Sosiolingvistiikka
kielitieteen osa-alue
Sosiolingvistiikka tutkii kieltä ja sen käyttöä suhteessa sosiaaliseen ympäristöön. Se kuvaa kieltä sosiaalisena ilmiönä ja etsii yhteiskunnallisia syitä siihen, miksi kieli vaihtelee tai muuttuu. Keskeinen väite on, että "kieli heijastaa yhteiskuntaa".[1] Sosiolingvistiikka on kielitieteen osa-alue, vaikka sillä on yhteyksiä myös sosiologiaan. Jos tutkimus on sosiologisesti painottunutta, sitä voidaan nimittää kielisosiologiaksi.[2] Sosiolingvistiikkaa pidetään usein soveltavana kielitieteenä, vaikka se voi olla hyvinkin teoreettisesti suuntautunutta.
Sosiolingvistiikassa on tutkittu muun muassa seuraavia aiheita:
- Kieliyhteisössä vallitseva variaatio eli kielen vaihtelu. On tutkittu sitä, mitkä sosiaaliset tekijät ovat yhteydessä kielen vaihteluun ja miten ajallinen, alueellinen ja sosiaalinen vaihtelu liittyvät toisiinsa. Sosiolingvistinen variaationtutkimus on usein yhteydessä alueellisten murteiden tutkimukseen eli dialektologiaan.[3]
- Kielen muuttuminen. On kysytty, mitkä asiat vaikuttavat kielen muutoksiin ja miksi jotkut kielen piirteet säilyvät ja toiset katoavat.[4]
- Kielen osuus ryhmäidentiteetin muodostumisessa. On tarkastelu eri etnisten ryhmien kieltä, kielen yhteyttä identiteettiin ja nationalismiin sekä identiteetin ja kielenvaihdon suhdetta.[4]
- Monikielisyys ja sen ehdot. On tutkittu muun muassa kielenvaihtoa ja kielellisiä konflikteja sekä sitä, miten monikielisyys ja kielikontaktit vaikuttavat kieleen.[4]
Lähteet muokkaa
- Nuolijärvi, Pirkko: Sosiolingvistiikka kielentutkimuksen kentässä. Teoksessa Sajavaara, Kari & Piirainen-Marsh, Arja (toim.): Kieli, diskurssi & yhteisö, s. 13–38. Soveltavan kielentutkimuksen teoriaa ja käytäntöä 2. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, soveltavan kielentutkimuksen keskus, 2000. ISBN 951-39-0664-7.
Viitteet muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
- Suojanen, M. K. & Suojanen, Päivikki (toim.): Sosiolingvistiikan näkymiä. Kielitieteen peruskirjallisuutta. Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-321-2.