-infektio todetaan nielunäytteestä antigeenipikatestillä tai viljelyllä. Vakavan streptokokki A -infektion yhteydessä bakteeri kasvaa verestä, aivo-selkäydinnesteestä tai muusta normaalisti steriilistä kudos- tai nestenäytteestä. Yleisin hoitokeino on penisilliini, jolle S. pyogenes on vielä herkkä. Muita vaihtoehtoja ovat ensimmäisen polven kefalosporiinit ja klindamysiini. Tehokkaimmat keinot torjua A-streptokokin aiheuttamia infektioita ovat hyvä käsihygienia ja haavojen pitäminen puhtaana.[2]

S. pyogenes -bakteerin yksi tärkeimmistä virulenssitekijöistä ovat sen pinnalla olevat M-proteiinit. M-proteiinit ovat tyypillisiä Streptococcus-suvun lajeille. Ne ovat vuorovaikutuksessa ihmisen fibrinolyyttisen järjestelmän kanssa ja hyödyntävät sitä tunkeutuessaan syvemmälle kudoksiin. M-proteiinit mm. säätelevät epiteeli- ja endoteelisoluihin kiinnittymistä, lieventävät elimistön immuunivasteita ja estävät fagosytoosia. S. pyogenes -bakteereiden serotyyppaus perustuu M-proteiineihin ja tällä hetkellä tiedetään yli 250 erilaista GAS-kantaa. [4] M-proteiinit ovat myös mahdollisia rokotteita S. pyogenesta vastaan.[5]

S. pyogenes voi hyödyntää esimerkiksi haavoja tunkeutuessaan ihmisen elimistöön. Kun haava syntyy, siihen muodostuu nopeasti rupi fibrinogeenin aktivoituessa aktiiviseksi fibriiniksi. Fibriiniin tarttuu verihiutaleita ja lopulta haava umpeutuu. Fibriinin muodostama hyytymä pitää kuitenkin saada liuotettua haavan parantumisen jälkeen ja tässä tarvitaan plasmiinia. Plasminogeeni aktivoituu plasmiiniksi, tarttuu verihyytymään ja saa sen liukenemaan. S. pyogenes voi sitoa plasminogeenin M-proteiinien avulla ja saada sen muuttumaan aktiiviseksi plasmiiniksi. Kun bakteerin pinnalla on aktiivinen plasmiini, se hajottaa haavassa olevan hyytymän ja S. pyogenes pääsee elimistöön. [4]

LähteetMuokkaa

  1. Kenneth Todar: Streptococcus pyogenes and Streptococcal Disease Todar's Online Textbook of Bacteriology. Viitattu 2.12.2015.
  2. a b c A-ryhmän streptokokki thl.fi. 26.4.2016. Viitattu 13.3.2019.
  3. A-ryhmän streptokokki 9.9.2013. THL. Viitattu 2.12.2015.
  4. a b Glinton K, Beck J, Liang Z, Qiu C, Lee SW, Ploplis VA & Castellino FJ: Variable region in streptococcal M-proteins provides stable binding with host fibrinogen for plasminogen-mediated bacterial invasion. Journal of Biological Chemistry, 2017.
  5. Smeesters P, McMillan D & Sriprakash K.: The streptococcal M protein: a highly versatile molecule. Trends in Microbiology 18: 275–282, 2010.
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.