Steven Hooker
Steven Hooker (s. 16. heinäkuuta 1982 Melbourne) on australialainen entinen seiväshyppääjä. Hän voitti seiväshypyn olympiakultaa Pekingin olympialaisissa 2008 hypäten samalla uuden olympiaennätyksen 596 senttimetriä.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Steven Hooker | |||
Maa:  Australia
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Peking 2008 | seiväshyppy | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Berliini 2009 | seiväshyppy | |
| Sisäratojen MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Doha 2010 | seiväshyppy | |
 Pronssia |
Valencia 2008 | seiväshyppy | |
| Kansainyhteisön kisat | |||
| Kultaa |
Melbourne 2006 | seiväshyppy | |
| Kultaa |
Delhi 2010 | seiväshyppy | |
Hooker sijoittui Santiago de Chilen nuorten MM-kisoissa 2000 seiväshypyssä neljänneksi tuloksella 520. Hän osallistui Ateenan olympialaisiin 2004, mutta karsiutui hypättyään 530. Hooker karsiutui myös Helsingin MM-kisoissa 2005 tuloksella 545. Vuonna 2006 Hooker voitti sekä Melbournen Kansainyhteisön kisat että Ateenan maailmancupin tuloksella 580. Saman vuoden IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän oli viides. Osakan MM-kisoissa 2007 Hooker sijoittui yhdeksänneksi. Kauden lopussa IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän oli kolmas tuloksella 581. Valencian MM-hallikisoissa 2008 hän voitti MM-pronssia tuloksella 580.
Pekingin olympialaisissa 2008 Hooker voitti olympiakultaa. Hän aloitti karsintakilpailussa korkeudesta 565 ja ylitti sen viimeisellä eli kolmannella yrityksellään ja varmisti samalla pääsyn loppukilpailuun. Loppukilpailussa hän ylitti aloituskorkeutensa 560 ensimmäisellään ja sen jälkeen korkeudet 580, 585, 590 ja 596 kolmannella yrityksellään. Mitalisijan hän varmisti ylitettyään korkeuden 580 ja olympiavoitto varmistui korkeudessa 590 kun venäläinen Jevgeni Lukjanenko pudotti kolmesti. Lopuksi Hooker ylitti kolmannellaan uuden olympiaennätyksen 596 cm. Entinen olympiaennätys oli Tim Mackin Ateenassa 2004 hyppäämä 595 cm.[1][2]
Ennen Berliinin MM-kilpailuita 2009 Hooker kärsi loukkaantumisesta ja Berliinin karsintakilpailussa hän hyppäsi vain yhden hypyn ja selvisi loppukilpailuun. Loppukilpailussa hän teki ensimmäisen yrityksen korkeudesta 585 cm, kun jäljellä oli hänen lisäkseen enää kolme hyppääjää. Hän pudotti riman ensimmäisellä yrityksellään ja siirsi jäljellä olevat kaksi yritystä seuraavaan korkeuteen 590 cm, kun Romain Mesnil ylitti 585 cm. Kilpailun toisella hypyllään hän ylitti 590 cm. Kun jäljellä olleet Renaud Lavillenie ja Mesnil eivät onnistuneet ylittämään 595 senttimetriä voitti Hooker maailmanmestaruuden. Hookerin aloituskorkeus 585 cm on arvokilpailuiden korkein aloituskorkeus ja 590 cm on arvokilpailuiden korkein ensimmäinen ylityskorkeus.[3] Hooker voitti MM-kultaa myös Dohan sisäratojen MM-kisoissa 2010 tuloksella 601. Delhin Kansainyhteisön kisoissa hän voitti mestaruuden tuloksella 560[4]. Daegun MM-kilpailuissa 2011 Hooker jäi karsinnassa ilman tulosta.[5] Lontoon olympialaisissa 2012 hän jäi loppukilpailussa ilman tulosta.[6]
Hookerin vanhemmat ovat myös olleet yleisurheilijoita. Hänen äitinsä Erica Hooker (o.s. Nixon) kilpaili pituushypyssä ja oli yhdeksänkertainen Australian-mestari sekä osallistui Münchenin olympialaisiin 1972. Hänen isänsä Bill Hooker kilpaili 800 metrin juoksussa ja oli nelinkertainen Australian-mestari.[7] Hänen ulkorataennätyksekseen jäi Perthissä 27. tammikuuta 2008 hypätty 600 cm ja sisärataennätykseksi Bostonissa 7. helmikuuta 2009 hypätty 606 cm.
