Avaa päävalikko

Risto Ryti: Sota-ajan muistelmat 1939–1944

kirja
(Ohjattu sivulta Sota-ajan muistelmat 1939–1944)

Risto Ryti: Sota-ajan muistelmat 1939–1944 on Risto Rytin kirjoittamien tekstien pohjalta koonnut ja toimittanut Hannu Rautkallio. Teos on ilmestynyt 2012 ja sen on kustantanut Paasilinna.

Risto Ryti:
Sota-ajan muistelmat 1939–1944
Risto Ryti-Sota-ajan muistelmat.jpg
Kirjailija Risto Ryti
Hannu Rautkallio (toim.)
Genre muistelmat
Kustantaja Paasilinna
Julkaistu 2012
Ulkoasu sid.
Sivumäärä 391 s
ISBN 978-952-5856-55-2
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Teos on koottu Rytin teksteistä, jotka oli siirretty sotien jälkeen turvaan Yhdysvaltoihin Stanfordin yliopiston Hoover-instituuttiin Rytin puolustusasianajajan Hjalmar Procopén kokoelman mukana. Ajankohdasta on epäselvyyttä: Rautkallio ilmoittaa vuodeksi 1945, Stanfordin arkistotietojen mukaan ne ovat saapuneet sinne 1947. Ajankohdalla on merkitystä tulkittaessa sitä, onko sotasyyllisyysoikeudenkäynti vaikuttanut tekstiin.[1]

Teoksessa on paljon, noin kolmasosa, Rytin siihen lisäämiä raportteja, kirjeitä ja muistioita sekä myös Rautkallion lisäämä alkuperäisasiakirjoja ja omaa, osin kiistanalaisena pidettyä, tutkimustietoa.[1]

KritiikkiMuokkaa

Poliittiseen historiaan erikoistunut Markku Jokisipilä katsoo, ettei teos tuo tutkimukselle mitään sellaista uutta, mikä ei olisi jo aiemmin tiedossa tai julkaistu, eikä Rytin papereita siten hänen mukaansa voi pitää uhohdettuina tai salattuina. Hän pitää teosta ”sekavana ja lukukokemusta puuduttavana”. Ryti oli tekstejä kirjoittaessaan stressaantunut ja sairas, mikä antaa niille leimansa. Kansallisarkistossa on muistelmaluonnos, jonka julkaisemista harkittiin 1970 mutta L. A. Puntila, joka toimi Rytin sihteerinä 1940–1943, katsoi ettei ”sairaan miehen sanelemien” muistelmien julkaiseminen palvele ketään. Jokisipilän mukaan nyt Hoover-käsikirjoitus on olennaisilta osin samaa tekstiä kuin Kansallisarkistossa säilössä oleva.[1]

Rautkallio vastaa Jokisipilän kritiikkiin toteamalla sen harhautukseksi. Hän sanoo, että muistelmat on päivättu huhti-toukokuulle 1945, ja Ryti oli aloittanut kirjoitustyön edellisvuoden puolella. Vailla Suomen passia ja maanpaossa ollut Procopé siirsi paperit 1947 arkistoon turvaan. Rautkallion mukaan Ryti ei vankilassa enää palannut muistelmiin vaan työn alla oli Rahan historia. Kansallisarkistossa oleva luonnos on Rautkallion mukaan syntynyt 1950-luvun alussa.[2] Jokisipilä korostaa kommentoidessaan vastausta, että kyse ei ole muistelmista, vaan Rytin teksti on vastaus Suomen ulkopolitiikan selvityskomitean kysymyksiin ja samalla se on tehtyjen ratkaisujen puolustus. Hän huomauttaa myös, että saman tekstin eri versioita on julkaistu useissa muissa yhteyksissä, eikä kyse siis ole kateissa olevista muistelmista.[3]

Rytin tarkoitus oli jatkaa kirjoittamista vankeusaikana, mutta työ jäi yritykseksi. Jokisipilän mukaan terveysongelmien lisäksi osasyynä oli, ettei Rytillä ollut edellytyksiä poliittisten muistelmien kirjoittajaksi.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Markku Jokisipilä: Löytyi tekstejä, jotka eivät olleet kadoksissa. Helsingin Sanomat, 28.3.2012, s. C 3. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.3.2012.
  2. Hannu Rautkallio, Mkä lienee harhautuksen tarkoitus? Keskustelua. Helsingin Sanomat 30.3.2012 sivu C 4
  3. Markku Jokisipilä, Eivät kateissa eivätkä muistelmat. Keskustelu, Helsingin Sanomat 30.3.2012 sivu C 3

Aiheesta muuallaMuokkaa