Sterilointi (mikrobiologia)
Sterilointi tuhoaa esineistä tai kasvualustasta kaikki elinkykyiset mikrobit ja niiden itiöt, jotka saattaisivat esimerkiksi aiheuttaa infektioita tai toimia häiritsevinä epäpuhtauksina. Sterilointi voidaan suorittaa fysikaalisesti tai kemiallisesti. Fysikaalinen sterilointi voidaan suorittaa säteilysteriloimalla, höyrysteriloimalla tai kuumailmasteriloimalla.[1][2] Kemiallisia sterilointimenetelmiä ovat etyleenioksidisterilointi, vetyperoksidiin perustuvat sterilointimenetelmät sekä matalalämpöhöyryllä ja formaldehydillä sterilointi (LTSF-prosessi). Steriloinnilla tarkoitetaan valvottua ja varmennettua prosessia, jossa kasvullisten tai kasvukykyisten mikrobien esiintymistodennäköisyys on alle 1:1 000 000[3].
Terveydenhuollon toimenpiteissä joissa läpäistään iho tai limakalvot tulee aina käyttää steriilejä välineitä.[1] Steriloinnin onnistumisen edellytyksenä on, että steriloitavassa materiaalissa on mahdollisimman pieni alkukontaminaatio eli bioburden. Korkean mikrobipitoisuuden lisäksi haasteita steriloinnille aiheuttavaa esimerkiksi esineiden pinnalla oleva orgaaninen lika.[2]
Historiaa muokkaa
Steriloinnin uranuurtaja oli englantilainen kirurgi Joseph Lister, joka ensimmäisenä käytti leikkauksien yhteydessä fenolihappoon kastettuja haavasiteitä sekä sumutinta, joka levitti karbolisumua leikkaussalin ilmaan. Tämä tappoi paljon bakteereita ja pelasti monen potilaan hengen; menetelmää kutsuttiin antiseptiikaksi.
Sittemmin ranskalainen kemisti Louis Pasteur havaitsi bakteerien kehittyvän liassa; hänen kokeidensa ja havaintojensa perusteella kehitettiin aseptinen menetelmä, jossa kaikki haavan kanssa kosketuksiin joutuvat instrumentit ja siteet puhdistettiin perusteellisesti.
Höyrysterilointi muokkaa
Höyrysterilointi tapahtuu yhden ilmakehän (1 bar) ylipaineen alla höyryllä autoklaavissa. 121 °C lämpötilassa 100 kPa paineessa steriiliys saavutetaan 15 minuutissa. Vastaavasti voidaan käyttää 134 °C lämpötilaa sellaisille tuotteille, jotka kestävät korkeampaa lämpötilaa. Tässä tapauksessa ylipaine on 2 bar ja sterilointiaika 3 minuuttia. Sellaisille tuotteille, joissa voidaan olettaa esiintyvän prioneja on sterilointiaika pidempi. [1]
Kuumailmasterilointi muokkaa
Kuumasteriloinnissa mikrobit ja niiden itiöt tuhotaan 160-180 °C:lla ilmalla. Kuumaa ilmaa käyttävässä sterilointilaitteessa ilma kiertää lämpötilojen tasaamiseksi ja tarvittavat ajat ovat 160 °C (2 h), 170 °C (1 h) tai 180 °C (30 min). Sterilointiaikoihin lisättävä kuorman lämpenemisen vaatima aika.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Sterilointi perusterveydenhuollossa (pdf) 1/2005. Lääkelaitos. Viitattu 30.11.2010. (suomeksi) [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Päivi Tammela: Osa 3: Farmaseuttinen mikrobiologia ja sterilointi (PDF) (opetusmateriaali) Mikrobiologian perusteet. 22.1.2010. Helsingin yliopisto. Viitattu 30.11.2010. (suomeksi) [vanhentunut linkki]
- ↑ Andersson, T., Karhumäki, T., Kivisalmi, V., Kyyrönen, H.-K., Linnavuori, K. ., Pasanen, S., Paul, M. ja Voipio-Airaksinen, O. 2012. SFS-Käsikirja 134. Terveydenhuollon laitteet ja tarvikkeet. Sterilointi. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sterilointi (mikrobiologia) Wikimedia Commonsissa
