Tämä artikkeli käsittelee albumia. Strange Days käsittelee elokuvaa.
Strange Days
The Doors
Studioalbumin Strange Days kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  toukokuu – elokuu 1967
 Studio  Sunset Sound Recorders, Hollywood
 Julkaistu 7. lokakuuta 1967
 Formaatti LP, C-kasetti, CD
 Tuottaja(t) Paul Rothchild
 Tyylilaji psykedeelinen rock, acid rock
 Kesto 34.39[1]
 Levy-yhtiö Elektra
Muut kannet
Strangedaysback.jpg
CD-version takakansi
Singlet albumilta Strange Days
  1. People Are Strange
    Julkaistu: syyskuu 1967
  2. Love Me Two Times
    Julkaistu: marraskuu 1967
Listasijoitukset

Yhdysvallat 3. (1967)[2]

The Doorsin muut julkaisut
The Doors
1967
Strange Days
1967
Waiting for the Sun
1968

Strange Days on yhdysvaltalaisen rockyhtyeen The Doorsin vuoden 7. lokakuuta 1967 julkaisema toinen studioalbumi. Aiemmin samana vuonna oli julkaistu yhtyeen esikoisalbumi The Doors, joka nosti yhtyeen pinnalle. Strange Days auttoi yhtyettä nousemaan jopa suurempaan maineeseen. ”Love Me Two Times” nousi albumilla hitiksi, ”People Are Strange” sekä nimikappale nousivat klassikoiksi.

NauhoitusMuokkaa

Strange Days nauhoitettiin kiertueiden välissä toukokuun ja elokuun välillä 1967 Sunset Sound Recordersilla Hollywoodissa. Samaa studiota käytettiin The Doorsin esikoisalbumin nauhoituksessa. Tuottaja Paul A. Rothchild ja äänisuunnittelija Bruce Botnick käyttivät 8-raitanauhuria. Pidennetyt sessiot antoivat yhtyeen kokeilla studiossa ja muuntaa soundiaan erikoisilla soittimilla ja musiikin käsittelyllä. Botnickin mukaan The Doors sai tähän inspiraatiota The Beatlesin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumilta sen jälkeen, kun he olivat kuunnelleet albumin ja hullaantuneet kuulemastaan. Botnick sanoi, että seuraten The Beatlesin esimerkkiä The Doors oli päättäväinen kokeilemaan uusia nauhoitustekniikoita.[3]

Paul Beaverin kanssa kehitetty nimikappale on yksi ensimmäisistä rockkappaleista, joissa käytetään Moog-syntetisaattoria. Morrisonin runossa ”Horse Latitudes” Botnick käytti nauhurin kohinaa ja muutti sen nopeutta kelaamalla nauhuria kädellä, jolloin sen ääni kuulosti aivan tuulelta. Samalla yhtyeen jäsenet soittivat eri soittimia erikoisin tavoin.[4] Yhtye käytti myös konkreettisen musiikin tekniikoita albumilla.[3]

KappaleetMuokkaa

A-puoli

  1. Strange Days – 3.05
  2. You’re Lost Little Girl – 3.01
  3. Love Me Two Times – 3.23
  4. Unhappy Girl – 2.00
  5. Horse Latitudes – 1.30
  6. Moonlight Drive – 3.00

B-puoli

  1. People Are Strange – 2.10
  2. My Eyes Have Seen You – 2.22
  3. I Can’t See Your Face in My Mind – 3.18
  4. When the Music’s Over – 11.00

Vuoden 2007 uusintapainoksen bonuskappaleet

  1. People Are Strange – 1.57 (False Starts & Dialogue)
  2. Love Me Two Times – 3.19 (Otto 3)

KokoonpanoMuokkaa

ArvostelutMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Strange Days - The Doors AllMusic. Viitattu 19.11.2019. (englanniksi)
  2. Strange Days - The Doors AllMusic. Viitattu 7. helmikuuta 2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  3. a b Pinch, Trevor; Trocco, Frank: Analog Days: The Invention and Impact of the Moog Synthesizer, s. 120. Harvard University Press, 2002. (englanniksi)
  4. Hopkins, Jerry; Sugerman, Danny: No One Here Gets Out Alive, s. 128. Plexus Publishing, 1980. (englanniksi)
  5. Cinquemani, Sal: Review: The Doors, Strange Days Slant magazine. 18.4.2007. Viitattu 19.11.2019. (englanniksi)