Sovinto-ositus
Sovinto-ositus eli sopimusositus on ositus, jonka osituksen osapuolet toimittavat tekemällä keskinäisen sopimuksen. Se on tehtävä kirjallisesti ja sopimukseen merkitään, mitä omaisuutta se koskee, mitkä velat siinä on otettu huomioon ja millaiseksi ositus on sovittu. Asianosaisten on allekirjoitettava sopimus ja kahden esteettömän henkilön on todistettava allekirjoitukset oikeiksi. Sovinto-osituksen julistamista pätemättömäksi voi vaatia tekemällä osituksen moitteen eli nostamalla käräjäoikeudessa moitekanteen osituksen toista asianosaista vastaan. Kanteen perusteena voi olla sopimuksen muotovirhe. Tuomioistuin arvioi sopimuksen kohtuullisuutta ja pätevyyttä oikeustoimilain (228/1929) ja avioliittolain (234/1929) 103b pykälän perusteella.[1] Sovinto-osituksen lähikäsitteitä ovat toimitusositus, sovintojako ja toimitusjako.
Lähteet muokkaa
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa III palstat 562–563.