Avaa päävalikko

Stefan Löfven

ruotsalainen poliitikko ja Ruotsin 33. pääministeri

Kjell Stefan Löfven (oik. Löfvén, s. 21. heinäkuuta 1957 Tukholma) on Ruotsin nykyinen pääministeri, sosiaalidemokraattien puheenjohtaja ja entinen ammattiyhdistysjohtaja.[1]

Stefan Löfven
Löfven syyskuussa 2017
Löfven syyskuussa 2017
Ruotsin 43. pääministeri
Löfvenin hallitus
3.10.2014–
Monarkki Kaarle XVI Kustaa
Varapääministeri Åsa Romson
Isabella Lövin
Edeltäjä Fredrik Reinfeldt
Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja
27.1.2012–
Edeltäjä Håkan Juholt
Henkilötiedot
Syntynyt 21. heinäkuuta 1957 (ikä 61)
Ruotsin lippu Tukholma
Tiedot
Puolue Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue
Allekirjoitus
Allekirjoitus

Löfven kirjoittaa nimensä ilman aksenttimerkkiä, vaikka virallisesti sukunimen e on é. Hän on yrittänyt muuttaa virallista kirjoitusasua, mutta Ruotsin väestörekisteri on hylännyt muutoshakemuksen.[2]

Sisällysluettelo

PerheMuokkaa

Stefan Löfven syntyi Tukholmassa, mutta tuli alle yksivuotiaana kasvattilapseksi Melanderin perheeseen Sollefteån kuntaan,[1] kun hänen äitinsä ei pystynyt pitämään molempia lapsiaan.[3] Löfven tapasi biologisen äitinsä Margaretan ja veljensä Ulfin ensimmäisen kerran 22-vuotiaana.[4]

Löfven meni naimisiin nykyisen puolisonsa Ullan kanssa marraskuussa 2013. Pari oli tavannut toisensa töiden kautta ja Ulla oli tuolloin vielä naimisissa. Löfvenillä ei ole omia lapsia, mutta hänen puolisollaan on kaksi lasta aiemmasta liitosta.[4][5]

Sosiaalidemokraattien puheenjohtajanaMuokkaa

Sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajaksi Löfven valittiin 27. tammikuuta 2012 Håkan Juholtin seuraajaksi. Ennen valintaansa Löfven oli toiminut Ruotsin metalliliiton IF Metallin puheenjohtajana vuodesta 2006 ja toiminut sitä ennen metalliliitossa pitkään.[1]

Löfvenin valinta perustui siihen, että hänen arvioitiin pystyvän yhdistämään oikeisto- ja vasemmistodemareihin jakautuneen puolueen. Hänellä ei ollut tuolloin aiempaa taustaa politiikassa, mutta hän on pystynyt uudistamaan IF Metallin. Häntä pidetään rauhallisena ja tasapainoisena hahmona.[1] Ydinvoimaa, jopa lisärakentamista, voimakkaasti kannattanut Löfven on vaimentanut mielipiteitään siirryttyään puolueen puheenjohtajaksi.[2]

PääministerinäMuokkaa

Ensimmäinen kausi 2014–2019Muokkaa

Vuoden 2014 valtiopäivävaalien jälkeen Löfven valittiin Ruotsin uudeksi pääministeriksi. Hänen johtamansa sosiaalidemokraattien ja ympäristöpuolueen muodostama vähemmistöhallitus astui virkaansa 3. lokakuuta 2014.

