Sportteliksi eli virkasivutuloksi[1] kutsutaan rahapalkkiota, jonka virkamies tai muuta julkista tehtävää hoitava saa asiakkaaltaan tekemiensä virkatoimien perusteella.

Sportteleista on Suomessa pääosin luovuttu, mutta esimerkiksi haaste- ja ulosottomiehet saavat edelleenkin tehtyihin toimenpiteisiin perustuvaa palkkaa, jonka kuitenkin maksaa valtio työnantajana, joka taas perii asiakkailta käsittely- tms. maksuja. Käräjäoikeuden määräämät kaupanvahvistajat saavat edelleenkin palkkionsa suoraan asiakkailtaan, joten siltä osin kyse on edelleen perinteisestä sporttelista. Myös kunnaneläinlääkärit toimivat sporttelipalkalla; heillä on eläinlääkintähuoltolain nojalla oikeus saada palkkio hoitamansa eläimen omistajalta.

Aiemmin esimerkiksi kihlakunnantuomarit perivät tuomioistumen asiakkalta sportteleita mm. pöytäkirjoista, lainhuudoista ja muista toimituskirjoista. Sporttelia kutsuttiin lunastukseksi, jonka termin voi löytää säännönmukaisesti vanhojen viranomaispäätösten ja toimituskirjojen kansisivun vasemmasta alalaidasta, varustettuna markkamäärällä. Koko kihlakunnanoikeuksia ylläpitäneiden tuomiokuntien toiminta henkilökunnan palkkoineen ja tilavuokrineen rahoitettiin sporttelituloilla. Myös ainakin Turun yliopistossa opintokokonaisuuksien loppumerkinnöistä maksettiin sportteli, mikä muodosti merkittävän osan oppiaineen assistentin ja pienen osan professorin palkasta.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Castrén, Jalmari et al. (toim.): Tietosanakirja. 10. osa (Työehtosopimus–Öölanti), palsta 1329. Helsinki: Tietosanakirja Oy, 1919. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.3.2014).
  2. Soikkanen, Timo: ”Sellaista oli opiskelu kun tiedekunta oli nuori”, Opiskelu yliopistossa, s. 93. Turku: Suomen Yliopistopaino Oy, 2013. ISBN 978-952-93-3215-1.