Stellerinmerileijona

Stellerinmerileijona eli beringinisohylje (Eumetopias jubatus) on korvahylkeiden heimon kookkain laji.

Stellerinmerileijona
Steller sea lion bull.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Korvahylkeet Otariidae
Suku: Eumetopias
Laji: jubatus
Kaksiosainen nimi

Eumetopias jubatus
(Schreber, 1776)

Stellerinmerileijonan levinneisyysalue
Stellerinmerileijonan levinneisyysalue
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Stellerinmerileijona Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Stellerinmerileijona Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Aikuisen stellerinmerileijonauroksen pituus on keskimäärin 3,25 m ja naaraan 2,4 m. Uros voi painaa jopa 1100 kiloa, kun taas naaraan paino on enintään 350 kiloa. Lajin väri vaihtelee vaalean ruskeankeltaisesta punertavan ruskeaan, mutta rinnan ja vatsan alueet ovat muuta ruumista tummemmat. Uroksen kaula on paksu ja lihaksikas ja sen niskalla on pitkäkarvainen harja.

LevinneisyysMuokkaa

Stellerinmerileijona elää pohjoisella Tyynellämerellä. Lajin levinneisyysalue ulottuu Ohotan- ja Beringinmereltä pitkin Pohjois-Amerikan länsirannikkoa aina Etelä-Kaliforniaan asti.

ElinympäristöMuokkaa

Stellerinmerileijonan tyypillisiä elinympäristöjä ovat rannikot ja matalat valtameret.

RavintoMuokkaa

Stellerinmerileijonien ravintoa ovat tavallisesti kalat, mustekalat, nilviäiset ja äyriäiset. Silloin tällöin myös nuoret hylkeet ja merisaukot.

LähteetMuokkaa

  1. Gelatt, T. & Lowry, L.: Eumetopias jubatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.