Stepan H’mara
Stepan Ilkovytš H’mara (ukr. Степан Ількович Хмара;[1] 12. lokakuuta 1937 Bobiatyn, Puolan toinen tasavalta (nyk. Bobjatyn, Lvivin alue, Ukraina) – 21. helmikuuta 2024[2]), nimimerkki Maksym Sahaidak (ukr. Максим Сагайдак), oli ukrainalainen poliitikko ja neuvostoajan toisinajattelija. Hän toimi aktiivisesti politiikassa, ja siitä syystä hänet tuomittiin vankeusrangaistukseen. Hän oli ammatiltaan hammaslääkäri.[3]
| Stepan H’mara | |
|---|---|
| Степан Ількович Хмара | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Stepan Ilkovytš H’mara |
| Syntynyt | 12. lokakuuta 1937 Bobiatyn, Puolan toinen tasavalta (nyk. Bobjatyn, Lvivin alue, Ukraina) |
| Kuollut | 21. helmikuuta 2024 (86 vuotta) |
| Kansalaisuus | Ukraina |
| Ammatti | poliitikko, neuvostoajan toisinajattelija |
H’mara syntyi maanviljelijäperheeseen. Hän valmistui vuonna 1964 hammaslääkäriksi Lvivin lääketieteen instituutista ja työskenteli Sokalissa. Hän levitti 1960–1970-luvulla samizdat-kirjallisuutta ja käänsi ukrainaksi Andrei Saharovin esseen ”Pohdintoja edistyksestä, rauhanomaisesta rinnakkainelosta ja henkisestä vapaudesta”.[3][4]
Kun Ukrajinskyi visnykin päätoimittaja Vjatšeslav Tšornovil tammikuussa 1972 pidätettiin,[5] H’mara otti yhdessä muiden kanssa tehtävän vastuulleen, ja numerot seitsemän ja kahdeksan salakuljetettiin ulkomaille, missä ne julkaistiin ja käännettiin myös englanniksi. Tekstit olivat pääasiassa H’maran kirjoittamia, ja hän käytti nimimerkkiä Maksym Sahaidak kirjoituksessaan ’Ukrainalaisten kulttuurinen tuhoaminen Neuvostoliitossa’. Hän joutui KGB:n tutkinnan kohteeksi, mutta tutkinta jäi tuloksettomaksi. Seuraava numero yhdeksän jäi KGB:n käsiin, kun sitä yritettiin salakuljettaa ulkomaille.[3][6]
H’mara pidätettiin 31. maaliskuuta 1980, ja hänet sekä Oles ja Vitali Ševtšenko tuomittiin Lvivin tuomioistuimessa seitsemäksi vuodeksi työleirille ja viideksi vuodeksi karkotukseen. Hän suoritti rangaistuksen Permissä pakkotyöleirillä. Hän vastusti sielläkin ihmisoikeusrikkomuksia, mikä pidensi hänen saamaansa rangaistusta. Hänet kuitenkin ”armahdettiin” 12. helmikuuta 1987, puolitoista kuukautta ennen kuin pakkotyöleirituomio olisi päättynyt. Vapauduttuaan hän jatkoi poliittista osallistumista ja oli myös Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon laillistamisen puolesta toimivan komitean jäsen. Hän oli mukana myös kotiseutunsa paikallispolitiikassa 1990-luvulla. Itsenäistyneessäkin Ukrainassa hän joutui vastakkain viranomaisten kanssa, ja hänet pidätettiin marraskuussa 1990, mistä seurasi laajoja mielenosoituksia. Hän osallistui vuonna 1992 Ukrainan republikaanipuolueen perustamiskokoukseen, jossa hänet valittiin varapuheenjohtajaksi. Hän kuitenkin erosi puolueesta vuonna 1992 ja oli perustamassa Ukrainan konservatiivista republikaanipuoluetta, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi hänet valittiin.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kaplun, V., Ovsijenko, V.: Хмара Степан Ількович Диситенський рух в Україні. 20.4.2005. Харківська правозахисна група. Arkistoitu 9.10.2022. Viitattu 10.10.2022. (ukrainaksi)
- ↑ https://konkurent.ua/publication/132398/pomer-eksnardep-geroy-ukraini-stepan-hmara/
- ↑ a b c d Khmara, Stepan Ilkovych, Dissident Movement In Ukraine, 18.3.2006. Viitattu 9.10.2022 (englanniksi)
- ↑ Andrei Saharov – mies parlamentin ihmisoikeuspalkinnon takana Euroopan parlamentti. Viitattu 9.10.2022 (lähde kirjoituksen otsikolle)
- ↑ Chornovil, Viacheslav Maksymovych, Dissident Movement In Ukraine. Viitattu 9.10.2022 (englanniksi)
- ↑ Ukrainsky Visnyk, Dissident Movement In Ukraine. Viitattu 9.10.2022 (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stepan H’mara Wikimedia Commonsissa