Huhtikuussa 2014 Hooker ilmoitti lopettavansa uransa harjoittelumotivaation loppumisen vuoksi. Edellisen vuoden heinäkuussa Hookerin tehtyä epäonnistuneen harjoituksen, hän sopi valmentajansa kanssa jäävänsä harjoitustauolle ja miettimään uransa jatkoa. Usean kuukauden harkinnan jälkeen hän päätyi lopettamaan uransa.[8]
Henkilökohtaiset ennätykset muokkaa
Ulkoradat muokkaa
- 200 metrin juoksu: 21,78 (2004)
- Seiväshyppy: 600 (2008)
Sisäradat muokkaa
- Seiväshyppy: 606 (2009)
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Steven Hooker Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Brown, Matthew: Hooker visualises his way to “what every kid dreams of” 23.8.2008. IAAF. Viitattu 16.8.2011. (englanniksi)
- ↑ Turner, Chris: Men's Pole Vault - FINAL 22.8.2008. IAAF. Viitattu 16.8.2011. (englanniksi)
- ↑ Mulkeen, Jon: Event Report - Men's Pole Vault - Final berlin.iaaf.org. 22.8.2009. IAAF. Arkistoitu 26.9.2009. Viitattu 23.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Langat voitti toisen kultansa Delhissä – Kenian estemiehetkin vireessä/ Hooker haki omansa, Intialle kiekon kolmoisvoitto yleisurheilunkuvalehti.fi. 11.10.2010. Viitattu 19.10.2010.
- ↑ Daegu 2011: seiväshypyn karsinnan tulokset daegu2011.iaaf.org. 27.8.2011. iaaf.org. Arkistoitu 17.9.2011. Viitattu 14.9.2011. (englanniksi)
- ↑ Steven Hooker tilastopaja.org. Arkistoitu 7.11.2014. Viitattu 5.4.2013. (englanniksi)
- ↑ Steve Hooker athletics.com.au. Athletics Australia. Viitattu 2.9.2009. (englanniksi)
- ↑ http://www.mtv.fi/sport/yleisurheilu/uutiset.shtml/2014/04/1881202/motivaatio-loppui-31-vuotiaan-olympiavoittajan-ura-ohi (Arkistoitu – Internet Archive)
| Ulkoradat: 1983: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1991: Serhi Bubka | 1993: Serhi Bubka | 1995: Serhi Bubka | 1997: Serhi Bubka | 1999: Maksim Tarasov | 2001: Dmitri Markov | 2003: Giuseppe Gibilisco | 2005: Rens Blom | 2007: Brad Walker | 2009: Steven Hooker | 2011: Paweł Wojciechowski | 2013: Raphael Holzdeppe | 2015: Shawnacy Barber | 2017: Sam Kendricks | 2019: Sam Kendricks | 2022: Armand Duplantis | 2023: Armand Duplantis |
| Sisäradat: 1985: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1989: Rodion Gataullin | 1991: Serhi Bubka | 1993: Rodion Gataullin | 1995: Serhi Bubka | 1997: Igor Potapovitš | 1999: Jean Galfione | 2001: Lawrence Johnson | 2003: Tim Lobinger | 2004: Igor Pavlov | 2006: Brad Walker | 2008: Jevgeni Lukjanenko | 2010: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2014: Konstantínos Filippídis | 2016: Renaud Lavillenie | 2018: Renaud Lavillenie | 2022: Armand Duplantis |
|
1896: William Hoyt | 1900: Irving Baxter | 1904: Charles Dvorak | 1908: Edward Cook ja Alfred Gilbert | 1912: Harry Babcock | 1920: Frank Foss | 1924: Lee Barnes | 1928: Sabin Carr | 1932: William Miller | 1936: Earle Meadows | 1948: Guinn Smith | 1952: Bob Richards | 1956: Bob Richards | 1960: Donald Bragg | 1964: Fred Hansen | 1968: Bob Seagren | 1972: Wolfgang Nordwig | 1976: Tadeusz Ślusarski | 1980: Władysław Kozakiewicz | 1984: Pierre Quinon | 1988: Serhi Bubka | 1992: Maksim Tarasov | 1996: Jean Galfione | 2000: Nick Hysong | 2004: Timothy Mack | 2008: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2016: Thiago Braz da Silva | 2020: Armand Duplantis |