Star route -skandaali

Star Route -skandaali oli poliittinen skandaali Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla. Skandaali liittyi postilaitoksen yksityisille yrityksille ulkoistamiin Yhdysvaltain harvaan asuttujen länsi- ja eteläosien postireitteihin eli niin kutsuttuihin star route -reitteihin. Skandaalin aikoihin Yhdysvalloissa oli yhteensä noin kymmenen tuhatta star route -postireittiä ja niiden ylläpitoon kului liittovaltiolta vuosittain kuusi miljoonaa tuon ajan Yhdysvaltain dollaria. Jotkin yksityisiä postireittejä hoitaneet yritykset olivat ensin tarjoutuneet hoitamaan star route -postireittejä lähes olematonta korvausta vastaan, mutta pian sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ne olivat neuvotelleet itselleen Yhdysvaltain kongressissa huomattavasti suuremman korvauksen reittien hoitamisesta.[1]

Vuonna 1884 julkaistussa pilakuvassa republikaanista puoluetta symbolisoiva nainen joutuu kantamaan eri skandaaleissa ryvettyneitä republikaanipoliitikkoja. Star route -skandaaliin liitetyt Thomas Brady ja Stephen Dorsey ovat kuvassa säkeissä, joissa lukee "Star Route Swindle".

Skandaali alkoi purkautua vuonna 1880 kun kongressi sai tietoonsa, että jotkut kummankin pääpuolueen poliitikoista olivat sekaantuneet kyseenalaisten postireittien järjestämiseen. Maaliskuussa 1881 virkaan tullut uusi presidentti James Garfield määräsi pian virkaanastujaistensa jälkeen postilaitoksen johtajan Thomas Jamesin tutkimaan asiaa.[1]

Skandaalin seurauksena monet skandaaliin liitetyt poliitikot ja virkamiehet erotettiin tehtävistään tai heidät asetettiin syytteeseen. Postilaitoksen toinen varajohtaja Thomas Brady erosi skandaalin vuoksi huhtikuussa 1881. Kesäkuussa republikaanisenaattori Stephen Dorseyn avustaja myönsi osallistuneensa skandaaliin ja sanoi myös Dorseyn ja tämän perheenjäsenten olleen osallisina siinä. Kesäkuussa 1882 Brady, Dorsey ja seitsemän muuta miestä joutuivat oikeuteen epäiltyinä petoksista. Ensimmäinen oikeudenkäynti johti Dorseyn avustajan ja toisen poliittisesti vähäpätöisen henkilön tuomioihin. Tuomion jälkeen oikeudenkäynti kuitenkin järjestettiin uudelleen, koska oikeuden puheenjohtajaa oli yritetty ensimmäisen oikeudenkäynnin aikana lahjoa. Toinen oikeudenkäynti johti vapauttavaan tuomioon kaikkien syytettyjen osalta.[1]

Lähteet muokkaa