Stüve–Wiedemannin oireyhtymä

Stüve–Wiedemannin oireyhtymä on peittyvästi periytyvän tai satunnaisen geenivirheen aiheuttama oireyhtymä.

Stüve–Wiedemannin piirteitä ovat mm. luiden kehityshäiriöt, lyhytkasvuisuus, nielemisvaikeudet, kuumeilu ja lievä kehitysvammaisuus. Useimmissa tapauksissa potilas ei rajujen kuumejaksojensa vuoksi elä aikuisikään saakka.

Oireisto sai nimensä Annemarie Stüveltä ja Hans-Rudolf Wiedemannilta, jotka kuvasivat sen vuonna 1971.[1]

Lähteet muokkaa

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.