Löfvenin johtama hallitus hävisi budjettiäänestyksessä joulukuun 2014 alussa ruotsidemokraattien äänestettyä opposition porvaripuolueiden budjettiesityksen puolesta. Samana päivänä Löfven ilmoitti uusista vaaleista, jotka oli tarkoitus järjestää 22. maaliskuuta 2015. Muodollinen päätös uusista vaaleista oli tarkoitus tehdä 30. joulukuuta.[6]

Uusintavaalien peruuntumisesta ilmoitettiin 27. joulukuuta Löfvenin punavihreän hallituksen ja opposition porvaripuolueiden päästyä sopuun budjetista. Sopimuksen mukaan hallituksen oli noudatettava opposition budjettia seuraavana vuonna, mutta siihen voitaisiin tehdä muutoksia keväällä. Porvariblokki lupasi olla vastustamatta hallituksen antamia esityksiä myöhemmin keväällä. Puolueiden tekemän ns. "joulukuun sopimuksen" on tarkoitus olla voimassa vuoteen 2022 saakka.[7] Mielipidemittausten mukaan uudet vaalit eivät olisi muuttaneet poliittista tilannetta.[8]

Vuoden 2018 valtiopäivävaalien jälkeen Löfvenin ensimmäinen hallitus jatkoi toimitusministeristönä (övergångsregering) pitkittyneiden hallitusneuvotteluiden vuoksi tammikuun 2019 loppupuolelle asti[9][10].

Toinen kausi 2019–Muokkaa

Löfven valittiin jatkokaudelle pääministeriksi vasta tammikuussa 2019 ennätyspitkien, yli neljän kuukauden pituisten hallitusneuvottelujen jälkeen[11]. Pitkittyneet hallitusneuvottelut olivat seurausta syyskuun 2018 valtiopäivävaalien tuloksesta, jossa perinteiset punavihreä blokki tai oikeistoallianssi eivät kumpikaan voineet muodostaa yksin ehdotonta enemmistöä. Lopulta Löfven muodosti hallituksensa edelleen ympäristöpuolueen kanssa mutta vasemmistopuolueen lisäksi myös oikeistoallianssiin kuuluneiden keskustan ja liberaalien tuella.[12]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Kauhanen, Anna-Liisa: Ruotsin demarit löysivät johtajan. Helsingin Sanomat, 27.1.2012, s. B 5.
  2. a b Kauhanen, Anna-Liisa: Stefan Löfvenin ensimmäinen matsi. Helsingin Sanomat, 20.2.2012, s. A 2.
  3. En motvillig partiledare 9.11.2013. Allehanda. Viitattu 23.1.2015. (ruotsiksi)
  4. a b Svensson, Niklas: Stefan Löfven: "Hon är mitt livs kärlek" 27.12.2013. Expressen. Viitattu 23.1.2015. (ruotsiksi)
  5. Hellsten, Johanna: Löfven blev kär i en gift kvinna Aftonbladet. 16.6.2012. Viitattu 28.7.2015. (ruotsiksi)
  6. Nurminen, Jussi: Ruotsi ajautui uusiin vaaleihin – edellinen kerta vuonna 1958 yle.fi. 3.12.2014. Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2015.
  7. Kiviranta, Varpu: Ruotsin pääministeri: Sopu opposition kanssa, uusia vaaleja ei tule yle.fi. 27.12.2014. Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2015.
  8. Kiviranta, Varpu: Ruotsissa ei järjestetä ylimääräisiä valtiopäivävaaleja yle.fi. 27.12.2014. Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2015.
  9. Information om statsministeromröstningen och fortsatt process (lehdistötiedote) 25.9.2018. Sveriges riksdag. Viitattu 22.1.2019. (ruotsiksi)
  10. Lehmusvirta, Antti: Kolmas kerta toden sanoi: Stefan Löfven läpi äänestyksessä – jatkaa Ruotsin pääministerinä Kauppalehti. 18.1.2019. Viitattu 22.1.2019.
  11. Starckman, Anna: Ruotsi sai hallituksen – Löfven pääministeriksi SVT Uutiset. 18.1.2019. Ruotsin televisio. Viitattu 22.1.2019.
  12. Stefan Löfven jatkaa Ruotsin pääministerinä Sisuradio. Ruotsin radio. Viitattu 18.1.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa