Stepan Andrejevitš Makarjev (ven. Степа́н Андре́еви Мака́рьев, 23. syyskuuta 1895 Soutjärven volostin Kallionalaisen kylä – 27. marraskuuta 1937 Petroskoi[1]) oli vepsäläissyntyinen neuvostoliittolainen kansatieteilijä, perinteentutkija ja historioitsija.

Stepan Makarjev syntyi osittain venäläistyneeseen äänisvepsäläiseen talonpoikaisperheeseen. Hänen isänsä kävi ansiotöissä Pietarissa, jonne koko perhe muutti myöhemmin. Makarjev osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja Venäjän sisällissotaan, työskenteli vesiliikennelaitoksen palveluksessa Voznesenjessa ja oli mukana puolue- ja nuorisoliittolaistoiminnassa.[2]

Vuonna 1923 Makarjev lähetettiin opiskelemaan Leningradiin, jossa hän valmistui yliopistosta kansatieteilijäksi ja suoritti jatko-opintoja Vladimir Bogorazin johdolla. Vuonna 1928 hänet nimitettiin Neuvosto-Karjalan kotiseutumuseon johtajaksi. Makarjev keräsi kansatieteellistä aineistoa, organisoi kotiseuduntutkimusta ja oli perustamassa Karjalan tieteellistä tutkimusinstituuttia, jonka käytännön johtajana hän toimi vuosina 1931–1935. Hänen omat tutkimuksensa käsittelivät varsinkin vepsäläisten kansatiedettä ja suullista perinnettä. Makarjevilla oli myös poliittisia luottamustehtäviä ja hän oli Karjalan ASNT:n toimeenpanevan keskuskomitean jäsen.[2]

Makarjev erotettiin virastaan, toimeenpanevasta keskuskomiteasta ja kommunistipuolueesta Neuvosto-Karjalan suomalaisjohdon syrjäyttämisen yhteydessä vuonna 1935. Hän työskenteli sen jälkeen kotiseutumuseon historiallisen osaston johtajana.[2]

Makarjev pidätettiin ensimmäisen kerran vuonna 1935[1] ja toistamiseen heinäkuussa 1937. Hänet tuomittiin kuolemaan neuvostovastaisen vakoilu- ja kapinallisjärjestön jäsenenä ja teloitettiin ilmeisesti Petroskoin lähellä.[2] Makarjev rehabilitoitiin vuonna 1965[1].

Lähteet muokkaa

  1. a b c Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 189. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  2. a b c d Makarjev Stepan Andrejevitš Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra. Viitattu 29.6.2021.