Stereoääni
Stereoääni, 2-kanavainen ääni tai yleisemmin pelkkä stereo, tarkoittaa äänentoistossa kahden kaiuttimen, vasen ja oikea sekä vähintään kahden äänikanavan käyttämistä. Stereolla tyypillisimmin lisätään musiikin tilavaikutelmaa sijoittamalla instrumentit, kaiut ja muut efektit stereokuvan eri kohtiin.
Stereofoninen äänentoisto perustuu niin sanottuun phantom- eli lumevaikutelmaan, jossa kahden kaiuttimen välille kuvitellulta janalta (ns. stereokannalta) kuulostaa tulevan ääntä, samoin kuin itse kaiuttimien suunnastakin. Todellisuudessa kaiuttimien väliseltä alueelta ei kuitenkaan koskaan kuulu mitään, vaan kaikki ääni tulee aina vain joko vasemmasta tai oikeasta kaiuttimesta. Tämän lumeilmiön eli uskottavan stereokannan vaikutelman syntyminen riippuu ratkaisevasti äänityksen yhteydessä käytetystä mikrofonisijoittelusta, samoin kuin itse kaiuttimien sijoittelusta kuunteluhuoneessa. Yleensä parhaana kaiutinsijotteluna pidetään sellaista, jossa kaiuttimet ovat kuulijaa kohti käännetyt ja sijaitsevat tasakylkisen kolmion kahdessa kulmassa samalla, kun kuulija itse on kolmion kolmannen kulman kohdalla.
Kuulokkeiden synnyttämä stereovaikutelma poikkeaa suuresti kaiuttimien tuottamasta. Suurin ero on siinä, että kuulokekuuntelussa kuulijan eteen ei muodostu uskottavan kuuloista stereokantaa, vaan kannan keskelle sijoitetut äänet kuulostavat tulevan ikään kuin kuulijan pään sisältä tai takaa. Tosin tässäkin alkuperäisäänityksen tekniikka vaikuttaa suuresti kuunteluvaikutelmaan; parhaiten kuulokestereossa "toimivat" ns. keinopää-äänitteet, jotka on alun perinkin taltioitu ihmispäätä anatomisesti muistuttavan mikrofonitelineen avulla.
Ensimmäiset stereoäänilevyt ilmestyivät Yhdysvalloissa vuonna 1958. Ensimmäiset stereofonisten radiolähetysten standardit hyväksyttiin vuonna 1961, ja tv-lähetysten standardit vuonna 1984. Nykyisin stereoääntä käytetään lähes kaikessa sähköisessä mediassa, kuten CD-musiikissa, televisiossa ja äänenpakkaustiedostoissa.
Katso myös muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
- Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka, "Kaiuttimet", s. 261-359. Espoo: Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.